Sain viettää keväällä 2018 hieman yli kaksi kuukautta Japanissa. Päällimmäisenä tästä ajasta jäävät kaikki vahvat tunteet ja upeat kokemukset, joita olen saanut elää. Jään eniten kaipaamaan ihmisiä ja hanamia. Katoavaiset kirsikankukinnot ovat kauneinta, jota olen tällä sapattivapaallani saanut kokea. Ehkä kaunein asia koko elämässäni.
Joka päivä, melkein jokainen hetki, olen tehnyt jänniä huomioita japanilaisesta elämästä. Vaikka se on niin järjestelmällistä ja minulle jo tuttuakin, löydän siitä aina jotain mielenkiintoista. Uusia oivalluksia. Ihmetyksen aiheitakin.
Tässäpä listaukseni, jolla ei ole tarkoitus osoitella tai arvostella, vaan kertoa Japanin kiinnostavasta kulttuurista. Huomiot ovat täysin omiani.
Ja edelleen haluan korostaa, että rakastan kaikkia tapaamiani japanilaisia sekä Japania ylipäätään.
- Kaupassa japanilaiset työntekijät tervehtivät monta kertaa ja aina isolla äänellä. Irasshaimase kuuluu usein monen suusta. Se tarkoittaa ”tervetuloa”. Jotkut matkailijat ovat kritisoineet, että tuo tervehdys lausutaan usein robottimaisesti eikä siinä ole tunnetta mukana. Mutta silti se on ainakin tälle Japanin-vierailijalle jotenkin iloinen kohtaaminen jokaisella kerralla.
- Japanilaiset tarkkailevat puhetoverinsa eleitä todella tarkkaan, ja he saattavat itse puhua erittäin ilmeettömästi sen pelossa, että heidän ilmeitään ei tulkittaisi väärin. Eli kaupan kassalla tai puistossa ensimmäistä kertaa tavattu ihminen saattaa vaikuttaa vähän kylmältäkin, ehkä.
- Asiakas saatellaan joskus ulos kaupasta useiden kumarrusten kanssa. Joskus se on jopa vaivaannuttavaa, kun viisi henkilöä pitää sinulle tietä ja ovea sekä kumartelee lähtiessäsi pikkukaupasta tai kampaamosta.
- Ok, heti alkuun ainakin yksi kriittinen huomio: Japanissa muovin käyttö on ihan älytöntä! Pienillekin ostoksille tarjotaan muovipussia tai ne laitetaan muovipussiin esimerkiksi kioskilla – vaikka sitä ei tarvitsisikaan.
- Tavarat pakataan valmiiksi joko muovipusseihin tai koreihin niin siistiin järjestykseen, että se lähentelee jo taidetta. Isot pakkaukset ovat omassa rivissään ja pienet omassaan sekä yhdessä ne muodostavat tasaisia kasoja tai rivejä.
- Unenlahjat vaikuttavat olevan hyvät! Todella moni japanilainen hyödyntää juna-, metro- ja bussimatkat nukkumalla. (Tai kännykän räpläämisellä.) Jotkut nojailevat silmät kiinni asemalaiturillakin odottaessaan kulkuneuvoa. Eikä ihme: päivät töissä ovat pitkiä ja pendelöintiin menee suurissa kaupungeissa aikaa.
- Suurissakin kaupungeissa on yleensä uskomattoman hiljaista. Kulkuvälineissä tai kaduilla ei kuulu kovaäänistä puhetta (paitsi ehkä baari-illan jälkeen ja vilkkaimmilla markkinapaikoilla). Japanilaiset lapset leikkivät hiljaisesti. Aikuiset puhuvat puhelimeen jossain nurkassa.
- Kännykän soittoääniä kuuluu harvoin; japanilaiset pitävät puhelimensakin äänettömillä, etteivät vain häiritsisi liikaa toisia.
- Miten olisi sauna haastattelupaikkana, kysyi yksi haastateltavani. Japanilaiset innostuvat älyttömistä jutuista:
- Kuten teemakahviloista. Kaupungeista löytyy pöllö-, koira- ja Muumi-kahviloita pilvin pimein. Niissä käyvät niin nuoret kuin iäkkäät.
- Tokion sisäkkökahvilat näyttävät olevan perjantai-iltaisin paikallisten miesten suosikkeja. Välillä mukana on myös tyttöystäviä ja muita naisia. Yleensä siellä istuu miesporukoita.
