Monet tutkimukset sen ovat todenneet: puistoissa ja viheralueilla vietetty aika tekee hyvää terveydelle. Metsästä nyt puhumattakaan.
Mutta täytyy myöntää, että metsämaisemat eivät ole koskaan minua innostaneet. Japanissa olen löytänyt avarat bambumetsät, joissa kyllä seikkailen mielelläni. Balilla puolestaan palmuviidakot kutsuvat nopeasti luokseen.
Suomalainen metsä sen sijaan on mielestäni liian runsas. Viihdyn niin paljon mieluummin toisenlaisessa luonnossa: puistoissa, merenrannalla ja puutarhoissa.
Siksi olikin jännä käydä ajan kanssa nyt Haagan alppiruusupuistossa, joka on pitkälti metsän keskellä. Se toi kaupunkimetsän lähelle, aivan iholle.
Mutta ennen kaikkea pääsin taas ihastelemaan värikästä kukkaloistoa. Se on kyllä parhaimmillaan nyt Alppiruusupuistossa.
Pitkospuut olivat arki-iltana täynnä ihmisiä ja koiria. Välillä kapeissa kohdissa oli jopa tungosta. Kauniiden kukkien kuvaaminen jäi hieman vähemmälle siinä väenpaljoudessa.
Metsä vaikutti suomalaiselta metsältä hyttysineen, puineen ja kivineen. Mutta ne kukat. Ne toivat fiiliksen kuin olisin ollut ulkomailla. Ah, sitä huumaavaa tuoksua ja värien jatkumoa.
Puistossa on 3 000 alppiruusuristeymää ja atsaleoja, joiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alussa eli nyt.
3 comments
Oi, näyttää niin kauniilta!<3 Ollaan menossa siskon kanssa tänään tänne. Äitienpäivänä käytiin Roihuvuoren kirsikkapuistossa, ja ihastuttiin siihenkin!:)
Kiitos postauksesta, sulla on tosi kiva blogi!
Ja mukavaa viikonloppua!:)
Ida
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
Moi Ida. 🙂
Kiva kuulla palautetta blogista. Toivottavasti pääsitte puistoon.
Olisin mennyt sinne viikonloppuna uudestaan, mutta siellä oli niin paljon porukkaa, että koiran kanssa liikkuminen kapeimmilla kujilla oli vaikeaa.
Ruusuisaa kesän jatkoa just sinulle! 🙂