Muutaman mantereen läpi lentäminen Japanista Marokkoon on sekoittanut unirytmini täysin. Heräilen ihmeelliseen aikaan aamuyöstä ja voisin nukkua iltapäivällä päiväunia.
Rytmiäni ei mitenkään auta nyt se, että Marokossa siirryttiin viime yönä talviaikaan. Kyllä, kelloja siirrettiin täällä tänään kolmelta aamuyöllä tunti taaksepäin.
Puhelimeni ja tietokoneeni ovat olleet jo ensimmäisestä Marokon-päivästä sekaisin. Ne halusivat olla koko ajan kolme tuntia Suomen ajasta jäljessä, vaikka aikaero on muuttunut kolmeksi tunniksi vasta tänään, kun Marokko siirtyi talviaikaan. Muutoin aikaero Suomeen on kaksi tuntia.
Jos kellojen siirtäminen kesä- ja talviaikaan aiheuttaa joskus mielipahaa Suomessa, kannattaa muistaa, että joissakin maissa kelloja siirrellään tiuhempaan tahtiin. Marokko on yksi niistä.
Marokossa siirryttiin kesäaikaan 25. maaliskuuta 2018, mutta täällä vaihdettiin talviaikaan takaisin tänään eli 13. toukokuuta 2018, vain 1,5 kuukautta myöhemmin. Kelloa siirrettiin nyt toukokuussa pääosin muslimien paastokuukauden ramadanin vuoksi.
Ramadan-kuukausi on tänä vuonna 15.5.–14.6. Sinä aikana muslimit paastoavat päivänvalon aikana.
Joissakin paikoissa olen kuullut varoituksia, että sinä aikana marokkolainen palvelu voi olla töykeääkin, kun työntekijät ovat päivisin nälkäisiä. Heillä voi olla kiire illalla tekemään ruokaa ja syömään, joten palvelut saattavat mennä kiinni tavallista aiemmin. Nyt valoa puskee aamuisin enemmän, mutta illalla auringonlasku on vastaavasti tuntia aikaisemmin.
Kesäaikaan Marokko siirtyy uudestaan 17. kesäkuuta, ramadanin jälkeen.
Olen kuullut varoituksia, että ramadanin aikana marokkolainen palvelu voi olla töykeää, kun työntekijät ovat nälkäisiä.
Viime päivät on kyllä ollut ihanaa katsella auringonlaskua Essaouiran linnaraunioilta kahdeksan jälkeen; näin pitkiä valoisia hetkiä ei vielä ole opintovapaallani ollutkaan missään. Nyt pitää totutella taas siihen, että aurinko alkaa laskea jo seitsemän jälkeen illalla. Toisaalta, meno on tässä pienessä kylässä todella hiljainen iltaisin muutenkin ja tunti sinne tai tänne ei hirveästi hetkauta.
Lauantai-iltana toriaukiolla esitettiin jotain lastennäytelmää, mutta muuten iltaelämä on sijoittunut kaupungin lukuisille terasseille, joissa tarjoillaan marokkolaisia illallisia. Jotkut katusoittajat yrittävät tienata musiikillaan ja basaareissa nuokkuu väsyneen näköisiä, mutta innokkaita kauppiaita pitkälle yöhön.
Kalastajakylän ympärillä lentävät jatkuvasti lukuisat lokit ja täällä käy jatkuva kova tuuli, pahimmillaan yli 40 kilometriä tunnissa. Paikalliset ovat toppatakeissaan, brittituristit shortseissaan. Tuo tuuli on niin jäätävä, että minulla on visusti pipo päässä ja hanskat kädessä, vaikka lämpötila näyttää jopa yli 20 astetta.
Ihan siis on syytä kutsua tätä Marokon viileyttä talviajaksi. Se myös tekee myös kuulemma hyvää tällaiselle kuumalle tyypille, sanoi eräs japanilainen ystäväni, joka uskoo kiinalaiseen lääketieteeseen. Sen mukaan minulla saattaa olla kehossani liikaa lämpöä, ”tulta”, eli energiaa. Olen kuullut kuvauksen aiemminkin, kun joskus sain akupunktiohoitoa Suomessa. Kiinalainen lääketiede nimittäin uskoo, että pieni viilennys sopii aina energiselle tulityypille.
Joten yritän ottaa tämän ulkoisen viilentäjän, Marokon talviajan hyvillä mielin vastaan ja toivon, että hytisemisestä on jotain hyötyäkin.
