Olen ihastunut. Melkein rakastunut. Ainakin niin innoissani, että sukat pyörivät jaloissani.
Keskustelin tästä suomalaisesta ilmauksesta japanilaisten ystävieni kanssa, ja heidän mielestään on jotenkin kummallista sanoa, että ihastuneena sukat pyörivät jaloissa.
Japanilaisen näkökulmasta sukka luo turvallisuutta ja antaa lämpöä jalkoihin; sukkien ei pidä pyöriä jaloissa innostuneenakaan. Turhan levoton kuvaus kuulemma, sanoi yksi.
Tällä kertaa inspiraationi lähde kohdistuu mizuhikiin. Se on japanilainen taidemuoto, jossa tehdään solmuja erityisillä paperinaruilla.
Vuosi sitten vierailin Fukuokassa mizuhiki-liikkeessä ja sanoin silloin ystävälleni, että vielä joskus haluan kokeilla mizuhikin tekemistä.
Näyttäviin solmuihin törmää täällä Japanissa monessa tilanteessa.
Niitä näkyy lahjapaketeissa, uudenvuoden koristeissa ja lahjaksi annettavissa kirjekuorissa, joihin laitetaan rahalahja esimerkiksi hääparille tai läheisensä menettäneelle omaiselle.
Mizuhiki-tekniikkaa käytetään myös taiteessa ja solmuilla tehdään vaikkapa eläinkuvioita.
Japani on askartelijan ja käsityöläisen paratiisi. Esimerkiksi 100 jenin kaupoista saa monenlaista askartelu- ja käsityötarviketta, muun muassa mizuhiki-paperinaruja.
Perinteisesti mizuhiki-narut on tehty riisipaperista ja käytetty tärkkelystä narun vahvistamiseksi. Paperinarua on syytä käsitellä varovaisesti, sillä se hajoaa helposti.
Pääsin tänä vuonna kokeilemaan nopeasti mizuhiki-solmintaa Oulussa, kun paikallinen Japani-yhdistys järjesti festivaalin ja siellä oli tarjolla mizuhiki-työpaja. Lyhyen demon jälkeen otin paperinarut mukaan ja kokeilin solmuja kotona Youtube-videoiden ohjeistuksella.
En ymmärtänyt lainkaan video-ohjeita ja melkein koko mizuhiki-innostus jäi siihen.
Kunnes sitten Tokion Asakusassa näin mainoksen mizuhiki-työpajasta, johon pääsi ilman ajanvarausta. Olihan se täysin toisenlainen kokemus tehdä solmuja, kun vieressä on kärsivällinen opettaja, kuin katsella ja kelata nettivideoita.
Mizuhikin suosituimmat värit lienevät punainen ja valkoinen. Nämä värit yhdessä symboloivat iloa ja onnellisuutta. Vihreä kertoo toivosta ja uudesta alusta. Kulta ja hopea puolestaan merkitsevät juhlaa.
Musta sen sijaan, valkoiseenkin yhdistettynä, on surun symboli. Siitä huolimatta valitsin työpajassa kaksi mustaa paperinarua ja sille pariksi hopean tässä työpajassa. Mizuhiki tehdään paperinaruilla, joita on aina pariton määrä.
Japanin kielessä mizu tarkoittaa vettä ja hiki eräänlaista yhteen vetämistä. Alun perin sana onkin viitannut tapaan sitoa ja sulkea vesi astiat naruilla, jotta ne pysyisivät suljettuina tiiviisti.
Aluksi paperinarun solmiminen tuntui haastavalta täällä Tokiossakin. Niin kuin vaikka olen kokenut origameja tehdessäni. Mutta noin viiden harjoittelukerran jälkeen olin valmis tekemään korvakorut. Ihana maisema Tokion Skytree taustalla antoi rauhaa ja uskoa, että pystyn ne tekemään.
Pieni näpertäminen vaatii suurta keskittymistä. Sitten kun flow-tila iskee, voisi solmujen tekemistä jatkaa vaikka kuinka pitkään – ainakin siltä tuntui Asakusassa. Unohdin ympäriltäni kaiken muun ja keskityin pujottamaan paperinarua yltä ja alta. Käyttämään vuorotellen vasenta ja oikeaa kättä työn tekemiseen.
Lopuksi paperinarujen päät leikattiin ja puristettiin liimalla tiiviisti yhteen sekä lisättiin korvakorun koukku.
Asakusan Japanese cultural experience -kahvila on mainio paikka tutustua muihinkin paikallisiin käsityömuotoihin, kuten kirjankansien sidontaan tai naamareiden maalaukseen.
Myös Airbnb-elämyksistä ja muiden palvelutarjoajien portaaleista kannattaa etsiä työpajoja, jos pieni luova hetki kiinnostaa ja siihen on aikaa Japanissa. Tosin, niihin saattaa jäädä koukkuun.
Tämä tunnin workshop maksoi noin 24 euroa tämänhetkisellä kurssilla. Ei paha hinta uusista korvakoruista ja mielettömän kivasta kokemuksesta.
Jokaisella Japanin-reissullani innostun jostain uudesta asiasta rakkaan teeharrastuksen lisäksi niin, että sukat pyörivät jaloissa. Välillä ne ovat menosta ihan oikeasti makkaralla. Tällä hetkellä haaveilen muun muassa kintsugi- ja bonsai-kursseista.
