Jo lentokoneessa on erilainen tunnelma. Tuoksut ovat voimakkaita. Kaikilla matkustajilla on todella kauniit vaatteet. Pienet tytötkin on puettu kuin prinsessoiksi. Miesten kengät ja salkut kiiltävät, naisten korut helisevät lentokoneen pompuissa.
Ihmeellisen lentofiiliksen jälkeen meno muuttuu entistä ihmeellisemmäksi, kun pääsen ulos koneesta.
Tervetuloa Bruneihin!
Saapumisprosessi sujuu lentokentällä supertehokkaasti. Immigration-virkailija lyö neljä leimaa passiin ja maahantulokaavakkeisiin semmoisella voimakkuudella, etten ole aiemmin kuullut. Laukkuni odottaa jo hihnalla, kun pääsen hakemaan sitä. Pankkiautomaatti löytyy helposti. Tosin puolet niistä on pelkästään panoja varten.
Jokainen paikka lentokentällä kiiltää. Naistenhuoneessa on kyykkyvessoja sekä tavallisia pyttyjä, omenantuoksuista saippuaa ja paksua vessapaperia. Majapaikkani autonkuljettaja on odottamassa kädessään paperi, jossa on nimeni täydellisesti kirjoitettuna. Tämä tapahtuu ensimmäistä kertaa koskaan matkalla, että Ä-kirjaimen pisteetkin ovat mukana sukunimessäni.
Brunein pääkaupungissa Bandar Seri Begawanissa on leveät maantiet, paljon uusia autoja sekä ympärillä rehevää vihreyttä. Kuljettajani, 25-vuotias liiketalouden opiskelija, kertoo aluksi iloisesti ilmaisesta asumisesta, opiskelusta ja terveydenhuollosta. 5000 euron palkka työelämää aloittelevalla nörtillä eikä veroja. Siihen hän tähtää. Autonkuljettaminen on harrastus, jossa tapaa turisteja sekä pääsee puhumaan englantia.
Häntä harmittaa, että muslimimaassa ei ole yökerhoja eikä alkoholia sekä erittäin tiukat tupakointisäännöt. (Mutta rajalta kuulemma saa äkkiä täydennystä pimeään baarikaappiin).
Bandar Seri Begawan näyttää pieneltä kylältä. Moottoritien vierestä alkaa viidakko. Siellä asuvat nenäapinat ja muut eksoottiset eläimet.
Kaupungissa on vain muutama kerrostalo, puistoja sekä toreja. Autoja on vähäisesti teillä, vielä vähemmän on jalankulkijoita. Jokiliikenne on vilkasta. Maassa on arviolta noin 400 000 asukasta.
– Brunein kansalaiset ovat laiskoja. Melkein kaikilla, paitsi köyhimmillä, on kaikilla auto, jolla he kulkevat joka paikkaan, sanoo kuljettajani.
Erityisesti Balin jälkeen Brunei tuntuu satumaailmalta. Täällä moskeijan katto on puhdasta kultaa ja ostoskeskuksen eteen levitetään punainen matto, kun prinssin kavereita tuodaan paikalle kymmenien huippuautojen kulkueessa. Harvemmin sulttaanin suku shoppailee kuitenkaan Bruneissa, sillä he viihtyvät ulkomailla.
Ajamme ohi Brunein sulttaanin valtavan palatsin, Istana Nurul Imanin. Siellä on kuulemma yli 1 700 huonetta, joista yli 200 on kylpyhuoneita. Autotallejakin on muutama sata. Brunein sulttaani on yksi maailman rikkaimmista yksityishenkilöistä ja hän harrastaa arvoautoja, joita hänellä kerrotaan olevan tuhansia.
Bandarin kaduilla aika on pysähtynyt.
Samaan aikaan osa bruneilaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä ja poikkeavuutta, kuten seksuaalivähemmistöjä, ei hyväksytä, kuljettajani kertoo. Hän ei halua esiintyä edes suomalaisessa blogissa etunimellään, sillä hän ei luota mediaan. Osa köyhistä asuu jokikylässä, joka näyttää kaukaa katsottuna puutalojen slummilta. Kukaan ei silti kerjää kadulla; siihen köyhimmilläkään ei ole pokkaa. Ja jokikylän edustalla on parkkipaikka täynnä arvoautoja, joiden omistajista osa asuu samassa kylässä.
Bandarin kaduilla aika on pysähtynyt. Autojen ja jokiveneiden moottoreiden lisäksi muita ääniä ei paljoa kuulu. Neljän jälkeen perheet tulevat puistoon piknikille ja teinit hengaavat hetken ostoskeskuksessa. Tuulettimet puhaltavat kaikkialla täysillä; ruokakaupassa tulee kylmä ja kahvilassa pyydän viltin. Sähköä ei säästellä tässä valtiossa, joka on tunnettu kaasu- ja öljyvarannoistaan.
Paikalliset ihmiset ovat ystävällisiä, mutta erittäin konservatiivisia. He hymyilevät moikatessaan, mutta aloitteen keskusteluun täytyy tulla turistilta – vaikka he tuntuvat kaikki olevan kiinnostuneita uudesta ihmisestä, joka on tullut maahan. Tutustuminen tapahtuu varovaisesti puolin ja toisin. Muita länsimaalaisia näen ensimmäisenä päivänä vain kolme.
Moskeijan kultainen kupoli loistaa ilta-auringossa. Ruokakojujen höyryt tuovat herkullisia tuoksuja. Auringonlaskua siivittävät rukoushuudot. Seitsemän jälkeen kadut ja kaupat hiljentyvät täysin.
Kalastajat virittelevät verkkojaan ja viimeiset autot häviävät keskustan laidoilta. Osa on parkissa läpi yön. Viidakon äänet pääsevät kunnolla valloilleen ja pimeässä illassa ne muistuttavat, että Brunein pääkaupunki on keskellä sademetsää.
Kuvat Omar Ali Saifuddien moskeijan ympäriltä.