- Kerroin blogissani japanilaisesta tähtitestistä, johon paikalliset uskovat. Näitä ns. ”persoonallisuustestejä” on Japanissa älytön määrä. Lehtihyllyltä voi valita monesta erilaisesta ”Testaa itsesi” -lehdestä. Tai sitten voi yrittää ennustaa vaikka syömäpuikoista.
- Japanilaiset koiranomistajat saattavat juosta karkuun, tai ainakin säikähtää, kun suomalainen menee juttelemaan heille.
- Täpötäydessäkin junassa ulkomaalaisen viereen voi jäädä tyhjät penkit, kuten oululainen, Japanissa asuva Jenni kertoi haastattelussaan.
- Jäätelöautoilla, junilla ja roska-autoilla on omat tunnarinsa. Joskus kun ne sattuvat samaan aikaan samoille nurkille, on olo kuin sirkuksessa.
- Esimerkiksi seksistä puhuminen on monen japanilaisen mielestä iso tabu, mutta after workeilla voidaan puhua makuuhuone-elämästä työkaverin tai tuntemattomankin kanssa.
- Entäpä kymmenen kerrosta seksileluja? Tokion valtavat aikuisten kaupat ovat nähtävyys jo itsessään. Ja suurten kirjakauppojen lehtihyllyt, joissa on omat rivinsä pornolehtiä. Niillä näyttää aina olevan selailijoita.
- Jokaisessa japanilaisessa kaupungissa on kauniit, persoonalliset kaivonkannet. Ja hei, täällä niiden päälle on turvallista astua (toisin kuin vaikkapaDominikaanisessa tasavallassa).
- ”Katso molempiin suuntiin.” ”Pidä kiinni kaiteesta, kun juna on liikkeellä.” ”Älä syö jäätelöä tämän kioskin edessä.” Japanilaisten elämässä on paljon kieltoja ja sääntöjä. Niitä kannattaa myös turistin uskoa, sillä esimerkiksi kielletylle alueelle menemisestä rapsahtaa helposti sakko.
- Toisaalta esimerkiksi tupakointi on vielä sallittua monessa pienessä ravintolassakin.
- Miten aikuinen voi pitää vuoden vapaata ja opiskella jotain huvikseen? Etkö pelkää menettäväsi työtäsi? Tällaiseen kysymykseen olen törmännyt monta kertaa Japanissa, jossa aikuisopiskelu on kuin tippuisi kokonaan pois sosiaalisesta elämästä ja toimentulosta. Tai näin ainakin moni on minulle kertonut.
- Rullaportaissa käveleminen, juoksemisesta puhumattakaan, on kiellettyä useimmissa paikoissa, sillä niissä tapahtuu vuosittain tuhansia onnettomuuksia.
- Rullaporrassäännöt ovat muutenkin sekavat, sillä esimerkiksi Osakassa rullaportaissa odotetaan oikealla puolella, mutta Tokiossa oikea puoli jätetään vapaaksi ja ihmiset seisovat portaiden vasemmalla puolella.
- Japanissa ei tule koskaan jano. Juoma-automaatteja on suurimmissa kaupungeissa ja kylissä melkein jokaisessa korttelissa – vaikka terveysviranomaiset kritisoivat, että ne sisältävät liikaa sokeripitoisia juomia.
- Juoma-automaateissa on myös runsaasti vettä ja makeuttamatonta vihreää teetä, jota japanilaiset juovat paljon. Minulle riittää yksi puolen litran pullo päivässä, mutta jotkut saattavat nauttia sitä useita pulloja. Ei ihme, että japanilaiset nukkuvat niin vähän, kun vihreä tee pitää hereillä.
- Tämä on aamuvirkkujen maa! Japanilaiset heräävät aikaisin. Fukuokassa naapurin papparainen heräsi usein neljän jälkeen ja imuri saattoi laulaa jo ennen viittä.
- Paikalliset valvovat myös pitkään. He saattavat lähettää työviestejä puolen yön jälkeen. He yleensä vastaavat kaikkiin viesteihin supernopeasti (ja odottavat, että vastaanottaja tekee saman).
- Automaattikansaa hellitään jopa ruoka-, lelu-, sipsi- ja alushousuautomaateilla. Myös olutta ja tupakkaa saa paikallisella henkilökortilla.
- Kuuma matchatee (tavallinen tai latte) onnistuu myös automaattitilauksella, jos vain pystyy tämän herkullisen juoman juomaan pahvimukista samalla, kun liikkuu ihmisvilinässä.
- Jokaisella vierailulla, jopa kahvilakäynnillä, japanilainen antaa jonkun pienen lahjan. Sallittavaa on myös viedä lahja, varsinkin jos vierailee toisen kotona. Melko monta kertaa unohdin tuon lahjan vaikkapa haastattelukeikoillani ja se hieman nolotti silloin.
