Kiinalaiset teehuoneet ovat vallanneet Helsingin. Ainakin siltä minusta tuntuu nyt, kun tein maaliskuun alussa reissun pääkaupunkiseudulle.
Teehuoneita, etenkin kiinalaisten vetämiä, on ollut jo pitkään Helsingissä. Esimerkiksi yksi suosikkini on Teemaa, josta saa myös erinomaista japanilaista teetä – ja toki monia muitakin teitä löytyy, kuten kiinalaista ja taiwanilaista.
Muutaman korttelin päässä Annakadun Teemaasta on kaksi melko uutta teehuonetta. Sellaisia, joissa kävin nyt ensimmäistä kertaa. Molemmat näistä sijaitsevat vieläpä samalla kadulla eli Uudenmaankadulla.
Helsingissä on järjestetty vuosia teekävelyitä, jollaiselle haluaisin taas joskus uudestaan osallistua. Teen päivänä helmikuussa sellaisen saattaa bongata ilmaiseksi. Muulloin teekävelylle pääsee varaamalla maksullisen opastuksen yksityishenkilöltä. Tämän reissuni ajalle sellaista ei ollut tarjolla, joten tein itsenäisesti oman privaattikierroksen helsinkiläisissä teepaikoissa.
Tässä postauksessa nostan esiin Uudenmaankadun kaksi paikkaa, Teetaon ja Muyon. Niihin on helppo suunnata itsekin ilman opastettua teekävelyä.
Mikä parasta, nämä kaksi paikkaa ovat täysin erilaiset sielultaan.
Teetaon näyteikkuna on täynnä pieniä yksityiskohtia ja sisustustauluja, joissa on teeaiheisia lauseita:
”Keep calm and drink tea.”
“Today’s happiness is sponsored by tea.”
Mikki- ja Minni-hiiri-pehmolelut pysäyttävät myös katsojan, ja samaa Mikki-hiiriteemaa löytyy runsaasti teehuoneen sisältä.
Astuessani ovesta sisään vilkkaalta kadulta tunnen kuin hyppääväni täysin toiseen todellisuuteen. Tulee fiilis, että olenko jossain toisessa maassa kuin Suomessa.
Pöydillä on kirkkaan eläinaiheiset valaisimet. Hyllyillä lepää pehmoleluja, kiinalaisia koristeita ja teenvalmistusvälineitä. Taustalla soi meditatiivinen musiikki.
Sisällä on hämärää ja sisustus on runsas sekä tummanpuhuva. Vaikea uskoa, että ulkona paistaa superkirkas kevätaurinko.
Pöytääni tuodaan valkoinen, kostea pyyhe käsien pyyhkimiseen sekä kukkainen teehauduke ennen kuin saan katsottavakseni teelistan.
Teelista on pitkä ja hinnatkin edullisia: halvimmillaan teesetin saa viidellä eurolla. Kiinalaisissa teelajeissa lukee tarkkaan jopa teealue, mutta japanilaisten teen kohdalla pelkästään ”Japan” gyokuroa lukuun ottamatta. Sen sanotaan olevan Kiotosta.
Jokaisen juoman kohdalla kuvaillaan makua sekä annetaan jopa vinkkejä siitä, mitä terveyshyötyjä kyseisellä teellä saattaa olla. Tämä terveyshyötyjen kuvailu on kyllä Suomessa suuri riski, vaikkakin nostan peukkua omaperäisyydelle.
Tämmöisessä paikassa kannattaisi ehdottomasti nauttia kiinalaista teetä tai valita gongfu-maistelusetti. Sellaisen saa 25 eurolla. Paikassa on tarjolla myös herkulliselta näyttävä afternoon tea -kattaus.
Olen kuitenkin niin vannoutunut japanilaisen teen fani, että haluan testata suosikkivihreääni eli gyokuroa. Setin hinta on pelkästään viisi euroa; se on ehkä Suomen halvin gyokuro. Sitä ei kuitenkaan ole tarjolla vierailuhetkelläni, joten valitsen japanilaisen tamaryokuchan.
