Kirkasvalolampun ja kahvikupin yhdistelmä eli ensitunnelmia Malésta

Syyskuun ensimmäinen päivä 2017, opintovapaani virallinen aloituspäivä. Tästä ainakin sen aamun muistan: Kädessäni on todella raskas matkalaukku, jossa on koko kymmenen kuukauden elämäni. Iholla tuntuu 90-prosenttinen kosteus ja lämpö. Edessäni on turkoosi meri ja laituri, johon tulee vene.

– Miss Annaka—sia, veneen kuljettaja sanoo ja nappaa laukkuni sekä ohjaa minut kyytiin.

Malén lentokentältä pääsee pääkaupunkiin pelkästään vesiteitse. Matka kestää viitisen minuuttia ja ensimmäisen yön hotellini on järjestänyt sen.

Tunnelmani ovat kuin siinä Finnairin mainoksessa, joka on pyörinyt ainakin viime aikoina elokuvateattereissa. Seikkailu voi alkaa! Tai oikeastaan se alkoi jo viime yönä, mutta todelliset seikkailut odottavat aina jossain muualla kuin lentokentillä ja -koneissa – vaikka tykkään myös niiden tunnelmista.

Lensin Malediiveille Qatar Airwaysilla, ja ainakin minulle sopii loistavasti tuollainen lentojen välinen parin tunnin vaihto, jossa saa jaloitella. Kuuden ja viiden tunnin lentojen välissä pysähdyin Dohan lentokentällä keskellä yötä. Joten viime yönä en nukkunut yhtään. Tosin jossakin on muistaakseni tutkittu, että torkkuminen tuo samoja vaikutuksia kuin lyhyet yöunet.  Ja kun suosikkielokuvat on katsottu, lennoilla on aikaa kuunnella musiikkia ja rauhoittua vaikkapa hengitysharjoituksia tehden.

Jo lentokoneesta oli huikeita näkymiä, ja kurkistelin koko ajan aamulla ikkunaluukun takaa innokkaana maisemia. Onneksi sain ikkunapaikan ja lentoni saapui aamulla kohteeseen, niin pystyin näkemään kaikki ne pienet saaret, jotka pilkottivat pilvien välistä. Niin kaunista maisemaa en ole aiemmin koneen ikkunasta nähnyt.

Ja parempaa oli tiedossa perillä. Yölentojen jälkeen se valkoinen vene, merimatka ja pilvisen säänkin kirkkaus Malediiveilla oli kuin kirkasvalolampun ja kahvikupin yhdistelmä: se tunkeutui joka soluun ja piristi hetkessä nollasta sataan. Harvemmin juon edes kahvia, mutta silloin kun sitä nautin, niin saan mielettömät kicksit ja olen hereillä aamuyöhön saakka. Ja kirkasvalo, no, sitä tarvitsee Suomen syksyssä ja talvessa selviytymiseen.

Myös perjantaisaapuminen Maléén oli loistava valinta, sillä silloin kaikilla on vapaapäivä ja kaupunki on hiljaisempi kuin yleensä. Toisaalta kaikki paikat ovat kiinni. Mutta sen sijaan pienillä kaduilla on enemmän tilaa liikkua ja moottoreiden pärinää on vähemmän. Rukoushuudot kuuluvat moskeijoista tasaisin väliajoin.

Mutta, nyt tutustumaan pieneen saaripääkaupunkiin ja valitsemaan huomista paattia Maafushin saarelle! Onneksi jet lag -päivässäni ei ole muuta ohjelmaa, niin voi kiireettömänä hengailla hetken täällä Maléssa niin paljon kuin jaksan ja aloitella jossain vaiheessa niitä opiskelujuttujakin.