Espoossa syntynyt Bagus, 27, kokee pariutumispaineita yhteisössään: ”Minun pitäisi löytää vaimo ja tehdä poikalapsi”

”Näen unia indonesiaksi, englanniksi ja suomeksi, mutta olen miettinyt, miksi käyn sisäistä monologiani aina englannin kielellä. Miksi itseluottamukseni on suurimmillaan, kun käytän englantia? Äidinkieleni on kuitenkin suomen kieli.

Ehkä yksi syy on se, että suomenkielisyys liittyy lapsuuteeni. Suomi on koti- ja keittiökieli, kun taas englannin kieli liittyy aikuiselämään. En ole koskaan esimerkiksi seurustellessani käyttänyt suomea.”

Näin sanoo Bagus Ari Saputra, 27, täydellisellä suomen kielellään, jonka rytmi on rauhallinen ja puhetapa erittäin selkeä. Kirjakielinenkin. Jo heti ensimmäisten minuuttien aikana tietää, että voimasanoja tai alatyylisiä ilmaisuja on turha odottaa kuulevansa; Bagus ei ole koskaan kiroillut kotona äitinsä ja siskojensa kuullen. Päinvastoin, Baguksen puhe kuulostaa melkein kuin runonlausunnalta. Jutteleepa hän sitten estetiikasta, johtajuudesta tai introverttiudestaan.

Aiemmassa elämässään Bagus olisi esitellyt itsensä äitinsä sukunimellä. Bagus Ikosena. Mutta nykyisin hän käyttää pelkästään balilaista nimeään. Muutama vuosi sitten hän luopui Suomen kansalaisuudestaan ja on nykyisin indonesialainen. Luopumisen syitä hän ei halua paljastaa, mutta osa siitä liittyy taisteluun, jonka hän kävi isänsä kuoleman jälkeen tämän perinnöstä.

– Isäni oli kotoisin Balin Ubudista. Hän menehtyi vuonna 2013. Yksi hänen veljistään, minun setäni, yritti ottaa haltuunsa isäni perinnön sillä verukkeella, että olin ulkomaalainen. Vaikka Balilla vain pojilla on perimisoikeus, ei ollut yhtään varmaa, että saan isäni omaisuuden.

Baguksen isä perusti 1990-luvulla Ubudiin hotellin, jonka toimintaan Baguksen oli tarkoitus tutustua opiskelujensa jälkeen. Espoossa syntynyt Bagus kävi ala-asteensa Intiassa, yläasteensa ja lukionsa Suomessa. Sen jälkeen hän muutti Britteihin ja opiskeli kemiaa UCL:ssa Lontoossa. Hänen vanhempansa olivat eronneet, ja hän kävi vähintään kerran vuodessa isänsä luona Balilla.

”Ajattelin aina, että opintojeni jälkeen meillä on aikaa kehittää syvällisempi isä–poika-suhde.”

– Ajattelin aina, että opintojeni jälkeen meillä on aikaa kehittää syvällisempi isä–poika-suhde. Isäni oli sairastellut pitkään ja hän oli palannut yhteen äitini kanssa vuonna 2010. Kandintutkintoni loppukokeiden aikana isäni kunto romahti ja hän joutui teho-osastolle. Tein kuitenkin tenttini loppuun, ja ehdin saapua Jakartaan päivää ennen kuin isäni kuoli.

Kuoleman ja sen jälkeisen perintöriidan lisäksi Bagus kohtasi Balilla aluksi monia haasteita. Hän joutui hoitamaan heti vaikeitakin asioita kielellä, jota ei puhunut kunnolla. Hän oli oppinut isänsä äidinkieltä, indonesiaa, lapsena, mutta sittemmin unohtanut kielen. Samalla hän oli keskellä vierasta kulttuuria. Vuodet Euroopassa ja Intiassa olivat opettaneet toisenlaisia arvoja sekä elämäntapoja.

– Vaikka ajanjakso toi paljon surua ja raskaita päätöksiä, olen varma, että tein oikean päätöksen. Isäni oli valmistellut minua jo aiemmin kertomalla, että jonain päivänä minusta tulisi hotellin johtaja. Opintoni jäivät kesken, sillä ehdin tehdä vain kandin tutkinnon, mutta opiskeleminen ei tuota samalla tavalla hyveitä muille kuin työn tekeminen. Olin täynnä intoa ja valmis ottamaan vastaan haasteen eli hyppäämään suoraan hotellin johtajaksi. Aloitin rohkeasti työn, josta minulla ei ollut mitään kokemusta.

