Elämäni videopelissä: Okinawa monorail

”Etupenkille, etupenkille!” Näin kiljuvat pienet amerikkalaislapset, kun juna saapuu asemalle.

Kyseessä on Okinawan ainoa juna, monorail. Se kuljettaa ihmisiä läpi saaren pääkaupungin. Nahan.

Kuulen amerikkalaisperheen lapsilta lisää monorailista. Se on kuulemma kaupungin hauskin paikka. Kun istuu etupenkille, aivan kuljettajan taakse, voi kuvitella olevansa videopelissä.

Tätähän täytyy kokeilla! Kun perhe jää pois, nappaan nopeasti heidän paikkansa ja annan maisemien vilahdella ohitseni.

Vaikka Nahassa ei olekaan mitään huippukorkeita taloja, monorailin viiletys asuinalueiden läpi tuntuu kuin olisin suurkaupungissa. Talot ja puistot vilahtavat ohitse. Taustalla soi iloinen tunnusmusiikki, joka kertoo lähestyvästä asemasta. Se tunnusmusa voisi olla hyvin jostain videopelistäkin. Tuntuu kuin monorailin kuljettajan kädetkin liikkuisivat sen tahtiin. Rytmiikkäästi vaihdekeppejä liikutellen.

Jokaisella asemalla kuljettaja poistuu kopistaan ja katsoo oveltaan, että nuo säntillisessä rivissä odottavat matkustajat pääsevät kyytiin. Sitä ennen junasta ovat poistuneet edelliset matkustajat kuin tarkassa pikkumuurahaisten rivissä. Kukaan ei etuile, kukaan ei rynni. Jonotuskulttuuri on Japanissakin täysin omaa luokkaansa.

Ja junassa annetaan heti paikka vanhemmalle matkustajalle. Oikeastaan, melko moni seisoo muutenkin, vaikka ympärillä olisikin tyhjiä penkkejä. Tämä on sitä okinawalaista arkipäivän tehokkuutta. Mitä sitä turhaan istumaan, jos voi seistäkin.

Videoni monorail-kyydistä:

Jos et näe videoa yllä, voit katsoa sen täällä.

15 aseman pikkujunia

Ilman pohjoisamerikkalaisia turisteja junassa on yleensä äärettömän hiljaisia matkustajia. Paikalliset selailevat kännyköitänsä tai torkkuvat paikoillaan. Seistenkin.

Pienissä junissa on vain kaksi vaunua ja niihin mahtuu yhteensä 165 henkilöä. Juna menee välillä todella nopeasti (65 km/h) ja välillä laiskemmin (25 km/h).

Tällä hetkellä se kulkee läpi 15 aseman, alkaen lentokentältä ja päättyen Shurin linnaan. Yhteensä tuo matka on noin 15 kilometriä. Pääteasemalta toiselle matka kestää alle puolisen tuntia.

Ostin päivälipun monorailille. Alle kuudella eurolla sain ajella sillä niin paljon kuin haluan 24 tunnin aikana. Kävin nähtävyyksissä, shoppailemassa ja muuten vain tallustelemassa uusilla asuinalueilla.

Täytyy myöntää: että näin ulkopuolisen silmin Nahan kaupunginosat ovat melko samanlaisia. Rakennukset ovat matalia ja harmaita. Eivät niin harmaita ja ränsistyneitä kuin Taipeissa, mutta Manner-Japaniin verrattuna todella vaatimattomia. Ja okinawalaiset matkustajat ovat myös vaatimattomia ja niin hiiren hiljaa, että junassa voisi hyvin vaikka meditoida.

Mutta yksi on varmaa: Okinawan Nahassa on hieno kaupunkijuna. Sitä kannattaa testata vaikka huvikseen, jos päätyy Nahaan!