Jouluihmisen paras kausi on ihanan pitkä Japanissa.
Jo lokakuussa pääsin kokemaan ihania joulufiiliksiä Fukuokassa. Oli temppelivaloja sekä lyhtyiltoja.
Marraskuussa syttyivät paikalliset kausivalot, jotka pysyvät päällä aina ystävänpäivään saakka.
Samaan aikaan joululaulut alkoivat soida kauppakeskuksissa ja joulumarkkinat saapuivat puistoihin sekä asemille.
Kaikki eivät pidä pitkästä joulunajasta tai joulusta lainkaan. Jotkut eivät myöskään pääse joulufiiliksiin, vaikka haluaisivat.
Jotkut ulkomaalaiset ystäväni Japanissa ihmettelevät, miten he tavoittaisivat joulun tunnelman – koska paikalliset eivät välttämättä edes juhli joulua. Moni on täällä töissä jouluaaton ja -päivän.
Ja japanilaisille joulu on enemmänkin pariskuntajuhla, jolloin love-hotellit ja ravintolat täyttyvät rakastavaisista.
Kaupallinen joulu tuntui minusta joskus ärsyttävältä – pyhistä puhumattakaan.
Kun marraskuun alussa kuulee Last Christmas -kappaleen monta kertaa päivässä ja joulusuklaat tulevat hyllyille kaksi kuukautta ennen aattoa, alkaa juhla tökkiä helposti.
Mutta onneksi olen oppinut, että minun ei tarvitse siivota, kuluttaa ja valmistella joulua päästäkseni kaipaamaani tunnelmaan. Olen oppinut nauttimaan ajasta ennen varsinaista joulua.
Kolme päivää aatosta tapaniin menee yleensä hujauksessa.
Tosin se aika on ollut minulle usein se vaikein kaikessa lyhykäisyydessään. Joinakin vuosina suorastaan kivuliasta.
Läheisen kovat tuskat. Huoli ja suru ympärillä olevien jaksamisesta. Rakkaimman ihmisen menetys. Joulurauhasta tai -kirkosta ei ole ollut mitään apua.
Hautuumaalla on ollut kaunista, mutta sekin paikka on hermostuttanut, vaikka kuinka olisi hengitellyt syvään.
Monet haavat ovat nousseet pintaan aiemmin juuri jouluna. Mitä enemmän olen oppinut tunnistamaan niitä, sen paremmin olen viihtynyt jouluissani. Mikään joulupakolainen en ole, mutta ymmärrän todella hyvin heitäkin.
Olen ollut mielelläni töissä joulunpyhät. Lapsuudenkotivisiittieni lisäksi olen reissannut usein joulun aikaan ja viettänyt joulua kaveriporukalla tai kumppanin kanssa. Mikään näistä tavoista ei ole ollut toista parempi tai huonompi.
Joulusta on tullut minulle kuitenkin juhla, josta nautin parhaiten etukäteen.
Vietän aikaa ystävieni kanssa pikkujouluissa, jos sellaisia on luvassa. Harrastan korkeintaan pieniä lahjoja sekä itsetehtyjä kortteja ja -koristeita; tänä vuonna olen innostunut rakentamaan himmeleitä ja jopa opettanut taitoa japanilaisillekin ystävilleni.
Tervetuloa glögien tuoksut, joululaulujen rytmit, kynttilöiden liekit. Mielenkiintoiset tuoksut ja maut sekä joulujuhlat uusien ihmisten kanssa täällä Japanissa.
Olo olkoon levollinen ja nautinnollinen mahdollisimman pitkään ilman kiirettä ja paineita. Etenkin loppuvuodesta sellaista fiilistä kaipaa todella paljon.
Kiitollisuutta ja sopivasti kepeyttä. Semmoisia ajatuksia minulla, jouluihmisellä, on nyt tästä ajasta.
Vai pitäisikö minun kutsua itseäni pre-jouluihmiseksi? Pikkujouluihmiseksi?
Joskus olen lähettänyt joulukortitkin jo marraskuun alussa ja järjestänyt useammat pikkujoulut ystävilleni.
Täällä Fukuokassa herkkään joulutunnelmaan virittävät monet asiat. Se on ollut höyryävä riisikuppi tärkeän ihmisen seurassa.
Sadekuuro kesken sunnuntaikävelyn. Ave Maria -kappaleen loppurytmit kauppakeskuksessa.
Fiilistä lisäävät myös kaupungin monet joulumarkkinat. Pienessä kaupungissa niitä on todella paljon.
Joulutorien menossa on samaan aikaan jotain viehättävää ja jännää. Ruokakojuissa on eurooppalaisia annoksia pastasta makkaroihin.
Samoja kojuja on useimmilla markkinoilla. Mutta sitten on erikoismarkkinoitakin: yhdet keskittyvät kukkiin, toiset käsitöihin ja kolmannet vaikkapa sieniin.
Suurimmilla toreilla leijuu niin voimakas hehkuviinin tuoksu, etten ole sellaista kokenut yhdelläkään joulutorilla aiemmin.
Joulupukit, muusikot ja muut taiteilijat viihdyttävät ihmisiä, jotka istuvat kylmässä illassa höyryävät mukit ja lautaset edessään. Jopa jotkut taksinkuljettajat ovat jo pukeutuneet joulupukeiksi, vaikka eletään joulukuun ensimmäisiä päiviä.
En ole potentiaalinen asiakas, koska en osta mitään tavaroita joulumarkkinoilta. Mutta toreilla on kiva käydä ystävien kanssa ja napata vaikkapa kuuma jasmiinitee lämmittäjäksi.
Puistoissa ja asemilla vilkkuu tuhansia kausivaloja, joiden katselua rakastan.
Ei, täällä ei puhuta jouluvaloista eikä toivoteta hyvää joulua. Sanon ystävilleni ”Happy Holidays”.
Joulukoristeitakin enemmän kaupoissa näkyy uudenvuoden koristeita sekä ruokamainoksia. Japanilaiset herkkuhyllyt kalpenevat suomalaisten suklaavuorien edessä, mutta kausikakkuja tilataan paljon.
Ensimmäiset temppelit kutsuvat jo tällä viikolla puhdistautumaan uudenvuoden kunniaksi. Kodeissakin alkaa pian suuri vuosisiivous ja uudenvuoden ruokamenun valmistelu.
Uutenavuotena japanilaiset menevät temppeleihin ja heräävät katsomaan vuoden ensimmäistä auringonnousua – tai juhlivat siihen saakka ja menevät nukkumaan sen jälkeen.
Niitä juhlia odotan samalla, kun nautin japanilaisesta joulunajasta. Äänekkäillä markkinoillakin.
Juhlapyhissä on aina ollut mielestäni parasta se, että ihmiset liikkuvat koloistaan ja ovat ulkona muiden kanssa.
Siksi aika ennen joulua, uusivuosi ja vappu ovat lempijuhliani, japanilaisen hanamin lisäksi.
Mutta nyt täällä Japanissa loistavat yhtä aikaa syksyn ruska ja miljoonat kausivalot.
Syksyn pahin sadekausi on ohitse eikä ulkona ole liian kuuma nähtävyyksien kiertämiseen.
Jos matkustamaan pääsee marras–joulukuussa ja on vieläpä jouluihminen, Japani on täydellinen matkakohde.
Postauksen kuvat ovat Fukuokan vuoden 2019 joulumarkkinoilta, joita on ympäri kaupunkia niin arkisin kuin viikonloppuisin.
