Ohrid on muutakin kuin vanhan kaupungin söpöjä taloja, helmikauppiaita, veneitä sekä romanttisia kujia järven rannalla.
Se on discopaukkeen jumputusta, päristeleviä moottoripyöriä ja turkkilaisia kebabpaikkoja.
Se on myös ränsistyneitä elementtitaloja, paikallisten miesten kansoittamia yksinkertaisia kahviloita sekä köyhiä vanhuksia, joilla on kolikkohattu kädessä ja katseessa anova ilme.
Vanhan kaupungin kukkulan takana on se Ohrid, jonne turistit eivät mielellään eksy. Minä olen saanut vinkkejä, kuinka siellä on kuitenkin parhaimmat falafel- ja kebabpaikat. Niissä falafelsalaatti maksaa reilut pari euroa.
Olen käynyt internetkahvilassa, jonka puhelinkopeissa otetaan vastapuheluita naapurimaihin ja lähetetään rahaa ulkomailla asuville sukulaisille. Siellä minulle heiteltiin tuttuja fraaseja suomen kielellä:
”Moi, mitä kuuluu?”
”Asutko Helsingissä?”
”Mitä tykkäät Ohridista?”
Ah, Ohrid on kyllä täydellinen pakopaikka ja leppoistamisen käynnistäjä. Täällä ei ole liikaa tekemistä, mutta kuitenkin aina keksii jotakin.
Yksi lempipuuhiani on ollut vanhojen autojen bongaaminen. Etenkin Ohridin vanhassa kaupungissa näkee paljon vanhoja autoja. Yugo, zastava, kuplavolkkari…
Kun olin Kuubassa kymmenisen vuotta sitten, sielläkin oli paljon vanhoja autoja – ja paikka tuntui kuin automuseolta. Ja kuin olisin matkustanut aikakoneella monta vuosikymmentä taaksepäin.
Sama fiilis on täällä Ohridjärvenkin rannoilla. Maahan tuodaan kuulemma entistä vähemmän uusia autoja ja vanhat kulutetaan loppuun.
Yleensä mitä vanhempi auto, sitä vanhempi on myös rattia pyörittävä kuski. Muutamat autot ovat selvästi myös säilytyspaikkoja; sen verran rojua niihin on kerätty sisään.
