Tuhansien ikkunoiden kaupunki. Berat.
Täällä papat kuljettavat aasejaan kävelysilloilla. Linnut sukkuloivat moskeijoiden tornien ympäri. Mummot virkkaavat valkoisia liinoja. Kulkukoirat kävelevät joessa viilentyäkseen. Kissat uinuvat mersujen alla.
Auringonlaskun aikaan vuorenrinteet muuttuvat vaaleanpunaisiksi ja valkoisten ottomaanitalojen ikkunoissa syttyvät valot.
Yhdeksän jälkeen illalla valot alkavat sammua tuhansissa ikkunoissa. Syyskuisena päivänä on +33 astetta. Illalla vuorten välissä viilenee jopa puoleen ja hengitys tulee huuruna ulos.
Albanian yksi suurimmista kaupungeista, Berat, on uskomattoman viehättävä paikka. Kun näin kaupungin ensimmäisen kerran livenä auton ikkunasta, ajattelin heti, että en halua täältä pois kahden yön jälkeen.
Varasin heti kaksi yötä lisää ja kiitin itseäni mielessäni siitä, että olin ylipäätään tullut Beratiin.
Suurkaupunkien ystävänä unohdan usein helposti pienet paikat. Varsinkin vuoristoiset antiikinajan kylät – vaikka näissä sitä tunnelmaa onkin.
Ja oikeastaan, Beratin suuralueella on kuitenkin yli 100 000 asukasta ja moderni yliopistokin – joten ihan pikkupaikasta ei ole kyse.
Moni tulee Beratiin päiväksi. Tänne ajaa Tiranasta bussilla kolmessa tunnissa; kyyti maksaa noin kolme euroa. Mutta jo Beratin linnavuorelle kiipeäminen ja linnoituksessa hengailu vie helposti puoli päivää, ellei enemmänkin.
Linnaan kulkee kävelyreitti, joka on melkein 40-asteen kulmassa. Tuon vajaan kahden kilometrin tien voisi kulkea taksillakin, mutta kyllähän sen menee suomalaisella sisullakin.
Tosin täytyy myöntää, että taksi olisi ollut hyvä ratkaisu; itse linnoituksessa olin jo niin väsynyt, että en jaksanut siellä oikein keskittyä. Lisäksi linnan laattamaiset kivetykset ovat todella liukkaita helteisenä päivänä, että niiden päällä taapertaminen kävi treeneistä.
Mutta kun pääsin katselemaan maisemia, olin jo täysin unohtanut tiukat jalkatreenit ja haukoin henkeäni kauniita näkymiä ihaillessani.
Kävin linnoituksen ikonimuseossakin kurkkaamassa kaunista kokoelmaa. Olin Tiranassa tavannut myös joogaopettajan, joka kertoi pitämistään retriiteistä linna-alueella. Joskus alueella järjestetään konserttejakin, joten toimintaa kyllä riittää. Pääsylippu tavallisena päivänä linnaan on alle euron.
Beratin linnoitus on siinä mielessä tutunoloinen, jopa Suomenlinnan kaltainen paikka, että siellä asuu vielä perheitä. Tällä hetkellä Beratin linna-alueella asuu 200 perhettä. Siellä on myös muutama kahvila, ravintola, majatalo sekä kirkkoja.
Turisteja oli viikonloppupäiväksi todella vähän. Paikalliset juttelivat mielellään ja yrittivät kaupata matkamuistoja.
Hengitykseni oli ihanan rauhallista ja syvää, kun tallustelin alas linnasta. Jalat tekivät töitä alaslaskussakin, mutta katselin varovasti vuorenrinteitä ja alhaalla pilkottavaa kaupunkia uusin silmin.
Beratin keskustaa halkova pääbulevardi vaikutti jo modernilta muutamine terasseineen. Linnan likaisten reunusten jälkeen muutama roska keskustassa ei enää hypännyt silmään. Raikas vuoristoilma sen sijaan muuttui alhaalla hieman tunkkaiseksi.
Samaan aikaan ei voi kuitenkaan kulkea aktiivisesti eteenpäin ja ihailla näkymiä. Ei oikeastaan missään Albaniassa.
Alla olevat laatat ja kaivonkannet saattavat nopeasti jättää täällä ikävän matkamuiston, ellei katso tarkasti eteensä.
