Kuukausi opintovapaalla ja unelmieni matkalla – mitä olen oppinut?

Tänään tulee neljä viikkoa siitä, kun lähdin reissuun ja aloitin opintovapaani. Sitä tunnetta ei unohda koskaan, kun katselin Malediivien uskomattomia maisemia jo lentokoneesta ja saavuin Malén lentokentälle, suoraan turkoosin meren ääreen. Sen jälkeen olen päässyt kokemaan ihmeellisiä asioita ja oppinut hurjasti – sekä opiskeluistani että ympäröivästä maailmasta.

En pysty välttämättä tuomaan kunnolla julki sitä räjähtävän onnellista tunnetta, joka minulla on nyt. Olen saanut kuukauden aikana niin mielettömän määrän uusia, positiivisia kokemuksia, että voidaan puhua jo taikuudesta. Ja kuten blogini seuraajat tietävät, tapasin todellisen Taika-miehen Malediiveilla.

Mutta mitä muita huomioita olen tehnyt ja mitä kaikkea olen oppinutkaan kuukauden aikana?

Tässäpä listaani, joka tuli spontaanisti mieleen:

1. Opiskelijana suosin mieluummin kauniita kuin rauhallisia paikkoja. Esimerkiksi vilkas rantakahvila merinäkymällä on paljon viihtyisämpi sekä inspiroivampi paikka tehdä tehtäviä kuin majatalon oma, rauhallinen huone. Toisin saattaa olla työelämässä, jossa varsinkin tänä vuonna olen alkanut kaivata hiljaisia huoneita.
2. Olen oppinut leikkaamaan itse otsahiukset, mutta ihanaa on kyllä päästä kampaamoonkin hemmoteltavaksi.
3. Mukana kannattaa aina kantaa isoa huivia, jonka saa temppeleissä sidottua harteille tai lanteille. Tai josta saa päänsuojan tai jopa rannalle alustan.
4. Kuusi tuntia on maksimi aika, jonka jaksan päivittäin olla tietokoneen ääressä. Sen jälkeen jotain muuta kuin ruutuaikaa.
5. Tuoremehu kannattaa pyytää aina ilman sokeria; sitä lisätään hedelmien maun voimistamiseksi, mutta se on ihan turhaa.
6. Kolmen viikon majataloelämisen jälkeen oma hotellihuone tuntuu aluksi paratiisilta, mutta jo ensimmäisen hotelliyön jälkeen huomasin kaipaavani majatalojen yhteisöllisyyttä, muun muassa perheaterioita ja televisioiltoja.
7. Olen oppinut hurjan paljon mielenkiintoisia asioita luovuudesta, inspiraatiosta ja flow-ilmiöstä. Sekä teoriassa että käytännössä. Kiitos kirjoittamisen perusopintojen kirjallisuuden sekä harjoitusten!
8. Olisi kyllä kiva kierrellä enemmän, mutta yksi viikko samassa paikassa on sopiva aika, kun samalla täytyy tehdä opintoja. Liian lyhyet visiitit ovat budjetillisesti ja ajallisesti haastavia. Hauskempaa ja halvempaa on viihtyä yhdessä paikassa pidempään ja oppia paikallista ympäristöä kunnolla sekä saada opiskeluhommat täysillä käyntiin.
9. Näytelmän kirjoittaminen on hauskaa! Olen kirjoittanut elämäni ensimmäisen näytelmän ja nyt himoan jo kirjoittamaan lisää niitä.
10. Kun antaa itselle vaikka kaksi tuntia aikaa kirjoittaa ja sen jälkeen vaihtaa vapaalle sekä pulahtaa mereen, niin oi, että kuinka tehokasta se onkaan. Saan vaikka kymmenen sivun esseen aikaan kahdessa tunnissa, jos on ihan pakko – ja kuinka hyvältä tuo palkinto eli vapaa-aika sitten tuntuukaan!
11. Kaivonkansia saa varoa täälläkin päin maailmaa. En enää halua jalkaani kaivonkannen väliin, kuten Dominikaanisessa tasavallassa.
12. Öisin valtamerenrantaan ui mielenkiintoisia eläimiä, joita on jännä katsella.
13. Teen kofeiini häipyy, mitä kauemmin sitä hauduttaa. Yleensä 2–3 minuuttia riittää, ainakin srilankalaiselle teelle. (Ja minä olen aiemmin luullut, että teen hauduttaminen lisää kofeiinin määrää.)
