Olemme onnekkaita, kun voimme juhlia sekä länsimaisia että kiinalaisia juhlia, kertoi Macaon oppaani, Macaon matkailun pr-päällikkö Jenny Kou.
Kovin monessa Aasian maassa pääsiäinen ei välttämättä näy katukuvassa. Macaossa koululaisilla oli vapaata jo kiirastorstaina.
Pitkänäperjantaina Macaon kadut olivat sitten täynnä ihmisiä. Toimistotyöläisilläkin oli jo vapaata. Turistit tulivat lautoilla ja jonottivat sateisessa Macaossa takseja pitkissä jonoissa ostoskassit kädessä.
Suurimmalla osalla kasseissa oli paikallisia leivonnaisia, joko mantelikeksejä, seesamisnäksejä tai ”munatorttuja” (egg tart).
Enpä muuten vielä viime vuonna tiennyt, että on väärin kutsua macaolaisia munaleivonnaisia portugalilaisittain pastéis de nata -leivoksiksi. Tällä reissulla olen oppinut paljon näistä macaolaisten suosimista herkuista, ja kuullut, että vain Portugalissa on tarjolla pastéis de nataa.
Macaolaiset ovat toki matkineet tämän leivonnaisen muodon portugalilaisilta. Melko monta muutakin juttua on otettu Macaossa käyttöön, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää.
30 vuotta torttuja
Pääsin seuraamaan, kuinka näitä suosittuja leivonnaisia tehdään macaolaisessa Lord Stow’s -leipomossa. Sen nykyinen omistaja Audrey Stow kertoo, että leipomo on hänen isänsä perustama ja tänä vuonna se täyttää 30 vuotta.
Macaossa heillä on yhteensä kahdeksan myymälää, ja niissä valmistetaan sekä myydään päivittäin huikeat 20 000 munatorttua.
Audreyn mukaan torttu kuuluu paikallisten elämäntapaan tiiviisti. Macaossa on noin 600 000 asukasta; moni käy ostamassa leivoksia viikoittain.
Audrey sanoo, että hänelle torttu maistuu kerran kuukaudessa. Toki joskus pitää laadunvalvonnan vuoksi maistaa palanen tekovaiheessa.
Tortun aineksia tehdään kolme päivää, sillä pohjataikinan pitää levätä myös. Täytteessä on paljon rasvaa, kermaa ja sokeria – sekä tietenkin kananmunaa. Nämä ainekset tuoksuvat kuumassa leipomossa. Taitaa olla Audreyn lasitkin vähän huurussa, kun hän näyttää, miten torttuja tehdään.
Äidin ja tyttären kilpailu
Lord Stow’s ei ole ainoa macaolaistorttujen valmistama. Niitä näkee oikeastaan jokaisessa vähänkin tasokkaammassa leipomossa. Myös hotellien aamupalalla. Iltapäiväteellä.
Illansuussa Audreyn Coloanen-kylän myymälässä on jonoa. Paikalliset istuvat penkeillä läheisessä puistossa ja meren äärellä torttuineen. Alla näkyy myös muutama kuva tästä viehättävästä kylästä.
Kilpailu Macaon torttumarkkinoilla on kovaa. Audrey paljastaa, että yksi hänen kovimmista kilpailijoistaan on hänen oma äitinsä, jolla on Margaret’s café e nata -paikka Macaon keskustassa. Siellä äidin leipomossa minäkin kävin vuosi sitten. Ja kyllä oli sielläkin jonoa silloin.
Tortun päällä tarjoillaan täällä usein kanelia. Mutta joissakin paikoissa siihen voi tipauttaa vanilja- tai suklaakastiketta. Kyllä on makia macaolainen herkku!
Leivokset eivät lopu ainakaan Audreyn leipomoista koskaan kesken, vaan niitä riittää kaikille. Sen hän lupaa.
Torttu toimii myös kylmänä, jolloin täyte on saanut levätä ja maistuu jotenkin paksummalta. Tykkäsin tosi paljon tästä leivonnaisesta myös lämpimänä – Macaon kuumottavan auringon alla.
