Jos keräisin Unesco-pisteitä, olisin saanut puolen vuoden aikana jo kymmeniä uusia pisteitä. Mutta enpä ole pitänyt kirjaa maailmanperintökohteistani.
Yksi uusi Unesco-kohde tuli kuitenkin koettua täällä Okinawan Nahassa, jossa sijaitsee Shurin linna. Tuo muinaisen Ryukyun kuningaskunnan keskus.
Mikä kuningaskunta? Hieman olen huonosti tehnyt kotiläksyni ennen reissua. Mutta onneksi linnassa on ystävällisiä ja taitavia oppaita, joilta kyselin lisätietoa. Opasjakauma kertoo myös paljon okinawalaisten pitkästä iästä, josta kirjoitin edellisessä postauksessani; linnan alueella liikkuu kymmeniä papparaisia, joiden keski-iän täytyy olla vähintään 70 vuotta.
Kun juttelen heidän kanssaan, alan miettiä, että oliko koulussa koskaan puhetta Ryukyun kuningaskunnasta. Reaaliaineeni historia ja maantieto olivat kuitenkin suosikkejani, enkä muista mistään ryukyuilaisista. Tai riukiulaisista, kuten heistä Suomessa puhutaan. Heitä muuten elää edelleen saarella ja heillä on muun muassa oma kielensä.
Jos sinä muistat oppineesi koulussa ryukyuilaisista, vinkkaapa kommenttikentässä!
Luonnon musiikkia ja teehuoneen zeniä
Näkymät yli Okinawan ovat hulppeat Shurin linnan näköalatasanteelta. Taustalla laulavat monet linnut niin äärettömän kauniisti, että on pakko vain pysähtyä ja kuunnella. Milloin sellaiseen on tavallisena arkipäivänä aikaa? Että kuuntelee vain lintuja sekä ihastelee maisemaa?
Sekä pomppii satoja portaita ihan huvin vuoksi? Tai no, historian vuoksi.
Jalassa muuten kannattaa olla kunnon kengät, kun lähtee valloittamaan Shuria, sillä portaita ja vanhoja askelmia on paljon. Toisaalta paikka on tehty helpoksi myös liikuntarajoitteisille. Ja opastus pelaa jo monorail-asemalta lähtien: melkein sadan metrin välein on tietoa, kuinka pitkä kävelymatka linnan ensimmäiselle portille on jäljellä. Sinänsä itse linna ei ole mikään valtava ja se on jättänyt monen turistin kylmäksi, ainakin nettiarvioiden perusteella. Mutta ympäristössä riittää näkemistä kokemista.
Itse linnan alueelle varaisin vähintään pari tuntia, mutta jos tee maistuu ja puutarhoissa kiertely kiinnostaa, saattaa siellä hyvinkin kulua puoli päivää – kuten minulle kävi. Kuuluisa Sasunoma-teehuone on hieman syrjässä linnan sisäpihalla, eikä sitä paljon mainosteta. Mutta siellä kannattaa poiketa!
Saatanpa käydä siellä vielä uudelleenkin, jos liikun noilla seuduilla. Sen verran zen oli se paikka!
Ja hirveästi uutta tietoa opin Okinawasta, etenkin Shurin linnasta. Muun muassa, että
- Okinawa tunnettiin osana Ryukyun kuningaskuntaa 1800-luvulle saakka.
- Ryukyun saariin kuuluu Okinawan lisäksi yli 50 muuta saarta. Nyt ne ovat Japanin alaisuudessa, mutta niitä on liitetty aikoinaan myös Kiinaan. (Okinawa on kuulunut Yhdysvalloillekin.)
- Shurin linna toimi Ryukyun kuninkaan asuntona ja poliittisten tapahtumien keskuksena.
- Sen todellista rakennusvuotta ei tiedetä, mutta se on ollut 1300–1400-luvulla.
- Vuonna 1879 kuningas karkotettiin linnastaan ja paikasta tehtiin Okinawan armeijan päämaja.
- Monet sodat, kuten Okinawan taistelu, ovat tuhonneet pahasti linnaa, mutta sitä on korjattu sen jälkeen vuosikymmeniä.
- Arkkitehtuuri on yhdistelmä kiinalaista ja japanilaista. Paljon punaista maalia on käytetty.
- Lippuluukulle päästäkseen täytyy kulkea kuuden massiivisen portin läpi. Linnan sisältä ja ulkoa löytyy muun muassa yli 30 lohikäärmepatsasta.
- Vuosittain alueella vierailee lähes kaksi miljoonaa vierasta. Shurin linna onkin top 5 -linnojen joukossa Japanissa, ja se on Nahan suosituimpia nähtävyyksiä.
- Okinawan prefektuurin pääkaupungin Nahan laitamilla sijaitseva linna pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000.
Lisätietoa:
Paikan päälle pääsee kätevästi Okinawan monorail-junalla (noin 15 minuuttia Nahan keskustasta) tai bussilla.
Pääsymaksu on noin 6,50 euroa. Päivän monorail-lipulla saa alennusta pääsymaksusta.
PS. Tämäkin on pakko jakaa kanssanne:
Kerroin edellisessä postauksessani linnan todellisesta löydöstä, pienestä teehuoneesta. Kun googlasin teehuoneen nimen ”Sasunoma tea room”, Google tarjosi minulle todellisen yllätyksen (jossa ei kuitenkaan ollut sisältöä): ”Sanoma tea room”. Alkoi naurattaa tämä tulos. Vaikka olisihan se kiva, että työnantajallani eli Me Naisiakin kustantavalla Sanomalla olisi oma teehuoneensa.
Lisää Okinawa-juttujani:
