Sri Lankan rauhallisin paikka

 

Normaali arkipäivä Sri Lankassa on melko hektisen näköistä. Majatalo elää vuorokauden ympäri. Kaduilla on koko ajan kaikenlaista liikennettä, ääniä sekä hajuja. Mutta silti Sri Lanka on esimerkiksi Intiaan verrattuna helposti omaksuttavampi. Joidenkin tapaamieni paikallistenkin mukaan ”Sri Lankassa kaikki on tuhat kertaa rauhallisempaa kuin Intiassa”.

Tällä hetkellä valkoinen huoneeni Heaven by O -hotellissa on aika lähellä rauhallisuuden ydintä. Kolmen viikon majataloyöpymisten jälkeen tekee hyvää yöpyä äänieristetyssä ja muutenkin viihtyisässä hotellihuoneessa, jonka sain 22 eurolla / yö. Ja rauhoitun erittäin hyvin myös merenrannalla, missä päin tahansa.

Löysin Unawatunasta todella rauhallisen paikan, Japanese peace pagodan.

Varmasti rauhoittuisin myös jossain paikallisessa meditaatiokeskuksessa tai retriitissä, mutta sellaisiin en ole tällä reissullani menossa. Siksipä käyn myös katselemassa innoissani paikallisia temppeleitä, ja löysin Unawatunasta todella rauhallisen paikan, buddhalaisen muistomerkin, Japanese peace pagodan.

Japanilaiset rakennuttivat tämän muistomerkin tsunamissa kuolleiden srilankalaisten muistoksi. Iso valkoinen muistomerkki kohoaa arvokkaan näköisesti keskeltä viidakkoa. Rauhan pagodin reunoilta näkee myös merelle ja kirkkaana päivänä Galleen saakka.

Rauhan pagodeja on Sri Lankassa kolme. Unawatunan Rumassalan sijaitseva pagodi sijaitsee korkealla vuorella, jonne käveleminen kuumalla ilmalla kestää noin 20–40 minuuttia. Tuktukin sinne saa Unawatunasta noin neljällä eurolla (meno–paluu). Maisemat jo vuorelle mentäessä ovat hienot, puhumattakaan muistomerkin luota. Erityisen kaunis paikka on auringonlaskun aikaan; oma vierailuni katkesi sadekuuroon.

Mutta otin paikasta kaiken irti, sillä menin sinne jo iltapäivällä ja vietin pari tuntia muistomerkin ympäristöä tutkien. Luin englanninkielisiä opastuksia, jotka kertoivat paikan symboleista sekä juttelin paikallisten munkkien kanssa. Kuulemma buddhalaisina juhlapyhinä muistomerkki on täynnä ihmisiä, mutta tällä kertaa sain liikkua alueella varsin itsenäisesti. Kuulin välillä vain munkkien laulamia lauluja sekä pientä merenaaltoilua. Ylhäällä puhaltava tuuli vilvoitti kivasti ja munkkien puutarhan tasainen ruohikko kutitti varpaissa. Peace and love!

 

Kommentoi postausta alla

%d bloggaajaa tykkää tästä: