Karanteeniaika vaihtui työpäiviin. Päivät viikkoihin. Arkeen ja viikonloppuun.
Aurinkoon, sateeseen, myrskyynkin.
Uuden vihreän toukokuun jälkeen tuli kesäkuu.
Kesä 2020, joka on erilainen monella tapaa. Mutta silti siinä on paljon tuttua.
Kirkkaiden vesien liplatusta, lintujen laulua, aamu- ja iltalenkkejä koiran kanssa syvän vihreässä luonnossa.
Vapaapäivänä on kiva reissata jonnekin kauemmas. Se voi tarkoittaa näinä päivänä Porvoota tuossa tunnin linja-automatkan päässä tai vaikkapa jotain jännää paikkaa ihan kotikaupungissa.
Korona-ajan ylellisyyttä on laittaa hengityssuoja kasvoille ja nousta metroon. Ajaa pitkälle itään Vuosaareen ja tallustella Aurinkolahden rannalla muiden aamuvirkkujen kanssa.
Haistella Uutelan luontopolkujen raikkautta ja päätyä ehkä koko itäisen Helsingin kauneimpaan paikkaan, jota työkaveri oli edellisenä päivänä kehunut:
Skatanniemeen.
Skatanniemen kalliot kiilsivät, ja tuuli vinkui korvissa. Meri temmelsi valtoimenaan ja aallot osuivat rantakiviin korkeina patsaina.
Aurinkoisena vapaapäivänä paikalla oli vain muutama ihminen.
Vaikka näin poikkeusaikoina on kiva nähdä ihmisiä, luontokohteissa saa kaikesta paremmin irti, kun ympärillä ei ole liikaa ihmisiä.
On myös hieman ristiriitainen olo, kuten aina, kun kerron jostain ihanasta kohteesta.
Haluaisiko omaa helmipaikkaansa paljastaa?
No, nyt se on kerrottu ääneen. Skatanniemessä on sitä jotain, ja lähistöllä ovat kaikki Uutelan kauniit maisemat.
Täällä viihtyy hyvin vaikka kokopäiväretkellä.