”En pese pyykkejäni itse enkä valmista ruokiani”

Vaikka Bagus on luopunut Suomen kansalaisuudestaan eikä ole käynyt syntymämaassaan sitten vuoden 2012, yhteys Suomeen on yhä vahva ja hän ylläpitää monia suomalaiskulttuuriin liittyviä perinteitä Balilla.

Tänä vuonna Bagus on muun muassa käynnistänyt suomenkielisen kirjakerhon, joka kokoontuu Ubudissa kerran kuukaudessa. Luvassa on myös isot itsenäisyyspäiväbileet ja joulujuhlat, joita on järjestetty jo vuosien ajan. Keskellä kuumaa ja kosteaa viidakkoa tarjoillaan karjalanpiirakoita, tiikerikakkua sekä mustikkapiirakkaa. Tänä vuonna juhlitaan isommin, koska kyseessä on itsenäisyyden 100-vuotisjuhlat.

Mitä Bagus kaipaa eniten Suomesta?

– Suomesta kaipaan hiljaisuutta ja luontoa. Tiettyjä yksilön vapauksia, kuten sananvapautta. Mutta oikeasti, jos minulla olisi ollut suuri ikävä, olisin käynyt jo Suomessa. Elämä ei ollut siellä helppoa, sillä äitini oli yksinhuoltaja. Asuimme pienessä vuokrakodissa Espoossa ja tein töitä muun muassa lehdenjakajana, Bagus myöntää ja jatkaa:

”En ole vuoden 2013 jälkeen käynyt ulkomailla. On helpotus, ettei minun tarvitse lomailla.”

– Olen ollut onnekas ja tehnyt onnistuneita valintoja. Olen valinnut työn, jota rakastan. Se on elämäni. En ole vuoden 2013 jälkeen käynyt ulkomailla.  Minulle jo ajatus lomalle lähtemisestä on stressaava. Silloin pitäisi pohtia, että missä syön ja asun ja miten liikun. Arjessani en joudu miettimään näitä valintoja. On helpotus, ettei minun tarvitse lomailla.

Tavallisena päivänä Bagus herää hotellin pihapiiriin rakennetusta bungalowistaan ja nauttii vegaanisen raakaruoka-aamiaisensa uima-altaalla, josta hän on erittäin ylpeä. Sitä ennen hän on käynyt joogaamassa, jota hän harrastaa kuutena aamuna viikossa, sekä tavannut hotellin henkilökunnan lyhyessä aamupalaverissa kello kuudelta.

Hän ei ole koskaan käyttänyt uunia eikä hänen tarvitse pestä pyykkejään tai valmistaa raakaruoka-aterioitaan, sillä hotellin työntekijät tekevät nämä asiat hänen puolestaan. Päällään hänellä on aina kauluspaita ja pitkät housut; päivällä ne suojaavat auringolta ja illalla hyttysiltä.

Vapaa-aikanaan Bagus lukee ja kirjoittaa paljon. Hän sanoo aloittaneensa tänä vuonna suomenkielisten tekstien lukemisen.

– En ole koskaan aiemmin lukenut suomenkielistä kirjallisuutta, sillä lukioaikoinani en kokenut kielitaitoani uhatuksi ja kävin kansainvälistä lukiota Suomessa. Nyt pyrin lukemaan joka päivä yhden suomenkielisen artikkelin hs.fi:stä. Niin pysyn mukana suomalaisissa uutisissa ja yhteiskunnassa. Luen nykyään myös paljon suomenkielisiä kirjoja. Viimeksi olen lukenut muun muassa kirjat Lasaruksesta leipäjonoihin, Rikos ja rangaistus sekä Valkoinen tiikeri, hän listaa.

”Olen valmis ottamaan tulivuorilainan”

Aina silloin tällöin haastattelun aikana Bagus siteeraa muun muassa Oscar Wildea ja muita esteetikkoja:

– Minä palvon kauneuden alttarilla.

Kauneus. Se on hänelle ensimmäinen visio ja missio, kun hän puhuu esimerkiksi hotellinsa toiminnasta.

– Balilaisessa kulttuurissa ylistämme kauneutta. Olipa kysymys niin vaatteista, ruuasta tai hotellin yleisilmeestä. Kauneus on ensimmäinen asia, jota tavoittelen. Tietenkin minun pitää miettiä laskuja koko ajan, mutta kauneus menee arvomaailmassani voittojenkin yläpuolelle.

