Japanilaisten vieraanvaraisuus eli omotenashi tekee vaikutuksen jokaisella matkallani täällä nousevan auringon maassa.
Se on joukko pieniä eleitä alkaen vaikkapa lentokentän saapumisprosessista, kun kenttävirkailija kumartaa ja toivottaa tervetulleeksi Japaniin. Niin ikään kioskissa tervehditään oven avaavaa asiakasta. Hotellin henkilökunta tulee ulos ja vilkuttaa lähtijälle. Ravintolassa tuodaan virkistävä, viileä pyyhe ja teekuppi heti alkuun.
Mitä enemmän kiinnitän huomiota paikallisten omotenashiin, sitä enemmän pääsen sitä kokemaan. Ainakin minusta tuntuu siltä. Kuin omotenashi lisääntyisi hyökyaallon tavoin. Anteeksi, tämä ei ole paras vertaukseni, mutta en keksi mitään muuta massiivista ilmiötä tällä hetkellä omotenashin runsauteen.
Lokakuussa 2024 täydenkuun aikaan omotenashi tuli lähemmäs ja merkityksellisempänä kuin koskaan. Eilistä täysikuuta kutsutaan supertäysikuuksi ja sosiaalisesta mediasta luin, että se on vieläpä oinaan merkissä eli omassa horoskooppimerkissäni. En tunne astrologiaa, mutta päättelen, että supertäysikuu toi ainakin tälle oinaalle erityistä energiaa. Todellisen superpäivän.
Lukuvinkki! Ylen toimittaja Heikki Valkama on kirjoittanut omotenashista innostavan kirjan. Kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa: Omotenashi – Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta? (Vastapaino, 2024)
Vuosi sitten pääsin kokemaan Fukuokassa ihastuttavan teeseremonian, jota muistelen vieläkin onnellisena.
Tällä kertaa teeseremoniaopiskelijat ja sensei järjestivät teeseremonian tsukimi-teemalla ja sain kutsun tuohon tapahtumaan – joka oli täynnä omotenashia.
Tsukimi tarkoittaa kuun katselua. Se on perinteinen japanilainen juhla, jossa ihaillaan kuun kauneutta. Perinteellä on yli tuhatvuotinen historia. Erityisesti syyskuinen tsukimi tarkoitti tänä vuonna kiitollisuuden ilmaisemista sadosta.
Teeseremonioissa täyden kuun aikaan korostetaan hetken kauneutta niin kuin keväisessä hanamissa kirsikankukkien aikaan. Usein tsukimiseremoniat pidetään veden äärellä, jossa teen lisäksi voi nauttia kuun heijastuksista veden pinnalla.
Olin samana päivänä ystäväni kanssa ensin työpajassa, jossa tehtiin japanilaisia suitsukkeita. Kurssipaikkana oli Shofuenin japanilainen puutarha.
Osa tämän postauksen kuvista on juuri tuosta työpajasta ja sitä ympäröivästä puutarhasta.
Kuuden maissa illalla aurinko oli jo laskenut ja supertäysikuu mollotti Fukuokan taivaalla, vuoroin pilviharsojen takana.
Fukuokan kuuluisin puisto, Ohori koen, oli täynnä iltakävelyllä olevia koiranulkoiluttajia sekä monia juoksijoita. Osa kiersi lampea. Keskellä puiston lampea kulkee kapea silta ja sen jälkeen pieni saari, jonka puita valaisivat siniset lamput.
Kimonoasuiset teeseremoniaopiskelijat olivat levittäneet ison punaisen maton lähelle rantaa, josta näkyi täydenkuun silta veden pinnalla. Pieni piknikpöytä oli täynnä toinen toistaan kauneimpia teekulhoja sekä pieniä makeisia, joita tarjoillaan matchan kanssa.
Teeseremoniassa on monia vaiheita, joita kaikkia katson aina ihaillen. Supertäysikuun seremonia oli erityisen visuaalinen tapahtuma pimeässä illassa, kuun ja muutamien lamppujen valaistuksessa. Se oli toistaiseksi myös ikimuistoisin teehetki, jonka olen koskaan kokenut.
Otin vähän (ja huonoja) valokuvia eilen, kun keskityin hetkeen. Ichigo ichieen. Myöhemmin huomasin, että olin todella liikuttunut, tuntien suurta iloa, kiitollisuutta, ikigaita. Nämä ovat niitä matkamuistoja, joita onnellisena kannan mukanani lopun ikäni.