14. Ihan muistutuksena taas itselleni, että tuktuk-kuskien kanssa kannattaa ensin neuvotella hinnasta todella tarkasti. He yrittävät helposti muuttaa summaa matkan lopussa.
15. Ulkona kirjoittaminen on haastavaa, sillä laitteet eivät kestä kuumuutta. Mieluusti kirjoittaisin aivan rannalla, mutta jo kymmenen minuuttia voi olla liikaa läppärilleni.
16. Avokadosmoothie, jossa on liraus mantelimaitoa, on niin hyvää!
17. Kun ravintolassa (Sri Lankassa tai Malediiveilla) sanoo sietävänsä mausteita, saa yleensä suuta polttavan aterian. Medium-maustetaso riittää oikein hyvin.
18. Jotkut maailmassa uskovat horoskooppeihin enemmän kuin vaikkapa uutisiin.
19. Aurinkorasvaa kuluu kaksi purkkia kuukaudessa. Eli aika paljon ehtii olla ulkonakin kirjoittamistehtävistä huolimatta.
20. Opiskeluesseet ja oppimispäiväkirjat ovat vaikeimpia kirjoittaa. En tykkää yhtään lähdeviittausten tekemisestä.
21. Puhtaan pyykin tuoksua ei matkalla voita mikään tuoksu. (Paitsi ehkä yhden Malediiveille jääneen tuoksu.)
22. Matkalaukussani on aina liian paljon tavaraa. Tälläkin reissulla. Vähemmälläkin selviäisi, mutta onhan se kiva, että on valinnanvaraa matkapuvustossa.
23. Parhaat ruuat löytyvät paikallisista, pienistä kotiravintoloista. Tai tämän nyt tiesin aiemminkin, mutta tulipa taas muistutuksena.
24. Japanilaiset ovat ehkä maailman tyylikkäimpiä matkustajia. Heidän vaatteensa ovat aina rypyttömät ja viimeisen päälle mätsätyt, puhumattakaan heidän hiuksistaan ja kasvoistaan. Hiukset ovat täydellisessä kuosissa eikä kasvoilta koskaan tipu hikeä.
25. Olen oppinut antamaan rakentavaa palautetta niin onlinekursseillamme kuin paikallisista palveluista. Kaikille pitäisi mielestäni olla pakollisena palautteenanto- ja -vastaanottamiskurssi, jonka ohjeista pidettäisiin oikeasti kiinni työpaikoilla.
26. Ideaaliside on kätevä matkalla, vaikka mitään terveydellisesti vakavaa ei sattuisikaan. Kertonen jossain postauksessa lisää ideaalisiteen erilaisista käyttömahdollisuuksista.
27. Että voi soittaa kätevästi kimppapuheluita toiselle puolelle maailmaa tai puhua suomalaisen radiokanavan lähetyksessäkin.
28. Aamuiset uutiset sosiaalisesta mediasta ja sanomalehdistä ovat vaihtuneet Whatsapp-viestien purkamiseen. Puhelimessani saattaa aamulla olla sadan viestin kertomus ja videoklippejä erilaisista aiheista, Suomen syksystä tai turkoosin meren ääreltä.
29. Ystäviä ja perhettä on ikävä jo ensimmäisestä matkapäivästä lähtien, mutta onneksi tiedän, että he pysyvät mukana ”matkalla” ja näen heitä taas sitten, kun se aika tulee. Mitään muuta en ikävöi Suomesta, ainakaan vielä tällä hetkellä. Jostain muualta kylläkin; Suomen-ystäviäkin vaikeampaa on taas sanoa heiheit uusille ihmisille, joita tapaa reissun päällä eikä välttämättä näe enää koskaan.
30. Kaikkea elämässä ei kannata suunnitella liian tarkasti. Joskus voi myös heittäytyä intuition vietäväksi. Joskus myös luonto päättää asioidesi puolesta, kuten nyt on tapahtunut Balilla ja jännitän tässä, että pääsenkö lauantaina saarelle tulivuoren purkautumisvaaran vuoksi.

Varmasti olen tehnyt muitakin havaintoja, mutta päällimmäisenä mielessä on tällaista. Lopuksi vielä jotain Sri Lankan Unawatunan fiilistelyjä kuvien muodossa.
Seuraavaksi yhdeksi yöksi Colomboon ja sieltä lauantain myöhäislennolla kohti Balia.

Kivaa loppuviikkoa!

xxx, Annakaisa