Olen katsellut viime päivinä kirsikkapuiden kukkien putoamista haikeana täällä Fukuokassa. Vaaleanpunainen ”sade” on herkän näköistä. On niin surullista, että tuuli ja vesi tiputtavat kauniit kukat maahan. Kukintaa olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.
Olen todella onnekas, että ehdin nähdä Fukuokan hanamin ensimmäisenä päivänäni. Sen jälkeen sää muuttui täysin ja koko viikonloppu on ollut kylmä. Täynnä sadetta sekä tuulta. Välillä taivaalta on tullut rakeitakin.
Okinawan +25 asteen jälkeen Fukuoka tuntuu jäätävältä. Kostea ilmasto tekee +8-asteisesta säästä tuulen kanssa melkein nollakelin. Sisällä Fukuokan-asunnossani on kylmempää kuin taannoin Hongkongissa, jossa nukuin myös hanskat kädessä. Keitän illalla vettä vain sen vuoksi, että saan pidellä kuumaa teekuppia käsissäni. Tai puhallan föönillä lämpöä kaulalleni.
Sadepäivät olisivat loistavia opiskelupäiviä, mutta enhän minä tarkene koneen ääressä ainakaan majapaikassani. Näpit ovat hetkessä jäässä teekupin pitelynkin jälkeen. Kylmyys kipristelee varpaista nenänpäähän. Pipo on tiukasti korvillani yölläkin.
En myöskään malta vielä opiskella. Uusi kaupunki, vaikkakin vähän tuttu kolmen vuoden takaiselta pikavisiitiltä, kutsuu tutustumaan ja katsomaan nähtävyyksiä. Olen kaupunki-ihminen ja on taas niin mahtavaa olla vähän isommassa paikassa.
Kylmät sadepäivät ovat siinä mielessä mahtavia, että silloin hengailu on jotenkin rennompaa. Suorituspaineet häviävät, kun keli on mitä on. Opiskelijankin pitää saada hemmotella itseään ilman aikatauluja sekä suunnitelmia.
Kahvilassa on hauskaa katsella ihmisiä ja sateen riepottelemaa kaupunkia. Matcha-juomani on koristeltu kukkakuvioilla. Ostoskeskuksissa on mukavan väljää, kun sää ei houkuttele muita liikkumaan. Lenkkarikaupassa saan mahtavaa palvelua ja jätän tropiikissa polkemani kengät kauppaan. Mukaan lähtee uudet suosikkitossuni. Treffitennarini.
Maanalaisilta ja katetuilta ostoskujilta on kiva kurkistaa toisinaan ulos. Jaahas, kun huomaan, että ei enää sadakaan, lähden seikkailemaan. Ja yhtäkkiä olenkin kauniissa japanilaisessa puutarhassa. Temppelissä. Veikeiden pikkutalojen asuinalueella.
Päädyn myös katsomaan suomalais-eteläkorealaisen parin Metsä-näyttelyä. Näyttelyvieraat ovat ihastuksissaan tuohitavaroista, huopavirsuista ja Helsingin minisilhuetista. He hihkuvat melkein onnesta, kun kuulevat minun olevan tuosta metsien maasta. Onko sinullakin tuohihattu ja huopavirsut, he kysyvät. Videolla kun taiteilijat esiintyvät muun muassa niiden kanssa.
Yhden iltapäivän olen varannut Tinder-treffeille. Istumme kaksi tuntia kahvilassa. Keskustelemme Google-kääntäjän avulla ja katsomme Youtube-videoita. Muun muassa shiba inuista.
Olemme välillä pitkiä aikoja hiljaa. Se on piirre, joka onnistuu minultakin oikeastaan vain japanilaisten seurassa. Muutoin olisin jo kierroksilla ja pohtisin, miksi toinen ei puhu mitään. Täällä se kuuluu asiaan.
Kävelen kuuden jälkeen metrolta kotiin vesisateessa. Pyhäillan kadut ovat hiljaisia kaupungin laitamilla. Päässäni pyörii tuttu laulu, joka tuli mieleen näyttelystä: ”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt”.
Kämpillä avaan puhelimen ja alan kirjoittaa treffiraporttia ystävilleni. Uusi tuttavuus lähettää viestin:
”Pidä itsesi ja sielusi lämpimänä!”
Näillä ihanuusviikonlopun aineksilla se onnistuu.
3 x Fukuokan must-jutut
- Tochoji-temppeli
Todennäköisesti jo vuonna 800 rakennettu alue. Takuuvarma rauhallisuuskeidas keskellä kaupunkia. - Musubu Hodoku
Japanilainen teekauppa ja ravintola, jossa saa kaikenlaista vihreään teehen ja matchaan liittyvää. Lounasruokakin tarjoillaan riisillä, joka on liotettu vihreässä teessä. - Artium-galleria
Tällä hetkellä siellä on helsinkiläisestä Salakaupasta tutun Companyn eli Aamu Songin ja Johan Olinin Secrets from forest -näyttely (22.4.2018 saakka), mutta galleriassa kannattaa poiketa muutoinkin. Kivat tilat kauppakeskuksen 8. kerroksessa ja mahtava designkauppa.
Kuvat viikonlopun menoista Meinohamasta Hakataan. Temppeleistä näyttelyyn ja teehuoneeseen.
Fukuoka, huhtikuu 2018.