Toinen vahva tavoite liittyy ihmissuhteisiin. Bagus sanoo, että hän haluaa vaalia hotellissaan niin työntekijöiden, vieraiden kuin sidosryhmien kanssa avoimia ja rehellisiä suhteita.

– Johtajuuteen kuuluu, että pystyy astumaan itsensä ulkopuolelle ja näkemään kokonaisuuden. Haluan kohdella työntekijöitäni niin kuin haluaisin tulla itse kohdelluksi.

Baguksen mukaan työntekijöiden palkat ovat nousseet 200 prosenttia hänen johtajavuosiensa aikana eli 4,5 vuodessa. Eikä hän pelkää puhua muistakaan talousasioista:

– Olen miettinyt, että jos Agung-tulivuori vaikuttaa pahasti liiketoimintaamme, niin olen valmis ottamaan lainan kattaakseni työntekijöideni palkat. Toistaiseksi olemme selvinneet ja peruutuksia tuli lokakuussa vain muutamia, joten en mieti liikaa tulivuorta.

”Pidän kyllä ihmisten kanssa olemisesta, mutta se vie hirveästi energiaa.”

– Yleisesti minulla on kaksi periaatetta, joita noudatan elämässäni. Toinen on se, että ei kannata luoda ratkaisuja ongelmille, joita sinulle ei vielä ole. Se vie turhaa aikaa. Toisekseen ei ole syytä ottaa stressiä asioista, jotka eivät ole oman vaikutusvallan alla.

Hotelli sijaitsee Ubudin keskustassa keskellä vihreää luonnonmaisemaa. Huoneita siinä on 17 ja työntekijöitä 25. Jotkut heistä ovat oppineet jopa suomen kieltä.
Katso tästä video, jossa balilainen Putu puhuu suomea.

Uima-allas on Baguksen mielestä tärkeä elementti hotellissa; hänen isänsä rakennutti sen vuonna 2004. Allas tehtiin aikaan, jolloin sen kokoisia ei erityisesti Ubudin keskustassa vielä näkynyt, kertoo Bagus. Uima-allas antoi hänen mukaansa paljon nostetta hotellille ja sen jälkeen alkoi tulla enemmän varauksia.

– En ole isäni kuoleman jälkeen rakentanut uusia huoneita, vaan olemme remontoineet vanhoja lattiasta kattoon. Olemme rakentaneet myös työntekijöille uudet taukotilat. Pidän velvollisuuksistani huolta perheessämmekin ja maksan aina esimerkiksi Suomessa asuvalle äidilleni sekä pikkusisarelleni lennot Balille.

”Olen kuullut vaimokysymyksen ainakin tuhat kertaa”

Milloin menet naimisiin? Tämän kysymyksen Bagus kertoo kuulleensa liian monta kertaa.

– Balilaiset elävät tiiviissä kyläyhteisöissä, joissa ei ole salaisuuksia. Ne paljastuisivat heti. Puheenaiheet ovat henkilökohtaisempia ja voivat hämmästyttää suomalaista, joka on tottunut puhumaan loskasta ja säästä. Aina kun menen kyläjuhliin tai tapaamisiin, kaikki kysyvät, olenko löytänyt jo sopivan vaimon. Balilaisen vaimon. Olen kuullut kysymyksen ainakin tuhat kertaa.

– Olen sinkku tällä hetkellä, mutta kyläyhteisöltä tulee painetta, että minun pitäisi löytää hyvä vaimo pian ja tehdä poikalapsi, jolla olisi perimisoikeus.  Toivon, että viiden vuoden päästä kysymystä ei enää kysyttäisi. Unelmoin tietenkin tyttöystävästä, mutta haluaisin löytää saman tyyppisen ihmisen, jolla on toinen jalka Euroopassa ja toinen Aasiassa.

Yksi on varmaa: tulevaa vaimoaan Bagus ei etsi baareista. Hän ei ole käynyt moneen vuoteen yökerhoissa, eikä hän juo alkoholia eikä polta tupakkaa.

– Olen luonteeltani introvertti. Usein se ymmärretään väärin. Että en muka tykkäisi ihmisistä.  Se ei ole totta. Töiden jälkeen tykkään vaan olla yksin. Se on palauttavaa ja tuo tasapainoa, sillä töissäni tapaan koko ajan ihmisiä. Pidän kyllä ihmisten kanssa olemisesta, mutta se vie hirveästi energiaa minulta.