Ensimmäisen viikon jälkeen: jänniä huomioita Suomesta – ja varsinkin Oulusta

Olen ollut reilun viikon Suomessa. Tarkemmin sanottuna syntymäkaupungissa Oulussa. Tulin suoraan elämäni irtiotolta lapsuudenkotiini ja vanhempieni sekä koirani luo. 9,5 kuukautta kestäneen reissuni jälkeen sain lentokentällä niin ihastuttavan vastaanoton, kun koirani kiljui nähdessään minut jo kaukaa. Se teki voltteja, nuoli kasvojani sekä puski innosta syliin kuin kissa.

Ajattelin aluksi, että reissusta palaaminen erityisesti vanhempien luokse voisi olla vaikeaakin, vaikka heitä olen kaivannut.

Mutta nyt ainakin tämä viikko on osoittanut, että reppureissu on ehkä kouluttanut minua hieman: minun on helpompi sopeutua erikoistilanteisiin. Olen majoittunut maailmalla niin monenlaisissa paikoissa ja olosuhteissa, joten vanha huoneeni tuntuu suorastaan luksukselta. Ja omista tavoista sekä periaatteista tinkiminen on ehkä helpompaa kuin ennen – varsinkin nyt, kun olen vielä osittain lomalla.

Monia muitakin supermukavia asioita olen saanut kokea Suomessa tämän viikon aikana. Myös jotain jänniä, ei välttämättä niin kivojakin huomioita olen tehnyt.

Tässä muutamia ajatuksiani ja havaintojani kuluneelta viikolta:

1. On niin mahtavaa, kun suihkusta tulee vettä sopivalla paineella. Erityisesti hiustenpesussa se on tärkeää, vaikka enää hiukseni ovat paksuudeltaan vain puolet siitä, mitä ne olivat aiemmin. Eli peseminen sujuu nopeammin – kiitos myös riittävän vedentulon.
2. Televisiouutiset vaikuttivat ensimmäisillä kerroilla jotenkin hitailta. Niiden rytmi ja visuaalisuus ovat aivan erityyppisiä kuin esimerkiksi Japanissa, jonka tv-uutiset ovat kuin jostain ilotulituksesta. Niissä on väriä, ääntä sekä paljon puhetta, kun taas suomalaiset tv-uutiset tuntuvat matelevan.
3. Kaupoissa on paljon uutuustuotteita. Yhdeksässä kuukaudessa jäätelöallas on uusiutunut melkein kokonaan. Proteiini- ja vegetuotteita on tullut älyttömästi lisää.
   Mutta tarvitseeko tuota lisäproteiinia tunkea joka paikkaan?
4. Suomalaisessa kaupassa maitotuotteita on niin paljon, että ihmettelen niidenkin määrää kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa.
5. Ai, niin, kauppoihin on tullut myös aidot lonkerot ja muut vahvemmat oluet.
   Enpä olisi muistanut koko asiaa, ellei ystäväni olisi siitä kertonut, vaikka muutoksesta luinkin ulkomailla.
6. Jäätelökoppeja on keskustan liepeillä todella paljon, mutta en ole vielä törmännyt niissä vegejäätelöihin.
   Ja käykö jätski muka kaupaksi näin viileässä säässä?

   

7. Ihmiset istuvat terasseilla, vaikka on pipokeli. Noin +13 astetta. Minulla on hanskat ja lakki. Toivottavasti pian paksumpi takkikin.
8. Ihmisillä on päällä shortsit ja t-paita, kun minä katselen kevyttoppatakkeja alennusmyynneistä.
9. Vaatekaupassa, kahvilassa ja terassilla saa kyllä odottaa palvelua. Kukaan ei tarjoa apua – vaikka sitä kaipaisikin.
10. Suomalaiset käyvät uimassa luonnonvesissä, vaikka ne ovat hädin tuskin lämmenneet.
11. Puhelimeen puhutaan todella kovaa jokaisessa kadunkulmassa tai joukkoliikennevälineessä. Jo lentokoneessa kuulin epäonnistuneista liiketapaamisista ja verikoetuloksista, joista vierustoverini kertoivat kännykässä. Oma puhelimeni on saanut olla välillä pitkiäkin aikoja kiinni täällä kotona; se tapa on jäänyt päälle reissusta enkä kaipaa puhelintani jatkuvasti.
12. Muovin kulutuksessa on tapahtunut edistystä. Pieniä pakastepusseja ei enää tarjota kassoilla ja vaateostoksillakin muovipussista saa maksaa.
13. Pizzerioita ja kebab-paikkoja on älyttömästi ainakin täällä Oulussa. Sushia tekisi mieli.
14. Onko rasismi lisääntynyt pelkästään Oulussa? Vai enkö ole sitä aiemmin huomannut? On kyllä niin kurja kuulla keskustassa, kun maahanmuuttajille huudellaan, ja olen hämmästynyt, kuinka paljon sitä tapahtuu.
    
15. Sanomalehtien lukeminen aamuisin on todellista ylellisyyttä, kuten myös aikakauslehtien lukeminen. Kävisin lukemassa niitä enemmän kirjastossa (mikä on todellista luksusta myös), mutta Oulun kirjastoihin koirilla ei ole asiaa; toisin ovat asiat esimerkiksi Helsingissä, jossa koirani on käynyt kirjastoissakin.
16. Nuoriso on vaihtanut luksuslaukut narureppuihin. Kaikilla oululaisteineillä on nyt pussireppu selässään.
17. Suoravelotuksen raja on edelleen 25 euroa. Olen ehtinyt jo pari kertaa ihmettelemään täällä, kun korttini ”ei toimi”. Silloin olen yrittänyt maksaa yli 25 euron ostosta lähimaksulla.
18. Lempiasiani eli auringonlaskut ovat niin myöhään, että en jaksa valvoa sinne asti. Pimennysverhot ovat näin aluksi melkein pakolliset, että saan unen.
19. Jo aiemmin puhisin tyytyväisyyttäni, että tulin Aasiasta kotiin Euroopan kautta. Suora paluu Japanista olisi ollut liian rankka; näen vieläkin unia erityisesti Japanin ajoistani. Olen supertyytyväinen myös siihen, että palasin kesän alussa kotiin – enkä esimerkiksi syksyllä tai talvella. Kaikki vihreys ja valo on vielä nyt edessä, mansikat ja muut marjat ovat kypsiä sekä ihmiset iloisia.

    

20. Postauksen kuvat ovat Oulun illoista, siinä 22–23.45. Kyllä osaa olla kaunista ja hiljaista täällä! Mutta missä kaikki ovat?