- Sisätossut. Ulkotossut. Parveketossut. Näistä olen kirjoittanut jo muutamassa postauksessani. Suomalaisen bloggaajan pahin moka on varmaan se, kun unohtaa riisua vessatossut ja vaihtaa sekä läpyttelee niillä takaisin teepöytään.
- Mochi. Mochi. Mochi. Jokaisessa pienessä kylässäkin on oma nimikkoherkkunsa, mochi-riisikakku. Niistä ollaan niin ylpeitä. Mutta hei, onhan suomalaisillakin vihreät kuulat, vappumunkit ja karjalanpiirakat, joista pidetään myös meteliä.
- Jokaisessa pienessäkin kioskissa on myytävänä kauniita kirjekuoria. Ne ovat tarkoitettu hää- ja muiden rahalahjojen antamiseen.
- Hääparille viedään yleensä vähintään 150 euroa, ja jos vieras on pomo tai muu ylempi ”taho”, antaa hän lahjaksi 300–500 euroa.
- Japanilaiset miehet ovat siististä ulkoasustaan huolimatta melko huolettomia kotonaan. Välillä kuin pikkupoikia. Ehkä siksi Japanissa näkee enemmän sekapareja, joissa nainen on japanilainen ja mies länsimaalainen. Kun mies on japanilainen ja nainen länsimaalainen, täytyy naisen ottaa usein päätäntövalta suhteessa. Jo suhteen alkuvaiheilla japanilaiselle miehelle voi olla vaikeaa näyttää tunteitaan ja tehdä aloitusta, varsinkin länsimaalaisen naisen kanssa. Mutta aina löytyy poikkeuksia.
- Hiljaisuus japanilaisen kanssa on luontevaa. Olipa kyse rakkaus- tai ystävyyssuhteesta. Se merkitsee normaalia, tyytyväistä olotilaa.
- Japanilaisten makuaisti on jännä: pikkelssiä tehdään vaikka mistä ruoka-aineesta. Luumusta ja aprikoosistakin.
Vahva matchakin on monelle suomalaiselle liian eksoottinen makuelämys, mutta siihen tottuu, kuten on voinut blogistanikin huomata. - Kolikkopesuloissa on usein pyykkiaine annosteltu suoraan koneeseen. Niistä löytyy myös ihanat tennareiden pesukoneet, joissa kengät laitetaan pyörimään harjojen päällä ja kohta koneesta tulee kuin uusi kenkäpari. Suosittelen testaamaan!
- Hedelmätiskeiltä löytyy vain täydellisen näköisiä hedelmiä – ja ne maksavat paljon. Kuuden euron mansikkakuppi, kolmen euron pieni mango, kympin vesimeloni. Hedelmät ja marjat ovat japanilaisille ylellisyystuote: japanilaiset vaativat laatua ja näköä maun lisäksi.
- Kaupoista löytyy valmiiksi pakattuja ruoka-annoksia moneen eri makuun. Niihin on tarkkaan merkitty energiamäärät ja päiväykset. Iltaisin jopa 0,50 euron alennus houkuttelee paikalle bentopakettien ostajia.
- Japanilaiset ovat emojien suurkuluttajia. Heillä on lisäksi oma kaomoji-tyylinsä (kao=kasvot, moji=teksti, kirjainmerkki) ja tuhansia omia emojeita.
Olen vaihdellut kahden kuukauden aikana monia kaomojeja; välillä viestit sisältävät pelkästään niitä, koska emojilla voi sanoa… vaikka mitä.
♡ (˘▽˘>ԅ( ˘⌣˘) - He kuluttavat myös erillisiä kirjojen ja lehtien kansia. Paperisissa, muovisissa ja jopa nahkaisissa kansissa kirjat pysyvät paremmin kunnossa eikä esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä ole pelkoa, että joku näkisi, mitä kirjaa on lukemassa.
- Japanilaisille koirat ja muut lemmikit ovat kuin ihmisiä. Niille puetaan kaikenlaisia vaatteita ja asusteita. Niiden tarvikekaupat voivat olla monikerroksisia tavarataloja. Samanlaisia huomioita oli tehnyt myös haastattelemani espoolainen Laura.
- Kukat ovat tärkeitä japanilaisille. Kukkakauppoja näkyy paljon, ja pienet pihat ovat täynnä kauniita kukkia. Hanakotoba tarkoittaa japanilaista ”kukkien kieltä”, jonka mukaan jokaisella kukalla on oma tarkoituksensa. Esimerkiksi kaktuksen antaminen merkitsee mielihyvää ja seksiä, tulppaanien antaminen uskollisuutta.
