Vaikka Japani on aamuvirkkujen maa, en ole päässyt siihen rytmiin, että olisin viideltä pihalla jututtamassa jumppaavia senioreita ja bongaamassa lempikoiriani shiba inuja.
Toisaalta se on hyväkin asia, että elää hieman eri tahdissa.
Esimerkiksi aamupäivän junat ovat väljempiä kuin ruuhkatuntien metrot ja junat, joihin asemalla pusketaan väkeä.
Osa jää suosiolla odottamaan seuraavaa kulkuvälinettä.
Kun lähdin Fukuokasta kohti päiväretkikohdettani, Nanzoinin temppeliä, sain ihastella ohikiitäviä maisemia melkein tyhjässä junanvaunussa.
Itään päin lähdettäessä Fukuokan prefektuurin maisemat muuttuvat hetkessä kerrostalolähiöistä riisipelloiksi ja maaseuduiksi.
Olkihattuiset paikalliset ahertavat pelloilla, koirat juoksevat vapaina ja koulujen pihalla näkyy yhtenäisten uniformujen nuorisoa.
Juna lähtee jokaiselta asemalta tasan tarkkaan sillä sekunnilla, joka on ilmoitettu aikatauluissa.
Tasan 25 minuuttia myöhemmin se saapuu Kido Nanzoin-maen asemalle, joka on määränpääni. Vain hetkeä aiemmin juna on kolistellut tunnelissa ja vuoristoreiteillä niin, että korvani alkavat jo soida.
Kahden laiturin maalaisasema keskellä vehreitä vuoria on omalla tavallaan superviehättävä. Sen edessä valmistellaan lounaskojumyyntiä, kun saavun. Myynnissä on myös todellisen turistikohteen, suuren buddhapatsaan jalkoja muistuttavia keksejä.
Nanzoin temppeli on vajaan viiden minuutin kävelyn päässä asemalta. Sitä ennen vastaan tulee ”soiva silta”, jossa erityisesti koululaiset käyvät pimputtelemassa melodioita.
Ympärillä olevat maisemat voisivat olla jostain japanilaisesta elokuvasta.
On jopa hassua, että 15 kilometrin päässä Fukuokan keskustasta on tällainen maailma.
Jättimäinen buddhapatsas ja lotto-onni
Internetissä liikkuu monenlaista tietoa temppelin makaavasta buddhapatsaasta. Joidenkin nettitietojen mukaan se on maailman suurin pronssinen buddhapatsas.
Siitä sanotaan myös, että se on suurin makaava buddhapatsas. Tai jopa maailman suurin buddhapatsas.
Iso se ainakin on sekä Japanin suurin: leveyttä patsaalla on 41 metriä ja se painaa lähes yhden jumbojetin verran. Se on Myanmarin lahja Japanille.
Huhtikuun 8. päivä patsaalla vietetään Buddhan syntymäpäiväjuhlaa, ja silloin siellä järjestetään muun muassa teeseremonioita.
Moni turisti käy temppelissä katsomassa vain tämän patsaan, jonne on puolestaan viiden minuutin kävelymatka temppelin sisäänkäynniltä.
Paikalliset sen sijaan vierailevat temppelissä monestakin syystä, kuten sen onnea tuottavan maineen vuoksi.
Temppelin uskotaan tuovan hyvää onnea erityisesti rahapeleissä. Yksi temppelin pääpapeistakin on väittänyt voittaneensa lotossa suuren buddhapatsaan ansiosta.
Alueen pieniä kujia koristavat monet buddhapatsaat ja muut hahmot. Maneki nekot eli onnenkissat nostavat tassujaan monessa paikassa. Patsaiden ympärille on jätetty monenlaisia uhrilahjoja: sake- ja teepulloja, kolikoita sekä hedelmiä.
Syksyyn valmistautuva luonto temppelin seudulla on huikean kaunis ja täällä kannattaa viettää muutama tunti pelkästään ympäristössä vaeltaen sekä maisemista nauttien. Ruokapaikkoja sekä kioskejakin löytyy, sekä matkamuistomyymälöitä.
Bambumetsässä on kiva kuljeskella. Vastaan tulee paikallisia senioreita, jotka ovat selvästi pyhiinvaellusreitillä. On valkoiset vaatteet, pienet reput ja kävelykepit.
Pieniä alttareita ja kynttilätelineitä on siellä täällä. Ostankin yhden kynttilän ja sytytän sen tulevaa pyhäinpäivää ajatellen veljeni muistolle.
Jotenkin hassunnäköistä on se, että patsaita on puettu villavaatteisiin. Kilpikonnien allas on myös saanut punaisen portin.
Loppumatkasta kohtaan oman ”lottovoittoni”: saan todistaa syksyistä kirsikkapuiden kukintaa. Viime vuosina Japanissa on saattanut nähdä kukintoja myös lokakuussa.
Kaksi hanamia vuodessa. Se on todellinen jättipotti!
