Ulkona on iltakahdeksan pastellimainen valo. Auringossa on ihana elokuun lämpö. Varjossa tuntee viileyden.
Muoviteltan vieressä kiemurtelee vielä pitkä jono. Olen ollut siinä jo 1,5 tuntia.
Melkein kahden tunnin jonotus palkitaan, kun telttaoven vetoketju aukeaa ja pääsen sisään.
Mitkä värit ovatkaan Arborian sisällä! Punaista, vihreää, sinistä. Kun aurinko menee pilveen, tulee hetkeksi hämärää.
Sitten taas sokkelot muuttuvat pinkiksi, jopa laventeliksi ja mintun vihreäksi.
Englantilaisen Architects of Air -kollektiivin Arboria on yhtä suurta sokkeloa, joka muistuttaa usvaista metsää. Tai jos antaa mielikuvituksen lentää, voi Arboriassa kuvitella olevansa satumaassa.
Salaperäisessä satumaassa kuljetaan hitaasti ilman kenkiä ja kuunnellaan ääniä. Vaikka teos muistuttaa pomppulinnaa, siellä ei pompita.
Pienet sokkelot kutsuvat seikkailemaan sekä istahtamaan syvennyksiin. Siellä voi kuulla muun muassa lintujen viserrystä. Isolla ”aukiolla” vierailijat makoilevat.
Isoon tilaan päästettiin kerralla 80 ihmistä ja sisällä sai olla noin 20 minuuttia. Mutta silti sokkeloissa riitti ihmeteltävää kumman väljästi ja kiireettömästi.
Tunnelma oli erittäin unelias ja sai minut väsyneeksi. Olisin voinut jäädä Arboriaan vaikka yöksi.
Pitkän päivän päätteeksi sekä puhelimen että kameran akku vetelevät viimeisiään. Otan muutamat kuvat ja nautin sitten täysillä tästä hassusta, mutta niin rentouttavasta tilasta.
Arboria-teos viipyi Helsingissä elokuussa 2019 reilun viikon. Pidemmäksi aikaakin se olisi voinut jäädä.
Luonnonvaloa hyödyntävä teos näytti Oodi-kirjaston vieressä jotenkin absurdilta. Lapselliselta pomppulinnalta. Mutta se tarjoili huikean kokemuksen. Kevyen olotilan keskellä kaupunkia.
Tällaisia juttuja Helsinkiin voisi tuoda useamminkin. Yhteisölliset tapahtumat yhdistävät kaupunkilaisia ja turisteja. Ne piristävät arkea ja saavat aikaan fiiliksen kuin olisi retkellä jossain. Jossain eksoottisemmassa paikassa.
