Aktiivisena budjettimatkailijana yritän mielenkiintoisessa kohteessa bongata ilmaiset kävelykierrokset. Niitä on tarjolla sekä netissä että somessa.
Joskus niihin törmää uuden kohteen majapaikassa tai jopa suoraan kadulla.
Ilmainen kävelykierros on loistava tapa aloittaa kaupunkiin tutustuminen. Oppaalta kuulee tarinoita, joihin ei omatoimisesti välttämättä muuten törmäisi. Heidän kierroksensa ovat välillä tiukkaan ohjattuja, toisinaan mukaan saa myös omaan kiinnostukseen liittyviä vinkkejä.
Yksi ristiriita näissä kierroksissa kuitenkin on: ilmainen-määre ei pidä paikkaansa. En ole koskaan pystynyt katoamaan paikalta ilman, että annan tippiä. Isossa porukassa annan yleensä viisi euroa. Pienemmässä joukossa tai kahdenkeskisestä opastuksesta yleensä kymmenen euroa.
Välillä bongaan sohvasurffausyhteisöstä jonkun kivan paikallisen, joiden kanssa olen myös päässyt kivoille kierroksille ilmaiseksi tai kahvin tarjoamalla.
Durrësilainen Seldan Tabaku, 21, aloitti kävelykierrosten vetämisen kotikaupungissaan tänä kesänä. Heti sen jälkeen, kun hän sai tutkintonsa valmiiksi Tiranan yliopistossa.
Tätä ennen Durrësissa ei Seldanin mukaan ollut opasta, joka olisi vetänyt ilmaisia kierroksia.
Kommunismista bakkanaaleihin
Seldan on matkustellut paljon Euroopassa. Opintojansa aikana hän oli vaihdossa Sloveniassa ja ennen niitä hän pyrki opiskelemaan Suomeen.
– Otin selvää ilmaisista korkeakoulupaikoista. Silloin EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden oli vielä mahdollisuus opiskella Suomessa ilmaiseksi. Kävin pääsykokeissakin Suomessa ja jäin ensimmäiselle varasijalle.
Turistien tapaaminen on Seldanille sekä työtä että hupia. Hän sanoo rakastavansa kaupunkinsa esittelyä vieraspaikkakuntalaisille noin 1,5 tunnin kävelykierroksilla. Lisäksi hän tarjoaa muita turistipalveluja.
Hän sanoo olevansa yllättynyt, kuinka monista asioista Albaniassa matkustavat turistit ovat kiinnostuneet.
– Jotkut haluavat tietää Albanian taloudesta ja politiikasta. Historiasta ja kulttuuristakin kysytään paljon. Olen valmis juttelemaan myös kommunismista.
Kommunismi päättyi Albaniassa vuonna 1991. Vaikka Seldan ei ole vielä syntynyt tuolloin, hän kertoo opiskelleensa paljon maansa historiaa ja oppineensa synkkiäkin asioita Albanian menneisyydestä. Yliopiston kandidaattiohjelmassa hänen pääaineensa oli taloustiede ja liiketoiminta. Hän myös johtaa paikallisten opiskelijoiden talousfoorumia.
– Kun joku kysyy albanialaisten ystävällisyydestä, kerron yleensä, että se on osin kommunismin ansiota. Kommunistisesta Albaniasta ei saanut matkustaa pois. Turistin näkeminen maassa oli tuolloin iloinen asia, kuin portti ulkomaille, ja sitä se on edelleenkin.
– Turisteja on vieläkin vähän, ainakin kierroksillani. Mutta heidän määränsä kasvaa koko ajan. Vielä kymmenen vuotta sitten täällä oli turisteja harvakseltaan. Nyt meidän pitäisi kehittää alaa ja parantaa vaikkapa palvelualan koulutuksen tasoa.
Parhaimpina asioina Seldan näkee Albaniassa luonnonvarat, kuten huikean pitkän rannikon; rantaviivan pituus on 400 kilometriä. Rantoja on sekä Adrian- että Joonianmeren äärellä. Luontokohteita riittää moneen makuun ja kulttuurinähtävyyksiäkin on mukavasti.
Kesä alkaa Albaniassa maaliskuun puolessa välissä. Silloin monessa paikassa pidetään kesänaloitusfestivaaleja, todellisia ”bakkanaaleja”, kuten Seldan sanoo. Muutenkin paikalliset festivaalit ovat suosittuja ja mainioita paikkoja tutustua kulttuuriin, hän sanoo.
Maa on hänen mukaansa myös ”yksi maailman turvallisimmista”.
– Missä tahansa voi sattua mitä tahansa, mutta yleisesti ottaen Albania on turvallinen paikka, yksinmatkustavalle naisellekin. Durrësissa voi kävellä baarista kotiin yksin neljän aikaan aamulla ihan huoletta.
