Vietän parhaillaan täällä Okinawassa kevättä, joka on suosikkivuodenaikani. Keväällä minä herään eloon. Kevät on minun uusivuoteni. Se on minun syksyni, jolloin aloitan uudet jutut ja haluan täyttää kalenterini uusilla menoilla. Kevät on aikaa, joka on lupaus kesästä. Mutta minä en odota kesää kuin perjantaita, vaan nautin täysillä keväästäni!
Tällä viikolla käynnistyi Me Naisten 10 viikon liikuntahaaste. Sopivasti tähän keväthuumaani. Myös minä olen siinä mukana.
En ole täällä blogissani paljon liikunnasta kirjoittanut sitten Balin innokkaiden joogapäivieni ja -kuukausieni jälkeen. En ole tietty harrastanut jotakin lajia yhtä innokkaasti kuin joogaa, pilatesta ja qigongia balilaisella joogastudiolla, mutta olen pitänyt itseni aktiivisena.
Ja kun aivot saavat aktiviteettia, niin ajatuskin kulkee. Sen olen huomannut niin opiskelu-, työ- kuin muissa projekteissani. Myös haaveitani ja niiden toteutuksia olen ehtinyt ja jaksanut miettiä.
Yksi tärkeä asia on tullut mieleeni säännöllisesti: miten jatkan näitä hyvänolon fiiliksiä arjessani? Vaikka minulla on tätä kirjoittamispainotteista opintovapaatani vielä jäljellä kvartaalin verran ja se on pidempi aika kuin mikään vapaakauteni ennen tätä sapattia, on Suomeen-tulo alkanut pyöriä mielessäni jo useammin kuin aiemmin.
Mitä oivalluksia haluan ottaa mukaani opintovapaaltani? Että jaksaisin arjessani taas paremmin ja voisin pitää paremmin yllä hyvää mieltä. Näissä asioissa on (liikunta)haastetta minulle pidemmäksikin aikaa kuin kymmeneksi viikoksi.
10 oivallustani, jotka haluan pitää elämässäni opintovapaan jälkeen:
- Sekä laadullisesti että määrällisesti riittävä yöuni on kaiken perusta. Ilman sitä ei mistään tule mitään.
Opintovapaallanikin on ollut muutamia kausia, onneksi todella vähän, kun nukkuminen on jäänyt vähemmälle. Ja sen huomaa virkeydessä, vaikka kuinka aurinko, merivesi sekä vihreä tee piristäisivät muuten. Yhdeksän tuntia sängyssä ja kahdeksan tuntia yöunta sopii minulle erittäin hyvin; onneksi siihen on useimmiten ollut nyt aikaakin tällä vapaallani. - Uusien lajien kokeileminen on hauskaa ja palkitsevaa!
En ole aina yhtä rohkea menemään tuntemattomille tunneille kuin olen Balilla, vaikkakin rohkeuteni on viime vuosina lisääntynyt.
Vaikka tiesin jo etukäteen, että ilmajooga ei ole minun juttuni, menin tunnille. Sain lisää rohkeutta ja vahvistin itsetuntemusta. Menin monelle muulle oudolle joogatunnille. Menin myös zumbaamaan Vientianessa keskelle uutta porukkaa ja vieläpä keskelle julkista paikkaa, jossa kaikki voivat seurata treeniä.
- Vielä pari kuukautta sitten lankutin säännöllisesti. Ensimmäistä kertaa.
En tykkää hirveästi huudella liikuntasuorituksistani – eikä niissä yleensä olekaan paljon huudeltavaa. Mutta nyt voin sanoa, että 2,5 minuutin lankutus on kova juttu ensikertalaiselta! Semmoiseen tulokseen pääsin yhdellä joogatunnilla ja ohjaajammekin oli hämmästynyt, kun kerroin, että joo, elämäni ensimmäinen lankkuhan se siinä.
Vaikkakin käteni ja koko kroppani tärisi sekä hikoili valtoimenaan, pystyin pitämään itseni lankutusasennossa suorilta käsin saman ajan kuin muutkin. Majapaikoissani teen nykyisin hieman lyhyempiä aikoja, mutta huomaan etenkin yläkroppani vahvistuneen. Ylipäätään olen ylpeä siitä, että kokeilin lankuttamista, vaikka olin varma, ettei kehoni sitä kestäisi. - Liikunnan iloa ilman mittareita ja lukuja! Siihen minä haluan tähdätä.
Sen, että liikuntasuorituksistani en yleensä enää paljoa kerro, olen oppinut kotoani. Varsinkin äitini on aina ollut erittäin liikunnallinen. Hänellä ei ole koskaan ollut liikuntaa mittaavia laitteita eikä tavoitteita. Hän kävelee työmatkansa, 7 kilometriä, ja kävelee vielä töissä sairaalan pitkiä käytäviä, sekä kävelee nykyisin koirani kanssa. Hän hiihtää, pyöräilee, jumppaa ja joogaa, mutta harvoin pitää meteliä siitä, kuinka paljon hän on urheillut.
