”Waiheki.”
Kun kuulen ensimmäistä kertaa Waiheke-saaren nimen ääneen, tuntuu sana niin kauniilta.
Pehmeältä ja sointuvalta. Harmoniselta.
Sitten kun näen kuvia paikasta ja luen, että se on listattu monta kertaa maailman top 10 -saarten joukkoon, olen jo täysin myyty.
Haluan matkustaa pikkuiselle Waihekelle. Tuonne Uuden-Seelannin Okinawalle.
”Te tiro atu to kanohi ki tairawhiti ana tera whiti te ra kite ataata ka hinga ki muri kia koe.”
Lauttamatkalla Aucklandista Waihekelle törmään tähän maorien, Uuden-Seelannin alkuperäiskansan, sananlaskuun.
Suomeksi se tarkoittaa suurin piirtein tätä:
”Käännä kasvosi aurinkoon ja varjot jäävät jälkeesi.”
Waiheken alkuperäinen nimi maorien kielellä puolestaan tarkoittaa ”pitkää suojaisaa saarta” (Te motu arai roa).
Saaren pituus on noin 19 kilometriä ja sillä on rantaviivaa 135 kilometriä. Kapein kohta on alle kilometrin ja levein kymmenen.
Se sijaitsee noin 40 minuutin lauttamatkan päässä Aucklandin rannikolta.
Jotkut tekevät saarelle puolen päivän tai vuorokauden reissuja. Toiset viihtyvät jopa viikon.
Katso yllä myös video Waihekelta.
Nyt kun uusiseelantilaiset viettävät kesälomaansa, monessa paikassa varoitellaan pitkistä jonoista Waihekelle. Turistioppaat ja -toimistot suosittelevat varhaisia aamulauttoja.
Kesälomakaudella eli muutamassa viikossa Waihekella vierailee yli miljoona turistia.
Saarella asuu noin 9 000 ihmistä, joista reilut kolmannes käy töissä Aucklandin puolella. Saaren viinitilat työllistävät myös ulkopaikkakuntalaisia.
Kello yhdeksän lautassa on hyvin tilaa. Edestakainen lippu maksaa lähes 30 euroa.
Tuuli on melkein myrskylukemissa ja lautta pomppii kovasti.
Sitkeimmät ovat kuitenkin pukeneet päällensä shortsit ja topit; toiset värjöttelevät pipoissaan ja kevyttoppatakeissaan.
Toiset eivät tule lainkaan kannelle. Siellä on joko liian tuulista tai liian kuumaa.
Maisemat ovat jo mennessä huikeita. Aucklandin silhuetti pilvenpiirtäjineen näyttää mereltä massiivisemmalta kuin se on kaupungista päin katsottuna.
Huomaan Waihekelle päästyämme, kuinka lämpötila on saarella muutaman asteen lämpimämpi kuin Aucklandissa. Tosin, tuultakin riittää täällä enemmän.
Saarella voisi ostaa parilla kympillä päivän turistibussipassin. Sillä pääsisi melkein perimmäiseen nurkkaankin, mutta suurin osa kohteista on viinitiloja.
Tavallinen bussi maksaa 2,10 euroa, ja sillä pääsee myös moneen paikkaan. Saarella kulkee viisi eri bussilinjaa; myös polkupyörien vuokraaminen on mahdollista.
Haluan ottaa rennosti ja lähden kävelemään kohti ensimmäistä kylää, Oneroan rantaa. Satamasta sinne pääsee kävellen alle puolessa tunnissa.
Mutta seikkailen välillä metsäpoluilla ja sitten näen myös Cable Bayn viinitilan, jossa käyn ihastelemassa vihreää köynnösmerta.
Oneroassa piipahdan kauniissa kirjastossa ja saaren pikkuputiikeissa. Taidetta on niin puistoissa kuin gallerioissa. Hattukauppoja on joka kulmalla ja niissä myydään tietenkin myös useamman kymmenen euron aurinkovoiteita.
Ruokapaikoissa markkinoidaan luomulla. Viinin lisäksi Waihekella tuotetaan ainakin hunajaa sekä oliiviöljyä.
Tuoreet kookokset ja avokadot näyttävät vastustamattomilta.
Ravintoloissa on tarjolla vaikka mitä herkkuja: smoothiebowleja, ostereita ja jäätelöä. Päivän kalan saa lounashintaan 27 eurolla. Kioskista saa 0,33 litran kevytkolan viidellä eurolla.
Onneksi siellä täällä on ilmaisia vesipullontäyttöpisteitä. Saaren vesi maistuu hieman suolaiselta.
Paikka on Okinawaa paljon pienempi, mutta jotain samaa näissä saarissa on, vaikka niitä ei voikaan toisiinsa verrata.
Ja iholla vesi tuntuu juuri täydelliseltä. Waiheken parasta tarjottavaa ovat ehdottomasti sen rannat.
Hiekkarantoja löytyy yli 40 kilometriä.
Oneroan rannalla käyvät yleensä paikallisetkin; tällä kertaa se on todella hiljainen.
Pitkällä rannalla on vain parikymmentä ihmistä. Meren edustalla seilaa saman verran laivoja.
Rantatien toisella puolella on paikallisten koteja, tasakattoisia ja suuri-ikkunaisia taloja. Ne nousevat kohti rinnettä. Puutarhoissa on värikkäitä kukkia ja taidettakin.
Vastaan tulee rantalähettiläs, beach ambassador, joka kertoo rannan aktiviteettimahdollisuuksista, kuten kajakeista ja grillaamisesta.
Vähän kauempana saarella on lisää mielenkiintoista puuhattavaa: joogaa, taidetyöpajoja…
Just nyt aktiviteetiksi riittää silti pyyhkeen levittäminen hiekalle ja kirjan lukeminen. Välillä käännän kasvoni aurinkoon.
Tähyilen merelle ja taivaalle – jossa näen vain sydämenmuotoisia pilviä.
