10 kuukauden seikkailu alkaa – mitä teen ensimmäiseksi?

Tänä aamuna meri kimmelsi kotirannassa jotenkin erityisen kirkkaana. Valonsäteet loivat sen pintaan pieniä, mutta kauniita, hyppelehtiviä hopeapalloja.

Osa ihmisistä juoksi ohitseni. Aamulenkkeilijöitä ja ilmeisesti töihin kiiruhtajia.
Osa vihelteli iloisena ja asteli kevyemmin. Koululaisia ja eläkeläisiä.

Olin jossain siinä heidän välissään. Kiireinen, mutta rentoutunut. Vapaa, mutta silti täynnä hommia. Syksyn kolea tuuli puhalsi mereltä, mutta samalla aurinko sekä kädessäni oleva vihreä tee lämmittivät. Ja vaikka kuinka kliseiseltä tämä kuulostaakin, niin myös se hetki ja kaikki sen tuntemukset tekivät miellyttävän, kesäisen fiiliksen.

Päässäni vilahteli ajatuksia ja mielikuvia. To-do-listasta, turkoosista merestä, edessä olevasta kymmenen kuukauden seikkailusta. Pääni oli jo pilvissä. Siellä lentokoneessa, joka huomenillalla lähtee kohti Maléa.  Piti melkein nipistää itseäni, että elänkö minä nyt oikeasti sitä elämää, mistä olen haaveillut niin monta vuotta.

Tänään on ollut vapaapäiväni, pakkauspäivä, siivouspäivä. Semmoinen välipäivä ennen suurta lähtöä ja virallisesti 1. syyskuuta alkavaa opintovapaatani. Tämä kaikki tuntuu jännästi vielä nyt lomalta, vaikka no, edessä tosiaan on opiskeluvuosi.

”Mitä meinaat tehdä ensimmäiseksi, kun pääset Malediiveille?”

Näin kysyi työkaverini eilen läksiäislounaalla – jossa muuten sain mahtavan, yli 10-osaisen selviytysmispaketin matkalleni. 

Vastasin, että tietenkin haluaisin vetää uuden uikkarini päälle ja kirmata mereen. Tarttua kirjaan ja loikoilla riippukeinussa.

Mitä teen, kun pääsen Malediiveille?

Mutta oikeasti, joudun avaamaan varmaan ensitöikseni äppärin ja tarkistamaan wifi-yhteydet sekä tarttumaan opiskeluhommiin. Ensimmäiset kurssit alkoivat viime viikolla. Aivan ensimmäisellä kurssilla on tehtävänpalautuksia joka viikko eikä niistä voi myöhästyä.

Onneksi tehtävät ovat superkiinnostavia. Pitkästä aikaa muun muassa runojen ja kertomusten tuottamista. Draamatekstin kirjoittamista ja palautteen antoa. Ja opiskelumaisemat ovat taatusti inspiroivat. Ellei jopa liian innostavat; kaikkeen muuhun kuin opiskeluun. Mutta se on hyvä, niin ei tule istuttua liian pitkiä aikoja läppärin ääressä.

Mutta mikä parasta: Tällä ensimmäisellä kerralla koskaan opiskelen itseäni varten.

Aiemmin kun olen opiskellut, olen aina joutunut miettimään seuraavaa kurssia, arvosanaa, lukuvuotta. Tai seuraavaa opinahjoa, nykyistä ja seuraavaa työpaikkaa, seuraavaa lomaa, seuraavaa uutta alkua.

Nyt ajattelin elää hetkessä ja nauttia opiskeluistani. Sekä silloisesta luokkahuoneestani. Perjantaina se on Malediivien pääkaupunki Malé, ja lauantaina suuntaan Maafushin saarelle, joka on sellainen pieni, 30 minuutissa läpikävelty saari.

Olen varma, että ehdin siellä taatusti vielä valkoiselle hiekalle, riippumattoon ja turkoosiin mereen.

Niitä ja muita tunnelmia muutaman päivän päästä täällä. Nyt kohti viimeisiä reissuvalmisteluita!