Joskus äitini saattaa kertoa, että ”tulipa hyvä mieli ladulta” tai ”olipa kiva tavata vanhoja tuttuja joogassa”. Nämä ilmaisut muistuttavat siitä, että liikunnan todellinen vaikutus pitäisi olla siinä hyvässä olossa. Ei kilometreissä, kaloreissa tai kilogrammoissa! Olen itsekin pärjännyt ilman askel- ja sykemittariani opintovapaani ajan. Fiilikseni mukaan olen useimpina päivinä kuitenkin kävellyt paljon enemmän kuin kotona, vaikka saatan Suomessakin ulkoilla seitsemän–kahdeksan tuntia vapaapäivänä koirani kanssa. Sekä jaksanut seikkailla loputtomiin uusissa paikoissa. Tuota asennetta haluan mukaani ja paljon! - Olen alkanut venytellä iltaisin kotona. Joskus voin kutsua sitä joogaksikin. Toisinaan teen vain muutamia liikkeitä vaikkapa sängyn päällä, mutta teen tätä säännöllisemmin kuin Suomessa. Ja ajatuksen kanssa: Keskityn kehooni ja opin tuntemaan sitä paremmin, annan lihaksilleni niiden kaipaamaa huoltoa sekä pysähdyn itse tuohon hetkeen. Balilla tuo rentoutushetki joogatunnin jälkeen tapahtui yleensä iltauinnilla ja merenrannassa; ottaisin kyllä mieluusti tuon lämmön ja rentouden loppuelämäkseni mukaan. Ehkä pitää alkaa käydä taas hot-joogassa Suomessa!
- Hitaat lajit tuovat hyvinvointia siinä, missä nopeat. Nyrpistin vielä ennen viime vuonna nokkaani qigongille ja taijille. Kuten myös aiemmin kävi joogalle. Tai säännölliselle venyttelemiselle. Mutta Balilla innostuin qigongista, tuosta kiinalaisesta opista ruumiin ja energian ylläpidoksi. Monessa Aasian maassa qigong on huippusuosittua; se on kuin liikunnallista meditaatiota. Huomasin, että qigong-tuntien jälkeen oloni oli usein älyttömän virkeä sekä jotenkin täysi. En halunnut syödä isoa lounasta eivätkä tuona päivänä tullut snäksit mieleen. Meditaatiota olen harrastanut jo ennen opintovapaatanikin, mutta qigong ja kävelymeditaatiot ovat kyllä innostaneet. Taidan sittenkin tykätä enemmän pienestä liikkeestä meditaation aikana kuin passiivisesta paikallaan istumisesta.
- Kaipaan taas älyttömästi elämääni tanssia! Niillä muutamilla keikoilla, joilla kävin Balilla, sekä Laosin zumbatunnilla olen voinut tanssia julkisella paikalla. Mutta paljastan: laitan musiikkia usein soimaan majapaikassani illalla ja tanssin, kun käyn suihkussa tai pesen hampaitani. Tanssin sillä välin, kun pyykkikone pesee vaatteitani täällä okinawalaisessa Airbnb-kodissani. Tanssin myös ensimmäiseksi aamulla, ja se on merkki siitäkin, että on nukkunut hyvin ja innostunut uudesta päivästä. Muistaisinpa tanssia kotonakin enemmän, vaikka en ehdikään ohjatuille tunneille koirani vuoksi.
- Hyvään oloon kuuluu myös ruokaileminen. On ollut mahtavaa, kun saa nauttia aterioistaan ilman kiirettä. Olen oppinut kuuntelemaan vatsaani ja syön nyt paremmin, silloin kun minulla on todellinen nälkä. Ok, joskus tulee maisteltua eksoottisia makuja, vaikka ei olisikaan nälkä. Mutta useimmiten olen sellaisissa paikoissa, että ruokaileminen onnistuu milloin vain. Miksi syödä heti aamulla aamupala, jos silloin ei ole nälkä ja on mahdollisuus syödä vaikkapa varhainen lounas?
Hiljaisuuden retriitissä huomasin myös sen, että kun illalla en enää kuuden jälkeen syönyt, niin uni oli paljon syvempää. Nämä aikataulut eivät tavallisessa arjessani välttämättä onnistu, mutta ainakin voin yrittää pysähtyä ja miettiä, onko minulla oikeasti nälkä vai kaipaanko jotain muuta kuin ruokaa?
- Erityisesti Japanissa olen oppinut, että pienillä jutuilla on merkitystä. Pienet askeleet korttelin ympäri riittävät silloin, kun on kipeä tai muuten väsynyt. Pienet ateriat ovat parempia kuin suuret.
Pieni määrä istumista on paljon suotavampaa kuin jatkuva istuminen. Ja pienieleinen sisustus, esimerkiksi tatamimatot, auttavat siihen, että rentoutuneesta tilasta noustaan ylös mahdollisimman usein ja useita lihaksia käyttäen. - Ihminen ei elä hyvin pelkästään liikunnan ja ruuan avulla. Täällä Japanissa erityisen suosittu ajatus on ikigai, joka tarkoittaa laajasti suomennettuna elämän tarkoitusta. Igikain mukaan yksi elämän tärkeimmistä asioista on sosiaalinen verkostomme. On paljon terveellisempää touhuta, liikkua ja syödä kimpassa kuin yksin.
En ole ehkä koskaan aiemmin ollut yhtä sosiaalinen kuin opintovapaani aikana. On minulla täälläkin omat, itsenäiset hetkeni, kun kukaan ei ole syömässä kanssani. Mutta varsinkin Balilla olin ylpeä sosiaalisesta elämästäni. Olin joogassa, rannalla ja syömässä aina jonkun seurassa. Muissa kohteissa olen käyttänyt paljon Couchsurfing-palvelun Hangout-toimintoa ja käynyt pelkästään illallisella jonkun kanssa. Ihmisten tapaaminen, heidän tarinansa ja heihin tutustuminen on mielestäni ollut parasta koko opintovapaani aikana. Vaikka en Suomessa ole mikään erakko, monesti arkeni on niin kiireistä, etten ehdi tavata edes ystäviäni niin paljon kuin haluaisin. Siihen erityisesti haluan muutosta ja tuoda nämä opintovapaani opit käyttöön!
