Marraskuu ja Adventuristan tämän vuoden viimeinen ulkomaanmatka on sitten taputeltu! Fiilis on todella haikea. Minä tykkäsin tämän vuoden marraskuusta. Ehkä vielä enemmän kuin viime vuoden marraskuusta, vaikka silloin jo tuntui Balilla, ettei marraskuu voi tästä parantua enää.
Mutta Japani! Siinä on sitä jotain.
Vaikka reissusta meni suurin osa kipeydessä ja monta asiaa jäi sen vuoksi välistä, oli marraskuuni kertakaikkisen upea. Taidan palata tässäkin blogissa vielä hetkittäin Japanin-tunnelmiin, vaikka olenkin jo Suomessa. Mutta sen verran voin sanoa, että nyt kun olen ollut Japanissa keväällä, kesällä ja syksyllä, on syksy ehkä suosikkiaikaani siellä.
Kevät on ehdottomasti kaunein kausi Japanissa. Mutta samalla se on erittäin turistinen ja kallis. Kun taas syksyllä ruskan aikaan muun muassa hotellien hinnat tippuvat ja niitä löytää paremmin. Lämpötila voi olla vielä kesäinen Suomen mittapuulla – ja sitten se ruska. Se on jotain käsittämättömän kaunista.
Sain myös elää tänä vuonna kaksi hanamia Japanissa. Näin marraskuussa myöhäiskukinnan, niin sanotun lokakuun kukinnan. Ja tuntuu, että olen niin onnellinen jo tällaisesta elämyksestä.
Kun palasin Suomeen alkuviikosta, kontrasti ei olisi voinut olla suurempi. Helsinki-Vantaalla oli vastassa hyytävä tuuli. Koneen alla odotti linja-auto ja sitä ennen oli peilikirkas jää, jolla liukastelin. Nagoyasta lähtenyt lentokone oli täynnä aasialaisia turisteja, jotka myös hytisivät jo kenttäbussissa. Ympärillämme oli jään ja viiman lisäksi täydellinen pimeys – vaikka oli vasta iltapäivä.
Missä oli 20 asteen lämpö, auringon kirkkaus ja värikkäät kukat? Ai, että, kaipaan Tokion syksyä niin kovasti. Onneksi sieltä tuomani vihreä tee ja kaikki upeat muistot ovat lämmittäneet mieltä. Tokiolaiskämppänikin yöllinen viileys tuntuu mitättömältä nyt, kun olen kaivanut toppatakin kaapista ja tärissyt karvalakki päässä jäätävässä tuulessa Helsingin marraskuussa.
Kotona on ollut kyllä ihana kuulla ystävien ja työkavereiden kommentteja, jotka myös levittävät lämmintä tunnelmaa:
– Seuraavan kerran kun lähdet matkaan, haluan tulla mukaasi. Löydät aina niin ihmeellisiä paikkoja, että niistä on ollut kiva lukea.
– Mistä sinä aina löydätkin kaikki ne ihmiset, joita tapaat ulkomailla?
– Sun kuvista sekä teksteistä välittyvä energia ja Japanin-hehku ovat lämmittäneet täällä Suomessakin!
Ehkä parasta on ollut täällä kotona kuitenkin Suomessa vierailevan japanilaisystävän seura. Kävimme yhtenä iltana illallisella ja sen jälkeen olemme törmäilleet monena päivänä sattumalta. Niin Helsingissä kuin Porvoossa. Jollain tapaa tuntuu kuin olisin vielä reissussa, kun saan hengata japanilaisen kanssa.
Hänet minä tapasin toisen japanilaisystäväni kautta. Japanissa ihmisiin tutustuminen on superhelppoa: kun kertoo olevansa Suomesta, saa heti faneja ympärilleen. Ja japanilaiset ovat niin aktiivisia, että he mielellään esittelevät kontaktejaan – ja yhtäkkiä käyntikorttikoteloni sekä puhelimen yhteystietolistani on täynnä uusia nimiä. Toki olen käyttänyt aiemmilla reissuilla myös muun muassa Tinderiä ja Couchsurfing-palvelua seuran löytämiseen.
Marraskuussa paikallisetkin ovat jotenkin vähemmän kiireisiä kuin keväällä. Silloin he juhlivat itsekin hanamia. Asioiden suunnitteleminen on helpompaa ja väkeä on huomattavasti vähemmän liikenteessä. On siis vaivattomampaa liikkua missä tahansa.
Elokuu on todella kuuma ja kostea kuukausi Japanissa. Silloin myös paikalliset lomailevat ja joka paikka on täynnä. Talvella en ole ollut Japanissa, joten en tiedä tammi-helmikuun tunnelmista. Nekin hetket olisi kyllä kiva kokea joskus, vaikkapa Okinawalla, jossa tuolloin kirsikankukat yleensä kukkivat.
Mutta, suosittelen kyllä Japanin ruska-aikaa eli marraskuun loppua ja joulukuun alkua matkustamiseen. Jouluvalojen loisteessa on mahdollista nähdä maailman komein luonnon oma väriloisto.
