Kun aloitin Adventurista-blogini, suunnittelin, että kirjoitan pelkästään miellyttävistä matkakokemuksista. Postauksissa kun on niin helppo julkaista kauniita kuvia matkakohteista ja tarinoida superihania kuvauksia.
Mutta tällä opintovapaallani olen huomannut, että ihmiset haluavat kuulla myös epäkohdista, surullisista ja ahdistavistakin reissufiiliksistä.
Pahoittelen, että ensimmäisten kuukausien blogipostauksistani puuttuivat kokonaan ikävät kokemukseni. Mieleeni tulee nyt ainakin Malediivien pelottava pääkaupunki Male ja Sri Lankan ahdistelevat miehet. Ehkä niistä joskus lisää myöhemmin.
Suurimmaksi osaksi tämä pitkä reissuni on kuitenkin ollut täynnä upeita elämyksiä sekä kivoja ihmisiä. Turvallisuuden tunnetta ja auringonpaistetta. Haluan aina kertoa ennen kaikkea jokaisen paikan hyvistä puolista ja rohkaista ihmisiä myös lähtemään matkalle yksin. Se voi olla parasta, mitä koskaan tapahtuu elämässä. Mutta reissuseikkailut eivät ole aina ruusuilla tanssimista eivätkä kiiltokuvamaisia hetkiä. Eivät ainakaan minun seikkailuni – ja onneksi eivät ole! Eihän tässä muuten oppisi mitään.
Vaikka rakastan uusia juttuja, paikkoja sekä ihmisiin tutustumista, Filippiinien ensimmäiset päivät ovat olleet jotenkin takkuisia.
Siinä missä Brunei hurmasi ensimmäisillä askeleillani, Filippiinit (57. maani) haastaa minua jokainen hetki.
Olin lukenut etukäteen ulkomaalaisten matkabloggaajien tarinoita Filippiineiltä. Mielipiteet jakaantuvat selvästi: toiset rakastavat, toiset inhoavat tätä tuhansien saarien maata. Negatiivisista huomioista on blogeissa mainittu muun muassa:
- ihmisten epärehellisyys
- rasismi
- kalliit hinnat
- heikko palvelu
- sottaisuus
- turvattomuus
- rikollisuus
Olen törmännyt tässä alkuviikon aikana itsekin jo kaikkeen näihin ja moneen muuhunkin ikävään juttuun. Ja kun näin innostuin ruikuttamaan, niin mainitsen, että vettäkin on satanut täällä kolme päivää putkeen. Mutta nämä riittävät nyt Palawanin rumista puolista.
Lensin tänne Palawanille, joka sai vuonna 2017 maailman kauneimman saaren tittelin. Sen maisemat ovat kiehtoneet minua jo pitkään. Jäin muutamaksi päiväksi saaren pääkaupunkiin Puerto Princesaan, mutta vesisateen vuoksi pidensin aikaani täällä viideksi päiväksi. Mutaiset tiet ja tulvat eivät innostaneet saarikierrokselle aiemmin.
Pienoisessa, maalaismaisessa, mutta ruuhkaisessa Puerto Princesassakin (PP) on vaikka mitä mielenkiintoista koettavaa. Rantoja, huippuzumbaa, jokiristeilyitä, museoita, alkuasukaskyliä. Kun ensimmäinen aurinkoinen aamu vihdoin koitti, nousin nopeasti ylös sängystä ja suuntasin yhteen PP:n suosituimpaan nähtävyyteen. Krokotiilien pelastusasemalle.
Sinänsä en ole matelijoiden suuri ystävä, mutta pieni retki kaupungin ulkopuolelle ja pelastusaseman toimintaan tutustuminen houkuttelivat. Tutustuin retkellä myös ihaniin filippiiniläisiin ja päädyin koko päivän turistikierrokselle heidän kanssaan.
Samalla huomasin, että epäkohtia on turha jäädä murehtimaan. Ikävissä fiiliksissä kannattaa jatkaa matkaa eteenpäin tai yrittää selvittää esimerkiksi toiminnan taustoja. Miksi filippiiniläiset ovat niin tylyjä valkoihoisille? Miksi he eivät osaa järjestäytyä, vaan etuilevat kaikissa jonoissa ja käyttäytyvät kuin koko paikan omistajat? En todellakaan osaa vastata vielä näihin kysymyksiin, mutta opiskelen koko ajan ja haluan tietää lisää paikallisesta kulttuurista. Eikä pidä yleistääkään; meitä ihmisiä riittää joka lähtöön.
Ja jokaisessa paikassa minuakin jännittää aluksi hieman uusi kulttuuri ja uudet ihmiset; se saattaa korostaa joitakin ikäviä tunnelmia. Siksi en halua korostaa rumia alkukokemuksia Filippiineiltä sen enempää. Joten nyt esittelen turistikierrokseni mielenkiintoisimmat kohteet:
1. Krokotiilifarmi
Jo noin puolen tunnin ajomatka läpi maalaismaisemien tarjoaa mielenkiintoista seurattavaa! Palawan wildlife rescue and conservation center on Filippiinien ensimmäisiä krokotiilifarmeja, joka perustettiin 1980-luvulla. Laitos kasvattaa uhanalaisia krokotiileja sekä hoitaa yksilöitä, jotka ovat löytyneet luonnosta huonossa kunnossa. Muitakin eläimiä hoidetaan tässä keskuksessa!