- Japanilaiset eivät mielellään syö ja juo julkisilla paikoilla esimerkiksi eväitään. Junassa ja metrossa olen nähnyt vain muutamien hörppäävän vesipullostaan. He haluavat olla kohteliaita muita kohtaan eivätkä siksi nauti ruokia, joista saattaa lähteä ääntä tai tuoksua.
- Suomi-fanitus on uskomattoman näkyvää. Muumit ja Marimekko ovat yleisimmät jutut, jotka Suomesta tiedetään. Jopa suomalaisen tapaaminen kampaamossa voi aiheuttaa hepulin.
- Japanilaiset fanittavat myös suomalaisten (ja kenen tahansa) sinisiä silmiä ja vaaleita hiuksia. He itse tykkäävät käyttää paljon muun muassa sinisiä ja vihreitä piilolinssejä.
- Muumi-kahviloita, Muumi-kauppoja sekä jopa Muumi-junia. Niihin kaikkiin on aina pitkät jonot.
- Ä- ja Ö-kirjainten käyttö on jännä ilmiö. Chiban naapurissani oli kampaamo nimeltä ”Söpö loma”. Keittiö ja Malmö on myös bongattu, sekä monta muuta ä- ja ö-paikkaa.
- Vihreän teen valikoimat ovat uskomattoman suuret jopa kulmakioskissakin: on purkkiteetä, pulloteetä, instant-jauheita sekä teelehtiä.
- Temppeleitä ja pyhättöjä löytyy monesta paikasta, kuten kauppakeskuksen katolta.
- Julkisten paikkojen edessä, kuten pankeissa ja kaupoissa, on sateenvarjotelineet, joihin sontikka pitää jättää. Olen joskus yrittänyt kävellä kauppaan sateenvarjo kädessäni – ei onnistu. Joissakin paikoissa on lukolliset sateenvarjon säilytystilat.
- Sateenvarjoille tarjoillaan myös monessa paikassa ilmaisia suojia. Ja niitä myös koristellaan vedenkestävin tarroin.
- Japanilaiset roskakatokset ovat niin siistejä, että sekin lähentelee taiteen ominaisuuksia. Eri jätteille on omat nurkkansa, ja pussit jätetään katokseen nojaamaan siistiin riviin; niitä ei missään nimessä nakata katokseen, vaan ne asetellaan suorasti sinne.
- Alkoholi menee nopeasti päähän japanilaisilla. Heitä kutsutaankin välillä leikkisästi tomaattinaamoiksi. Ennen juomista ja juomisen jälkeen he usein ottavat kaupasta saatavia ”krapulalääkkeitä”, joissa vallitseva aineosa on kurkuma.
- Krapulajuomien vieressä kaupoissa ja kioskeissa on myös miehille tarkoitettuja mielihyvän boostaajia. Macaa ja muita yrttejä sisältävät ”potenssilääkkeet” loppuvat etenkin viikonloppuisin ja Love-hotellien vierestä.
- Love- eli rakkaushotellit ovat erittäin suosittuja Japanissa. Niistä voi vuokrata huoneen tunniksikin.
Ohuiden riisipaperiseinien ja isojen perheasuntojen maassa en yhtään ihmettele, miksi ne ovat niin kovassa käytössä. - Tatuoinnit ovat paikoitellen vielä tabu Japanissa. Moniin julkisiin kylpylöihin on turha yrittää tatuoinnin kanssa; pienempiin kannattaa yrittää ja monesti pääseekin sisään, vaikka on tatuointeja.
- Moni japanilainen tykkää nukkua tatamin päällä olevalla ohuella futonilla. Päiväksi futon siirretään kaappiin, jolloin peti ei houkuttele ennen iltaa ja koti saa enemmän tilaa. Kätevää!
- Bussilla matkustaminen on jännää Japanissa tai ainakin erilaista, johon olen tottunut Suomessa: keskiovesta sisään, numerolappu käteen ja etuovesta ulos.
Toisaalta nyt minusta saattaa tuntua, että kotona Suomessa ne asiat tehdään eri tavoin. - Illan viimeisessä junassa tai bussissa haisee yleensä vahva alkoholi. Kukaan ei silti öykkäröi tai laula tai muuten esiinny humalassa.
- Viikonloppuiltaisin muuten niin siisteillä kaduilla saa väistellä japanilaisten oksennuksia.