Kiharateeksikin lehtiensä kaarevuuden vuoksi kutsuttua tamaryokuchaa kuvaillaan Teetaon listassa muun muassa sydänterveyden ja ruoansulatuksen edistäjäksi.
Tilaan myös matchahyytelökakun, jonka olen bongannut sosiaalisesta mediasta.
Kun teeni tuodaan pöytään, mukana tulee tarjotin, jossa on muun muassa pieni pupu. Se on niin kutsuttu teelemmikki, joka on usein olennainen osa kiinalaista teeperinnettä. Joskus teelemmikin ympärillä on kulho tai sen alla on ritilä; lemmikkikulhoon voi kaataa ylimääräisen veden, jolla on esimerkiksi lämmittänyt kupin ennen teen kaatamista.
Tai onpa teelemmikkejä käytetty joskus eräänlaisina onnenamuletteina, joiden kastaminen on ollut syy tehdä toivomus.
Ensimmäiseksi haudutuskerraksi saan ohjeet: tamaryokuchaa kannattaa hauduttaa minuutin ajan. Sen ajan saan katsottua pöytään tuodusta tiimalasista.
Toisesta ja kolmannesta haudutuksesta ei kerrota mitään. Se on yleensä lyhyempi, joskus jopa 15 sekunnin pituinen. Siinä käytetään myös kuumempaa vettä. Tosin veden lämpötila ei ole ongelma, sillä termospullon vesi on lähes kiehuvaa.
Ensikertalaiselle tämä olisi hämmentävä tilanne, kun kukaan ei ole kertomassa eikä listassa lue ohjeita tarkempaan hauduttamiseen.
Olen kuitenkin valmis suosittelemaan Teetaoa jokaiselle teen ystävälle ja jopa hänellekin, joka ei yleensä teestä nauti. Paikan tunnelma on hyvällä tavalla erikoinen, ja teen lisäksi tarjolla on useita teenmakuisia herkkuja.
Naapuriteepaikassa Muyossa on paljon lyhyempi juomalista. Ensimmäisenä siinä komeilevat japanilaiset vihreä teet. Kagoshimasta ja Kiotosta olevista teistä valitsen seitsemän euron matchan.
Muyon sisustus on minimalistista ja paikka tulvii valoa. Tämä on sellainen paikka, jossa rentoudun ja unohdan ajan sekä paikan.
Juttelen paikan omistajan kanssa muun muassa japanilaisesta taiteesta ja ennen kaikkea teestä.
Teetä tulee tähän paikkaan monesta eri maasta. Lisäksi Muyossa järjestetään paljon kulttuuri-workshopeja. Seuraavalla kerralla haluan ehdottomasti kokeilla kintsugia, rikkoutuneiden esineiden japanilaista korjausmenetelmää.
Kuulen myös, että Muyo-sanaan liittyy itämaisesta filosofiasta ammennettu hyödyttömyys-käsite hyvällä tapaa. Tässä teehuoneessa hyödyttömyys tarkoittaa, että hyödyttömältä tuntuva hetki on usein se hyödyllisin. Se hetki, joka tarjoaa eniten. Allekirjoitan tämän viisauden.
Pari tuntia Helsingin Uudenmaankadun teehuoneissa voi jostakin tuntua hyödyttömiltä, mutta minulle tällaiset paikat tuovat eteen usein muitakin uusia juttuja kuin pelkästään teejuttuja. Parhaimmillaan inspiroidun niin, että haluan kirjoittaa niistä jotain tänne blogiinikin.
Oletko sinä käynyt näissä teehuoneissa?
Mitä mieltä olet Teetaosta ja Muyosta? Tai onko sinulla jotain muuta teehuonesuosikkia Helsingissä? Olisi kiva kuulla kokemuksesi kommenteissa.
