Osterit. Nuo niljakkaat kovakuoriset merenelävät.
Niitä on käsitelty usein täydellisenä treffiruokana. Halut herättävänä lemmenherkkuna.
Mutta mikä onkaan totuus?
Jos sitä kysytään japanilaisilta, ostereita ei missään nimessä yhdistetä romantiikkaan.
Ei ainakaan isossa osteriteltassa, johon on pitkät jonot ja kaikilla on päällä samanlaiset tiimitakit.
Siellä osterit poksuvat minigrillin päällä ja meno on muutenkin äänekästä.
Minun täytyy kuitenkin myöntää, että en ole koskaan ollut suuri osterifani. Satunnaisissa tilaisuuksissa, jopa treffeillä, olen niellyt yhden osterin nopeasti vain näyttääkseni, että pystyn siihen.
Loppupäivän suussani leijui paha maku. Vai oliko se pelkästään mielessäni?
Kun ystäväni kutsui minut äskettäin Itoshimaan kuuluisaan osteritelttaan lounaalle, nieleskelin aluksi hetken. Mutta ajattelin antaa osterille uuden mahdollisuuden, ja onneksi tein sen.
Grillatut osterit maistuivat Japanissa erittäin herkullisilta. Nälkä ehti kasvaa, sillä kypsyminen vei aikansa, kuten myös kuoren avaaminen.
Sitten pilkoin niitä innolla pieniksi palasiksi ja dippasin ponzumaisessa kastikkeessa.
Pureskelin huolella ja nautin uudesta elämyksestä.
Maku oli pehmeä ja tietenkin hieman merellinen. Lihaisa ja sopivan pureskeltava.
Kymmenet grillit paahtoivat ympärilläni ja tekivät telttaruokailusta melko kuuman. Tunnelmallisen.
Minusta tuli osterifani!
Talvikuukausina Itoshiman osteritalot ovat huippusuosittuja lounaspaikkoja.
Telttamaiset ravintolat sijaitsevat vierekkäin rannikolla, jonka vesistä saadaan monenlaisia mereneläviä. Satamamaisemat ympärillä ovat niin kauniita.
Fiilis on kuin syksyisellä piknikillä. Osteritaloon saa viedä omia juomia ja jopa eväitäkin.
Nuorisolla on olutta kasseissaan. Vanhempi väki tuo viinipulloja. Meillä oli kylmää ja kuumaa vihreää teetä automaatista.
Kävimme ostamassa aiemmin aamulla myös herkkuja paikalliselta torilta, Itosaisain maatilatorilta. Jonotimme heti yhdeksältä itoshimalaisten tapaan torille, jossa myydään lähiruokaa.
Kasvis-, riisi- ja leipähyllyt ovat siellä mielettömiä. Samoin liha- ja kalatiskit. Jotkut olivat selvästi aloittaneet jo uudenvuoden juhlien valmistelut ruokamäärän perusteella.
Mukaamme lounaalle tarttui kasviksia, makirullia ja mocheja.
Grillattu mochi on muuten melkein juustomainen herkku: niin äärettömän hyvää!
Mutta mocheissakin on makueroja. Osa maistuu karvaisemmalta, osa makeammalta.
Itoshiman osteriteltoissa voi ruokailla lokakuun lopusta yleensä maaliskuuhun saakka.
Ne ovat yleensä perheomisteisia ravintoloita, joissa on 30–300 ruokailupaikkaa. Ravintoloita on useissa satamissa ympäri Itoshimaa.
Ne tarjoavat vierailleen tuulipukumaiset takit suojaksi, koska kypsyessään osterit paukahtelevat ja ikään kuin ampuvat vettä kuorestaan.
Pöydillä on myös hanskat, grilliottimet sekä terävät veitset. Teltasta tarttuu vaatteisiin helposti savua, joten osterilounaalle ei todellakaan kannata pukeutua parhaimpiinsa.
Useimmissa ravintoloissa on tarjolla ostereiden lisäksi muutakin ruokaa. Jos olisin ymmärtänyt tämän etukäteen, olisin ehkä jättänyt eväiden ostamisen ja nauttinut teltassa jotain toisiakin kalalajeja.
Ainakin riisikulhot ja sashimit näyttivät kuvissa todella mainioilta.
Mutta tämä kierros meni tutustuessa ostereihin uudelleen – ja hyvä niin.
Paikallinen oppaani, ystäväni Naoko, opasti perin tarkasti ostereiden valmistamisen ja kertoi myös niiden suosiosta.
Japanissa osterit ovat todellista terveysruokaa: niissä on paljon sinkkiä sekä muita hivenaineita.
Ämpärillinen ostereita on täällä myös melkoinen diili: se maksaa noin kahdeksan euroa ja sisältää vähintään 12 osteria. Yhden osterin hinnaksi jäi reilusti alle euron.