(Kumma juttu, ettei oksennuksen pidätteleminen kotiin saakka onnistu heiltä, jotka ovat muuten niin tarkkoja ulkoisesta olemuksestaan.) - Airbnb-kodeissa ovet ovat olleet auki, kun olen tullut kohteeseen ja avain jätetty lähtiessä sisälle – ja ovi tietenkin taas auki.
- Airbnb-majapaikkani on käyty välillä jopa siivoamassa ja sinne on jätetty jokaiselle päivälle oma pyyhe.
- Korttimaksaminen on vielä varsin harvinaista. Monissa kahviloissa kelpaa pelkästään käteinen.
- Kioskeissa myydään ympäri vuoden muun muassa taskulämmittimiä. Tuollainen lämmin suojapussi on kätevä sujauttaa esimerkiksi takapuolen alle, jos bussin ilmastointi puhaltaa liian kylmänä.
- Ravintoloissa ja kampaamoissa voi olla kyltti ”ei ulkomaalaisille”. Sinne on turha ängetä, varsinkaan jos ei puhu japanin kieltä.
- Japanissa julkinen wifi on toistaiseksi vielä harvinaista herkkua. Jos sellainen löytyy, läpipääseminen voi olla tuskallista, sillä muitakin käyttäjiä on niin paljon.
- Tasku-wifiä suositellaan monille matkustajille, sillä sen voi jakaa jopa viiden käyttäjän kesken ja datakatto on rajaton. Data-sim-kortin saa kuitenkin halvemmalla, jos matkustaa yksin.
- Wifin käyttö on kallista. Tasku-wifi saattaa maksaa viisi euroa päivässä. Mutta se kannattaa: isojen kaupunkien metro- ja junaverkostot ovat niin valtavia, että jos ei halua katsoa kaikkea etukäteen, wifin avulla onnistuu ex temporempi seikkailu.
- Tokiossa metroja sekä junia isännöi useampi yhtiö, joilla on omat lippuluukkunsa. Samalla asemalla voi olla monta eri päätyä, joista lähtee eri firman kulkupelejä. Kaikilla korteilla ja lipuilla ei pääse kaikkiin metroihin tai busseihin.
- Missä tahansa paikassa asemille kannattaa varata runsaasti aikaa, hermoja sekä mielellään se wifi.
- Japanilaisissa kodeissa ei ole keskuslämmitystä. Siksi talvella ne voivat olla jäätävän kylmiä.
- Matka-appit ovat käteviä! Jotkut matkasovellukset näyttävät jopa sen, mistä kulkuneuvon ovesta ja aseman portaista kannattaa siirtyä seuraavaan kohteeseen.
- Google maps on parempi kuin esimerkiksi Applen oma karttasovellus, mutta siihenkään ei Japanissa voi luottaa täysin. Vaikka yleensä suunnistan vaivattomasti, olen Japanissa eksynyt varsinkin kaupunkien pienimmillä kujilla sekä isoissa ostoskeskuksissa.
- Japanilaiset jonottavat ihailtavan kärsivällisesti. He eivät tunge junaan sisään, jos se on jo täynnä, eivätkä he kiiruhda jonojen ohi.
- Moni japanilainen ymmärtää englantia, vaikka he kieltäytyvätkin usein puhumasta sitä. Väärinymmärtämisen ja -lausumisen pelko painaa heidän mieltään jo etukäteen.
- Google translatorin käyttö arkipäivisissä tilanteissa on ihan perusjuttu. Jopa treffeillä tai kaupassa.
- Vessassa käyminen kaipasi ensimmäisillä kerroilla melkein manuaalia. Mutta nyt olen tottunut ihaniin suihkuihin ja varsinkin lämmitettyyn pytynreunukseen. Julkisissakin vessoissa on desinfiointiaine, jolla voi pyyhkiä pytyn, ja ne ovat muutenkin hurjan siistejä. Silti Japanista löytyy vielä harvinaisen paljon kyykkyvessoja.
- Ujotkin viihtyvät! Pytyllä käymisen ajaksi julkisissa vessoissa voi usein laittaa päälle taustamusiikin tai -linnunlaulun.
Japanissa numero 8 on onnenluku. Siksi tässä jutussa on 80 huomiotani, vaikka niitä olisi löytynyt kerrottavaksi paljon enemmänkin.
Muun muassa kuuluisan elokuvakoiran Hachikon alkuperäinen nimi ”Hachi” tarkoittaa onnennumeroa kahdeksan ja siksi se päätyi kahdeksan pennun joukosta Tokion yliopiston professorin uskolliseksi koiraksi.
