Viime päivinä olen alkanut vihdoin ymmärtää, että lähtö lähestyy. Nopeasti. Jo 12 päivän päästä olen lentokoneessa ja kohti Malediiveja, joista opintovapaani alkaa.
Olen jo pitkään pakkaillut kotiani, jonne tulee uusi vuokralainen, sekä järjestänyt muita asioita, mutta eniten lähdöntunnelmaa ovat luoneet useat jäähyväiset.
Viime viikolla kävin Oulussa ja Rovaniemellä moikkaamassa ystäviäni. Tällä ja ensi viikolla on pääkaupunkiseudulla asuvien ystävien vuoro. Ja olenkin lähes joka ilta ollut töiden jälkeen tapaamassa heitä.
Ystävä- ja perheliikutuksessa on tullut vastaan myös yksi ikimuistettava, uuden ihmisen kohtaaminen.
Olimme isäni ja koirani kanssa paluumatkalla Rovaniemeltä Ouluun, kun näimme moottoritien varressa seisovan liftarin. Rinkkaselkäisellä miehellä oli kädessään lappu, jossa luki ”Oulu”.
Katsoimme isäni kanssa toisiamme ja yhtä aikaa sanoimme, että ”hänhän voisi tulla kyytiin”. Ellei pelkää koiria tai ole allerginen niille.
Puolalainen Bart hyppäsi kyytiimme takapenkille koirani kanssa ja niin alkoi reilun kolmen tunnin ajomatka – lähinnä englanniksi keskustellen.
Bart oli liftannut Pohjoismaat läpi ja viettänyt telttaelämää 1,5 kuukautta. Hän kehui kovasti Pohjolan kyytitarjoajia, joiden mukana hän oli matkustanut pieniä, parin tunnin matkoja.
En ole pitkään aikaan nähnyt liftareita ja harvemmin heitä ottanut kyytiinsä. Tuli niin miellyttävä tunne, kun pystyi itse kerrankin auttamaan vilpittömästi toista matkaajaa. Viime aikoina olen itse, milloin missäkin, Balilla, Vietnamissa tai Balkanilla, kysynyt apua kulkemiseen ja majoittumiseen. Minua on kohdeltu joka paikassa erittäin ystävällisesti ja olen saanut vierailta ihmisiltä ilmaiseksi ja pyytämättä kyytejä, milloin bussipysäkille tai auki olevaan ravintolaan – vaikka en ole suoranaisesti liftannut.
Ja kyllähän se matkatarinoiden kuunteleminen on aina niin mielenkiintoista. Englannin kielen käyttäminen ei myöskään ole koskaan pahitteeksi. Kolmen tunnin tiiviin keskustelun jälkeen sitä jo tiesi uudesta ihmisestä melko paljon: lapsuudesta, perheestä, intohimoistaan ja parisuhteistakin. Harvemmin edes ensitreffeillä oppii kenestäkään näin syvällisiä juttuja. Hyvä, jos toisillakaan treffeillä.
”Liftareita ja muita kiinnostavia tyyppejä sekä tulee että menee. Se on yksi matkalla olemisen parhaista puolista.”
Huippuavoimia liftareita ja muita kiinnostavia tyyppejä sen sijaan tulee sekä menee. Se on yksi matkalla olemisen parhaista puolista.
Ja ne ystävät. He onneksi pysyvät. Täällä tai jossain siellä. Heitä kohtaa ja heitä hyvästelee. Ja tietää, että tapaamisia, illanviettoja sekä muita yhteisiä juttuja on vielä edessä, vaikka yksi lähtee ja on hetken pois.