Tällä hetkellä paikalla on noin sata krokotiilia ja muita pelastettuja eläimiä. Pienimmät krokot ovat parin kuukauden ikäisiä, vanhimmat melkein 20-vuotiaita. Vauvakrokojenkin ympärillä on vahva aitaus sekä varoitukset, että käsiä ei saa laittaa liian lähelle, sillä ne saattavat pompata ja napata sormesta. Mutta sitten erikseen on krokotiileja, joita voi silittääkin.
2. Palawanin alkuasukkaiden kylä
Krokofarmia mielenkiintoisemmaksi paikaksi osoittautui kuitenkin myöhemmällä retkelläni ”Palawan village”. Pieni kylä, jossa asuu saaren alkuperäisasukkaita (Batak-heimo), tarjosi kiinnostavan tietoiskun tuhansia vuosia vanhoista perinteistä.
Kylässä asuu vain kymmeniä ihmisiä. Heimolaisia on muutamia satoja.
Heidän heimonsa elää oikeasti vuorilla, mutta aina silloin tällöin osa asukkaista tulee alas kylään. Yleensä silloin, kun he saavat valmiiksi käsitöitään, joita he myyvät kylässä. He asuvat majoissaan korkeintaan puoli vuotta ja sitten uusi ryhmä tulee vuorilta alas sivistyksen pariin. Osa integroituu ja menee jopa kouluun tai töihin. He saattavat lähteä kiertelemään vuorille muutenkin päiviksi ja viikoksi. Todellisia kiertolaisia!
Palawanin alkuperäisväki esitteli elämäänsä, työkalujaan ja soittimiaan. He näyttivät, miten viidakossa saa tulen aikaan ilman tulitikkuja tai miten tulen voi sammuttaa jalkapohjalla. Tai miten he puhaltavat myrkkynuolen kohti metsästettävää eläintä.
He kieltäytyivät käyttämästä show-sanaa, sillä he halusivat ennen kaikkea tarjota turisteille ”kulttuurivaihdon”. Uskonnollisia tanssejaan tai muita rituaaleja he eivät suostuneet kuitenkaan paljastamaan, vaikka kertoivat, että kylässä on myös shamaaneita ja he uskovat näkymättömiin henkiin. Myös luonnonmukainen sairauksien hoitaminen on heille arkipäivää; kylässä myytiin muun muassa diabetes-kasvia.
3. Perhospuisto
Perhosia, skorpioneja sekä partasikoja. Palawanin perhospuistossa on monenlaisia eläviä. Mikään Balin perhospuistoihin verrattava spektaakkeli tämä ei ole, mutta kierroksella oppii tärkeitä asioita ekosysteemeistä ja Filippiinien luonnosta.
4. Puerto Princesan rantabulevardi
Paikalliset rakastavat rantabulevardiaan, jossa he lenkkeilevät ja käyvät illalla syömässä. Jättimäinen joulukuusi koristaa paikkaa melkein maaliskuuhun saakka. Lahdelle on upeat näköalat aurinkoisena päivänä. Sateisena päivänä siellä on paljon sumua sekä veneitä parkissa.
5. Puerto Princesan katedraali
Immaculate Conception Cathedral sijaitsee hieman Puerto Princesan ydinkeskustan ulkopuolella ja se on saaren pääkirkko.
Filippiinit on katollinen maa, ja paikalliset rakastavat katedraaliaan yli kaiken.
6. Helmimarkkinat
Jos rakastaa aitoja helmiä, Palawan on oikea paikka! Täältä kannattaa viedä kotiin edullisia helmiä ja muita koruja.
Näin reissun puolessa välissä tyydyin vielä katselemaan, mutta kauniita koruja on kiva ihailla ilman shoppailemistakin.
7. Baker’s hill
”Hopia, hopia! Kohta saadaan hopia-herkkuja!” Filippiiniläiset reissukaverini odottivat innokkaina Baker’s hill -puistoa, joka on tunnettu hopioistaan. Eli paikallisista pienistä leivonnaisista, joissa on siellä paputahnaa.
Baker’s-kukkulalla oli alun perin leipomo, mutta sittemmin se on muuttunut viihdekeskukseksi. Siellä on kaikenlaisia satuhahmoja, leikkipuistoja sekä paljon eri ruokapisteitä. Myös näköalat ovat komeat, ja kyllä ne turistioppaan tarjoamat hopiatkin maistuvat.
Seitsemän tunnin opastettu turistikierros Puerto Princesan pääkohteissa maksaa noin 10 euroa.
No comments
No olipas siinä nähtävää ja koettavaa yhdelle päivällä. Nuo nuoret miehet näyttävät tosi hyväkuntoisilta.