Japanin parhaiten säilynyt salaisuus? Unesco-listattu Yunotsu ja kylpyläkylän maaginen vesi

”Junamatka sillä rannikolla on sitten itkettävän upea. Kauneimpia koskaan näkemiäni raidemaisemia. Pidä kamera lähellä.”

Näin japanilaisystäväni innostui kuvailemaan näkymiä, kun kerroin lähteväni Shimanen prefektuuriin Honshūn saarelle.

Shimane sijaitsee Japaninmeren rannoilla. Alue on yksi väljimmistä alueista Japanissa. National Geographicissa sitä on kehuttu jopa Japanin parhaiten säilyneeksi salaisuudeksi.

Salaisuudesta tihkuu vihjeitä junamatkan aikana enkä yhtään enää ihmettele tuota määritelmää.

Matka kestää muutaman tunnin, mutta voisin istua tässä junassa pidempäänkin. Rannikkoa riittää yli tuhat kilometriä.

Ohi vilahtavat niin teräväreunaiset kalliot ja rantakivikot. Lohkareita nousee merestä villisti – aivan kuin joku olisi viskonut kiviä sinne tänne.

Sinisen sävyjä löytyy vähintään viisikymmentä erilaista – vihreän turkoosista syvään sineen.

Aallot lyövät rantakallioihin välillä voimalla, toisinaan lempeämmänkin näköisesti.

Kalastajakylissä miehet ahertavat verkkojensa äärellä. Valtamerilaivoista nousee höyryä.

Persimon- ja sitruspuut hohtavat kelta-oransseina. Bambupuiden latvat heiluvat tasatahtiin tuulessa.

Japanilaiset talovanhukset ja niiden puutarhat Shimanen etelärannikolla näyttävät nauttivan auringonpaisteesta. Lierihattuiset naiset rupattelevat jalkakäytävällä. Joissakin ovissa on jo olkikoristeita.

 

Oletko jo Adventuristan fani Facebookissa?

 

En malta edes valokuvata kauniita maisemia, sillä uppoudun tarkastelemaan niitä junan ikkunasta. Näen vuorten rinteillä matelevat pilvet. Viljapelloilta nousee savuvanoja.

Pienet lava-autot pöristelevät mutkikkailla teillä. Juna kulkee hitaasti ja viheltää jokaisen kylän kohdalla varmasti niin, että säikähtäisin kyllä kadulla sitä ääntä. Nyt ei olla missään supernopeassa Shinkansenissa, vaan Super-Okissa.

Lempimaisemissani nousee ylväitä majakoita. Niiden ympärillä on valkoisia hiekkarantoja sekä viehättäviä laitureita. Meri kiiltää auringossa ja lämpöä riittää vaunuun asti.

Tehdaskaupungeissa on jättilaivojen satamia ja tuulimyllyjä. Ruskan sävyt loistavat puissa. Punaiset portit ja sillat näyttävät kutsuvilta. Vastaan tulee Hello Kitty -juna. Tavarajuna. Vanha kunnon höyryveturikin.

Pienillä asemilla mummot jäävät pois tuliaiskassineen. Pukumiehillä on salkut, ja joillakin kukkakimppuja. Osa ottaa pyörän aseman polkupyöräparkista. Jota kuta odottaa lippalakkipäinen mies koiransa kanssa.

Onnellisia ovat niin saapuvat kuin vastaanottajat.

Onnellinen olen minäkin, kun saavun Yunotsun asemalle. Tuohon Shimanen kuuluisaan kylpyläkylään, joka on listattu Unescon maailmanperintökohteeseen.

 

 

Yunotsu-nimeen sisältyy lupaus kuumista lähteistä meren äärellä.

Heti ensimmäisenä asemalla voikin haistella hieman mädän kananmunan, eli tervehdyttävän kylvyn tuoksua.

Tällä hetkellä toiminnassa on kaksi yleistä kylpylää; niiden lisäksi muutamassa majatalossa on oma kuuma lähteensä. Yksi onsen on syntynyt maanjäristyksen voimasta noin 250 vuotta sitten.

Kaksi pääkatua on täynnä saman näköisiä, kaksi- tai kolmikerroksisia japanilaistaloja. Niissä on muutamia kahviloita ja majataloja. Ovien edessä on keramiikkapatsaita ja viherkasveja. Ikkunoissa pitsiverhot tai indigokankasta.

Kioskeja ei tästä kylästä löydy. Kauppakin menee kiinni iltakuudelta ja saattaa olla kiinni kokonaisen arkipäivän.

Molemmilla kaduilla on oma juoma-automaattinsa, mutta vain yksi. Ei lukuisia – kuten vaikkapa fukuokalaisessa asuinkorttelissani, jossa on automaatti talon jokaisessa kulmassa.

Jokainen vastaantulija moikkaa ja joskus jopa tarjoaa kyytiä, jos on liikkeellä autolla.

Mutta liikenne on hiljaista noin 2 000 asukkaan kylässä. Merelläkin tuntuu olevan enemmän ihmisiä veneilemässä kuin kaduilla kävelijöitä. Yksi nuoripari Tokiosta on häämatkalla ja toinen pari on tullut lomailemaan Etelä-Koreasta.

Paikalliset ahertavat keramiikkapajoissa, saketehtaalla ja naamioverstaalla. Lauantaisin he kokoontuvat pyhäkköön katsomaan kagura-esitystä, tuota jumalallista mielen ja ruumiin viihdykettä. Naamioiden värikkyyttä ja liikkeen mielettömyyttä.

 

 

 

Illalla taivaalla loistavat tuhannet tähdet ja täysikuu.

Aika tuntuu pysähtyneen 1900-luvun alkupuolelle. Vanhoista taloista ja kaivonkansista nousee höyryä. Puuseinissä näkyy pieniä halkeamia.

Majatalon oven lukko avautuu jäykästi. Sisällä odottavat tohvelit ja yukatat, nuo kimononmalliset kylpytakit.

Lämmittimet hohkaavat niin, että puulattiakin on miellyttävän lämpöinen. Suihkusta tulee kuumaa vettä heti ensimmäisestä sekunnista lähtien. Siinä on Yunotsun ominaistuoksu, johon tottuu helposti.

Ensimmäisenä iltana en haluaisi poistua lainkaan majatalon lämpimästä kylvystä. Pitkästä päivästä väsyneet jäsenet virkoavat heti kummasti ja syvään hengittäminen suihkun höyryissä tuntuu erittäin nautinnolliselta.

Vesilaskin maistuu pehmeämmältä kuin kaupungissa. Kylpyläkylän vedessä täytyy olla jotain maagista.

Tultiinhan tänne aiemmin pidempiäkin matkoja pelkästään kylpemään vaivoja pois, etenkin flunssakaudella. Nyt kylässä on niin rauhallista, että mietin aluksi pitkään, haluanko edes kertoa tästä helmestä muille.

Hyvistä salaisuuksista on syytä pitää kiinni.

Toisaalta, upeista paikoista on aina ilo kertoa muillekin.

Seuraavissa postauksissa pääsevät ääneen Yunotsun todellisten salaisuuksien tietäjät eli paikalliset asukkaat.

 

Alla olevalla videolla lisää fiiliksiä Yunotsusta