Enpä olisi ikinä osannut edes kuvitella, millaisia seikkailuja opintovapaani minulle tarjoaa. Ja kuinka suurimmatkin unelmani toteutuvat niin, että nyt päällimmäisinä tunteina ovat kiitollisuus ja onnellisuus. Rakkaus.
Yhdeksän kuukautta ja yhdeksän päivää. Siinä on elämäni matkan kesto. Pakko myöntää: olisin voinut jäädä vielä paljon pidemmäksi aikaa maailmalle. Vaikkapa Japaniin tai siskon luokse Tanskaan.
Viimeiset päivät reissussa en osannut oikein nukkua. Kotiinpaluu on ollut mielessä jo pitkään, esimerkiksi eräästä uskomattomasta matkaromanssista lähtien. Mutta mitä lähemmäs lähtö on tullut, sitä enemmän olen käynyt kierroksilla.
Toisaalta on niin ihanaa päästä kotiin ja kaikkien rakkaiden ihmisten sekä koirani luokse, mutta toisaalta… aina kelpaisi muutama matkapäivä tai -kuukausi lisää. Varsinkin tällaisella reissulla, jonka voisin tehdä milloin tahansa uudelleen.
Sapattivuoteni maat:
- Malediivit
- Sri Lanka
- Indonesia
- Australia
- Brunei
- Filippiinit
- Kiina (Hongkong ja Macao)
- Myanmar
- Laos
- Taiwan
- Japani
- Yhdistyneet Arabiemiirikunnat
- Marokko
- Malta
- Romania
- Tanska
Olen erittäin tyytyväinen, että viimeiset viikot hengailin Euroopassa. Maltalla, Romaniassa ja Tanskassa. Se oli loistava päätös, vaikka kuinka ikävöin sapattini lempikohteeseen, Japaniin. Mutta jos olisin tullut suoraan Japanista Suomeen, olisin varannut jo varmaan paluulipun sinne takaisin. Euroopan kautta tuli pehmeämpi lasku tähän suomalaiseen arkeen.
Tai oikeastaanhan opintovapaani vielä jatkuu kesäkuun loppuun. Viimeiset opiskelupakerrukset ovat edessä. Arkea, mutta se on täysin toisenlaista, johon olen tottunut. Jotenkin ihmeellistä saada opiskella loppuviikot rauhassa Suomessa ja viettää samalla aikaa rakkaiden kanssa.
Unelmaelämää tämäkin, mutta ennen kaikkea viimeiset yhdeksän kuukautta on ollut suurta unelmaani – enkä mitenkään vielä käsitä, mitä kaikkea mahtavaa olen saanut kokea.
Kuukaudet ovat vierineet hurjan nopeasti. Vastahan se oli elokuun viimeinen päivä, kun lähdin Malediiveille. Olin perustanut tämän blogin ja jännitin vähän, että lukeekohan sitä ketkään muut kuin äitini ja muutama kaveri.
Olen yllättynyt, kuinka paljon olen saanut kommentteja täällä, yksityisesti ja sosiaalisessa mediassa. Teidän tervehdyksenne ovat kannustaneet jatkamaan kirjoittamista sekä antaneet muun muassa virikkeitä koko ajan uusiin aiheisiin.
Ennen kaikkea olen niin otettu, kun muutama ihminen on kertonut saaneensa innostuksen blogistani. Kuka opintovapaaseen, matkustamiseen tai muihin unelmiin. Viimeksi eilen sain ystävältä viestin:
”Meitä on varmasti paljon, jotka saatiin sun esimerkistä uskoa omiin unelmiin ja niiden toteuttamiseen.”
Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet matkallani mukana. Vaikka sapattivuoden reissuosuus on osaltani ohi, Adventurista-blogi jatkaa elämäänsä. Opintovapaanikaan ei ole ohi: Kuulette lähiaikoina ainakin muun muassa opinnoistani ja reissujuttuja.
Seuraavat päivät pyhitän palautumiselle rakkaiden seurassa. Menneet kuukaudet ovat vielä mielessä, ja varmaan pitkäänkin. Niiden seikkailuja minä elin täysillä; nyt voin aistia ja hengittää niiden muistoja. Niistä minä kerään elämäni energiat ja seikkailut tuntuvat ihollani vielä pitkään.
Xxxx, Annakaisa
Postauksen kuvat ovat Malediiveilta, josta aloitin 16 maata sisältävän opintovapaareissuni.
