”Mennään syömään suomalainen jouluateria.”
Näin ystäväni huikkasi, kun olin kertonut hänelle suomalaisesta jouluruokailusta.
Japaninkielisessä lehdessä oli jopa artikkeli siitä.
On kinkkua tai kalkkunaa, lohta ja laatikoita. Rosollia sekä riisipuuroa.
Ei, en todellakaan kaipaa suomalaista jouluruokaa. Karjalanpiirakoita ja tortunkin olen jo saanut nauttia tälle joululle.
Mutta kun asia tuli puheeksi, alkoi kekseliäs pohdinta: mistä löytäisimme Suomi-ruokaa?
Fukuokan Ikeassa olisi lihapullia ja lohta, mutta se on ruotsalainen kauppa. Hätätilanteessa Ikeakin toimii.
Suomalaisessa Robert’s cafessa on paikallisia korvapuusteja.
”Miten olisi Canal city -kauppakeskuksen muumikahvila?”
Jos Fukuokassa tulee ikävä suomalaista ruokaa, paras vaihtoehto on sen kokkaaminen itse – tai vierailu muumikahvilaan.
Kaupungin muumivaltakunta on tosin erikoistunut makeisiin herkkuihin ja juomiin, mutta kahvilasta saa sekä lounasta että illallista suomalaisella twistillä.
Lounasaikaan tarjolla on erityinen Suomi-lautanen. Se tarkoittaa, että Iittalan astioista syödään kalakeittoa, nakkeja, perunamuusia, lihapullia sekä kolmea erilaista tapasleipää. Leipien täytteenä on lohta, katkarapuja, punajuurikuutioita sekä perunasalaattia.
Jälkiruokana on mustikkakahvia sekä mustikkavaahtoa.
Leipäbuffetissa on pääosin vaaleaa vehnäleipää; yhdessä sämpylässä oli tällä kertaa käytetty ruisjauhojakin.
Lautasella on paljon perunaa eri muodoissaan, mikä kiinnittää helposti huomion täällä riisinsyöjien maassa.
Maut ovat… erittäin mietoja.
”Yksinkertaisia. Puhtaita. Parasta on mustikkavaahto.”
Koko annos toimitetaan yhdellä isolla lautasella. Ainoastaan kalakeitto on omassa (kahvi)kupissaan.
Sellainen on todellinen Suomi-lautanen. Samalla lautasella on vähintään kymmenen eri ruokalajia.
Kattaus tuntuu aluksi hieman oudolta, sillä olen tottunut Japanissa jo nauttimaan jokaisen ruokalajin omasta kulhosta.
Noin 18 euron Suomi-lautanen täyttää vatsan tuhdisti. Kevyemmän lounaan saa 12 eurolla.
Muumihahmoja näkyy kaikkialla.
Muumikuvan saa maitokahvin pintaan ja riisipalloon. Niitä on myös pannukakussa ja mansikkajuomassa, lounasesitteet lupaavat.
Ruokalistalta löytyy tuttuja suomalaisia alkoholijuomia, kuten lonkeroa ja olutta.
Kahvilan kaupassa on kaikenlaista muumikrääsää, jotka on tehty selvästi japanilaisille kuluttajille.
Vai löytyykö Suomesta jo muumituoksuöljyjä? Ja muumiartesaanisuklaata?
Yhdellä seinällä on Suomen lippu. Toisella lukee suomenkielisiä iskulauseita, kuten
”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.”
Kahvilassa ja sen viereisessä muumitavaramyymälässä on kyllä hauska tunnelma.
Erityisen kahvilassa on se, että pöydissä istuu valmiina tuttuja muumihahmoja. Ne eivät ole eläviä, kuten joissakin japanilaisissa muumikahviloissa.
Mutta paikallisille ja muille aasialaisille nämä pehmomuumit ovat rakkaita. Niiden kanssa poseerataan innokkaasti ja otetaan selfieitä.
Ystäväni ihmettelee, miksi en innostu muumikuvista. Japanissa muumien kanssa haluavat valokuvaan kaikki lapsista mummoihin.
No, ehkä tämän kerran. Japanissa kun ollaan. Täällä selfieiden kultamaassa.
