Mitä Japanin joukkoliikenne opettaa? 3 asiaa, jotka haluaisin myös Oulun busseihin

Näen unta lähes joka yö, että muutan Japaniin. Haaveilen päivittäin elämästäni Fukuokassa. Tokiokin kelpaa. Tai mikä tahansa paikka lempimaassani.

Asuisin pienessä asunnossa korkeassa rakennuksessa, josta näkisin kaupungin silhuetin ja kuulisin meren kohinan. Lattiani olisi peitetty tatamimatoilla ja käärisin futonin päiväksi kaappiin. Pöydälleni rakentaisin tasaisin väliajoin ikebana-maljakon ja joisin aamuteeni käsintehdystä kulhosta. Fukuokassa valkoisen hiekan Momochi-ranta olisi lähellä ja voisin käydä siellä kävelemässä, piknikeillä, ihastelemassa auringonnousuja sekä -laskuja turkoosin veden äärellä.

Kävisin usein paikallisissa puutarhoissa, temppeleissä ja teehuoneissa, jossa nauttisin senchani tai matchani kaikessa rauhassa. Ruokailisin paikallisissa kalaravintoloissa, näkisin ystäviäni izakayassa sekä karaokekuppiloissa Tenjinissä ja Hakatassa. Viikonloppuisin matkustaisin Yamen teepelloille ja Itoshiman rantakaupunkiin.

Viime kuukausina minulla on ollut aikaa uneksia. Miettiä kaikkea niitä kivoja asioita, joita teen Japanissa seuraavalla kerralla, kun pääsen sinne. Tänä vuonna olin varannut lomamatkani Fukuokaan toukokuuksi, mutta terveyshaasteiden vuoksi jouduin perumaan reissun. Uutta Japanin-visiittiä joudun odottamaan ainakin ensi vuoden puolelle.

Japanin-ikäväni on kasvanut äärimmilleen; se on loputon. Kaipaan etenkin japanilaisia ystäviäni, mutta myös kaikkea muuta, jota pääsee Japanissa kokemaan. Pyhäkkökäyntejä. Teehuoneita ja -viljelmiä. Kosmetiikkakauppoja. Sushi-liukuhihnoja. Vaaleanpunaisia auringonlaskuja. Bambumetsiä. Puutarhoja. Konbineja. Yöllisiä kaupungin valoja. Älyvessoja. Puistoja. Ruokakojuja. Metroja.

Jopa japanilaiset linja-autot ovat viime aikoina olleet usein mielessäni. Kuinka ikävöinkään niitä ja varsinkin ihmisten käyttäytymistä matkan aikana. Olen varma, että Suomessakin olisi miellyttävämpää kulkea joukkoliikennevälineissä, mikäli täällä otettaisiin enemmän mallia japanilaisesta tyylistä.

Esimerkiksi nämä kolme juttua kokisin mieluusti Oulussakin bussilla matkustaessani.

1. Kuulutukset auton liikkeistä
   Japanissa linja-auton kuljettajat kertovat mikrofoniin aina, kun auto lähtee liikkeelle tai saapuu kohti pysäkkiä. Toisinaan he kuuluttavat, kun bussi on kääntymässä oikealle tai vasemmalle. Joidenkin kuskien ääni on matala ja jopa niin yksitoikkoinen, että he kuulostavat tylsistyneiltä ja toisinaan uneliailta; näin kieltä osaamattomana välillä mietin, että he voisivat yhtä lailla kuuluttaa säästä tai ruokatarjouksista.
   Kuinka paljon turvallisempaa matkanteosta tulisi, kun Oulun ”onnikoissakin” kerrottaisiin, että nyt bussi lähtee liikkeelle tai on kääntymässä? Aamutungoksessa jos joutuu seisomaan käytävällä muiden matkustajien kanssa, auton liikkeiden ennakointi on tärkeä tieto. Ei tarvitse horjua äkkipysähdysten vuoksi, ja näkövammaisistakin matkanteko olisi miellyttävämpää.
   
2. Pysytään paikalla rauhallisina
   Täällä Suomessa busseihin yleensä rynnitään epämääräisenä massana, ja varsinkin poistuminen autosta on toisinaan yhtä kaaosta. Japanissa näkee vain suoria jonoja, joissa odotetaan busseihin ja metroihin. Sisällä myös odotetaan omilla paikoillaan kiltisti ennen kuin bussi on pysähtynyt pysäkille. Tästä on monissa liikennevälineissä omat ohjekylttinsäkin, joiden mukaan penkiltä saa nousta vasta kun auto on pysähtynyt.
   Esimerkiksi kotikaupungissani Oulussa melkeinpä odotetaan, että matkustajat ovat jo ovella, kun bussi saapuu pysäkille. Moni tungeksii kohti ulko-ovea vielä kun auto on liikkeessä. Jos olet hitaampi, saattaa ovi mennä kiinni jo ennen aikojaan. Olen joutunut kokemaan tänä syksynä sen itsekin muutaman kerran ja huutamaan bussin jo startatessa kuljettajalle, että ”saisiko oven auki”.
   Ihmeen hätäistä hommaa tämä bussimatkustaminen täällä, vaikka muutenhan oululaisonnikoissa on leppoisa meno – koska täällä muun muassa kuljettajat yleensä tervehtivät matkustajaa.
   
3. Käytetään maskeja
   Sitten semmoinen huomio, joka ei liity pelkästään joukkoliikenteeseen, vaan ylipäätään kaikkialle: missä ovat flunssaisten maskit? Japanissa on enemmänkin poikkeus, jos flunssaa potevalla ihmisellä ei ole maskia. Siellä ei myöskään kuulu röhimistä yleisillä paikoilla. Nyt kun syksyiset taudit jylläävät, yskimistä ja niistämistä kuuluu taas valitettavasti kaikkialla. Mutta en ole nähnyt Oulussa vielä kenenkään pitävän maskia yleisillä paikoilla sairaaloita lukuun ottamatta.

Yllämainittujen juttujen lisäksi mieleeni putkahti yllättäen myös japanilaisten joukkoliikennevälineiden hiljaisuus. Siellä kukaan ei kailota puhelimeen eikä varsinkaan soita videopuheluita, joiden vastaanottajan ääni kuuluu kaikelle kansalle. Ruokaakaan ei mussuteta tai juomia hörpitä samalla, kun matkustetaan linja-autolla.

Kohteliaat japanilaiset myös kantavat reppunsa etupuolella tai kädessä matkustaessaan paikallisbusseilla. Etenkin ruuhka-aikana selässä oleva reppu voi osua helposti kanssamatkustajaa.

Jos paikallisliikenteen bussilla matkustaminen on uutta Japanissa, kannattaa tutustua kohteen käytäntöihin etukäteen vaikkapa turisti-infon pisteellä tai kotisivuilla.

Esimerkiksi Fukuokassa linja-autoon mennään sisään keskiovesta. Samalla näytetään matkakorttia tai otetaan pieni lappu automaatista, jos matkan maksaa käteisellä. Poistuessa bussista sujautetaan lappu kolikoiden kanssa kuljettajan viereiseen lokerikkoon tai näytetään matkakorttia. Monet matkakortit saa nykysin myös kännykkäsovelluksina.