Vuoden 2023 ensimmäisiä kivoja juttuja

Viimeisimmän Japanin-reissuni jälkeen olen viettänyt monia hetkiä täällä kotona haikaillen kaikkea sitä, jota pääsin vuodenvaihteessa kokemaan.

Oli lämpimät reunukset vessanpytyissä ja automaattiset suihkut, kuivaukset sekä hajusteet kaupan päälle. Aurinkoinen ”talvisää”, jossa lämpötila nousi parhaimmillaan +18 asteeseen ja tuntui Suomen kesältä. Värikkäät kukat puistoissa, kadun reunoilla ja ovien edessä. Kirsikkapuiden talvikukinta.

Ruskan hehku. Onsenin raikkaat tuoksut ja ihoa pehmentävä kylpyvesi kylpylöiden ulkopuolellakin. Toimiva jonotuskulttuuri ja turvallisuus. Upeat japanilaiset puutarhat taidokkaasti leikattuine pensaineen ja kaulurilla varustettuine puineen. Pienet lammet, joissa uiskentelee kaloja ja joiden yli menee punaisia, valkoisia, puunvärisiä siltoja. Turkoosin kirkkaana hehkuvat meret ja valkoisen hiekan rannat. Bambumetsät ja helppokulkuiset vuoristoreitit.

Kausivaloja siellä täällä kuin taideteoksia. Uudenvuoden koristeita joka puolella ja jäniksen vuoden riemua ihmisten kasvoilla. Temppeleissä. Näyteikkunoissa. Sadan jenin kaupat ja konbinit, joista saa kaiken tarvittavan – vieläpä edullisesti. Pyhäköt, joihin tullaan lounastunnilla tai treffeillä, ja joissa on niin rauhallista ja kaunista.

Maailman maistuvinta teetä. Sympaattisia teeihmisiä. Teepeltoja tasaisina riveinä, vuoristossa ja autoteiden varsilla. Komea Fuji-vuori. Kultaiset auringonlaskut. Pastelliset auringonnousut. Kirkkaat ja kuulaat talvipäivät. Teetä automaateissa. Alle euron teepulloja, lämpiminäkin. Taidolla haudutettua teetä. Kauniita teeastioita ja pieniä, söpöjä teekarkkeja – wagasheja. Niin laadukasta, tuoretta teetä, että pelkkä tuoksukin jo saa itkemään ilosta. Puhumattakaan siitä tunteesta kielen päällä, kun kurkkua kohti valuu vihreää kultaa.

Domo arigato gozaimasu. Sumimasen. Kiitoksia ja anteeksipyyntöjä. Hiljaisia metroja sekä kauppoja, joissa ei puhuta kännykkään kovalla äänellä. Ei kuulu soitto- eikä viestiääniäkään.

Tuoretta tonnikalaa ja paljon muita kalalajeja. Sushia, joiden riisi on lämmintä ja jonka väliin on laitettu jo wasabia. Kaiten-ruokalat, jossa voi tilata liukuhihnalle omat suosikkinsa. Ateriat, jotka koostetaan pieniin astioihin ja joiden kauneus hivelee mieltä sekä oloa. Että voisi vain ihailla annosta ja kasvattaa ruokahalua loputtomiin, kun ei haluaisi pilata syömällä tasapainoisen näköistä, upeaa annosta. On kausikoristeita ruoan päällä ja jälkiruoissa. Väriskaala tarkkaan harkittu ja maut sulavassa sovussa. Itadakimasu!

Irasshaimase-huudot kaupoissa, kioskeissa ja ravintoloissa. Asiakas tuntee olevansa tervetullut. Toimiva palvelukulttuuri. Omille tavaroille tarkoitettu kori kahviloiden ja ravintoloiden lattialla. Ilmaiset ja niin siistit vessat konbineissa ja asemilla, että niissä voisi vaikka rakastella.

Ruokakaupat, joissa on mieletön valikoima kotiruokaa. Sama on konbineissa eli 7-elevissä, Lawsonissa… Lounaita, illallisia, snäksejä. Valmiiksi paistettuja ja viipaloituja munakkaita. Hedelmä- ja kasviskippoja. Yhden hengen aterioita ja leivoksia. Jänniä makuja sekä rakenteita. Metrikaupalla edullista tofua eri muodoissaan. Makeita mansikoita tammikuussa ja edullisia persimoneja.

Eikä ruokakassin hinta ole puoltakaan siitä, mihin on tottunut täällä Suomessa. Neljällä eurolla saa sushit mukaan. Alle kolmella eurolla mehukkaat kanat. Merileväsalaatin eurolla. 20 euron ruokakauppakassi on painava ja sisältää laadukasta ruokaa moneksi päiväksi. Jos olisi auto, maksaisin reilun euron bensalitralta.

Eteiset ovat laskettuja ja niihin jätetään kengät, jotka huolletaan kerran päivässä. Samalla jäävät hiekat eteiseen. On kotitohveleita. Vessatohveleita. Terassitohveleita. Kotivessat, jotka siivotaan kerran päivässä. Älyttömän siistit roskakatokset, jotka ovat kuin oodi konmaritukselle: roskat siistissä rivissä, lattiat kiiltävän puhtaina.

Täsmälliset junat ja bussit. Jo kahden minuutin myöhästymisestä pahoitellaan. Nopeaa kulkemista: viidessä tunnissa tuhat kilometriä luotijunalla. Bento-aterialaatikot matkaeväinä, mutta kukaan ei rapistele eikä maiskuta. Omat roskat viedään pois junasta. Vessan vieressä on tyylikäs puuterointihuone jopa junassa.

Ennen kaikkea japanilaiset itse. Niin tyylikkäitä. Aina hehkeitä prässätyissä, mätsätyissä asuissaan. Viivoittimen tarkoissa hiusleikkauksissaan. Mutta mikä mahtavinta, he ovat niin ihania, hauskoja, avuliaita, ettei tältä planeetalta yhtä ystävällistä kansaa ehkä löydykään.

Omotenashi. Käsite, joka saa muistelemaan sekä ikävöimään hetkiä japanilaisten kanssa ja kaikkea sitä äärimmäistä ystävällisyyttä. Sydän aina mukana kaikessa. Mielessä ichigo ichie, tämä hetki ja mahdollisuus.

Japanilaiset kaatavat juoman aina ensin muiden lasiin ja sitten omaansa.

Olivatpa tee, maisemat ja ruoka kuinka tahansa miellyttäviä, niin parasta Japanissa ovat ihmiset. He tuovat tuntemattomillekin lahjoja, tarjoavat pientä käsipyyhettä jos se turistilta puuttuu vessassa. He kaatavat juoman ensin muiden lasiin ja sitten omaansa. He ottavat repun pois selästä ruuhkajunassa, etteivät satuttaisi sillä vahingossakaan muita.

He kertovat rukoilevansa pitkän lennon ja turvallisen kotiinpaluun puolesta. He suunnittelevat jo uutta tapaamista ja miettivät kivoja kohtaamispaikkoja.

Heistä ja heille – tästä kaikesta – olen niin kiitollinen.  Heitä minä rakastan eniten. Arigato!