Tämä käynnissä oleva Japanin-reissuni on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tyyliini sopii matkustaminen, jossa kaikkia kohteita ei ole lyöty lukkoon ennen lähtöä.
Olen edellisillä reissuillani jo huomannut, että pieni väljyys toimii hyvin. Vaikka toisaalta, kivaa on matkustaa niinkin, että suunnitelmat on lyöty lukkoon ja kaikki on varattu etukäteen.
Jos olisin buukannut tämän lomani jo ennalta täyteen, olisin jäänyt vaille muun muassa upeaa viikkoa Fukuyamassa. Viestittelimme Tokiossa asuvani ystäväni kanssa lokakuun alussa aikatauluista. Hän oli tulossa lokakuun lopussa seudulleen Fukuyamaan, Hiroshiman prefektuuriin, ja kutsui minut lapsuudenkotiinsa.
Tätä kutsua en voinut ohittaa. Olimmehan puhuneet Fukuyamasta jo useamman vuoden ajan. Hiroshimassakin olin käynyt kunnolla kahdeksan vuotta sitten. Ja sattumoisin minulla oli reissukalenterissani vapaa viikko tuolloin.
Ilman vapaata aikataulua ja vierailuani Fukuyamassa olisin monta kokemusta köyhempi.
Fukuyaman kohokohtia olivat Onomichissa ja Kurashikissa vierailut. Myös Fukuyaman linna ja kaupungin teepaikat tulivat tutuksi ja osoittautuivat erittäin mukaviksi paikoiksi.
Ja ai, että, asemalla sijaitsevan kauppakeskuksen hierontakapseli-tuoli se vasta olikin ihana kokemus. Sain 12 minuutin tehohieronnan tuolissa noin 1,80 eurolla. Päiväretkien jälkeen hierontatuoli antoi uutta virtaa ja rentoutti varsinkin tämän turistin väsyneitä jalkoja.
Parasta kaikista oli tietenkin ystäväni ja hänen äitinsä tapaaminen sekä heidän omotenashinsa. Japanilainen vieraanvaraisuutensa.
He tarjoilivat kodissaan minulle esimerkiksi kaiseki-tyylisiä illallisia, jotka olivat paljon parempia kuin missään ravintoloissa.
Aterioilla ja niiden jälkeen sekä roadtrippien aikana juttelin ystäväni kanssa pitkiä keskusteluja sekä sain entistä enemmän tietoa vaikkapa japanilaisesta työkulttuurista sekä deittailusta. Sellaista tietoutta ei löydä opaskirjoista tai infopisteistä.
Hiroshiman kaupunkiin emme tällä kertaa menneet. Se on laajalle levittäytynyt kaupunki, jossa tarvitsee aikaa. Lisäksi viime kerralla minusta tuntui, että itkin siellä koko ajan. Niin omaa menetystäni kuin kaupungin historiaa.
Tällä kertaa halusin keskittyä kohteisiin, jotka tuovat iloa.
Fukuyamalainen ystäväni kertoi, että henkisesti he ovat enemmän Okayaman prefektuurin asukkaita kuin Hiroshiman.
Kävimme autoajelulla Kurashiki-päivän jälkeen muun muassa katsomassa alueen suursillan. Kuulin tarinoita myös paikallisesta persikkapojasta, Momotarosta, joka on kuuluisa japanilainen kansallislegenda vähän Kalevala-tyyliin. Momotaro kun syntyi jättimäisestä persikasta.
Huomio! Suosittelen kyllä Hiroshimassa ja esimerkiksi Nagasakissa vierailua kaikille. Molemmat ovat todella kiinnostavia kohteita surullisesta historiasta huolimatta,
Huomasin, että Fukuyama on myös oiva tukikohta alueen nähtävyyksiä ajatellen. Majoitus on halvempaa kuin vaikkapa Hiroshiman kaupungissa.
Ja miten kaunis kaupunki se onkaan. Fukuyaman linna keskellä kaupunkia tuo oman charminsa; kuvauksellisuutta lisää kaupungin ruusut. Fukuyamaa kutsutaan miljoonan ruusun kaupungiksi – ja niitä ruusuja kyllä riittää joka puolella. Asukkaatkin istuttavat paljon ruusuja. Tällä hetkellä kaupungissa asuu noin 460 000 ihmistä.
Yleensä toukokuussa Fukuyamassa vietetään ruusufestivaaleja. Vuonna 2025 Fukuyamassa on luvassa ruusuexpo.
Vaikka matkoillani haluan säästää kuluissa ja majoitun usein Japanissa edullisiin bisneshotelleihin, Fukuyamassa päädyin muutamaksi yöksi neljän tähden hotelliin. Se oli mainio ja koko rahan arvoinen valinta tässä kohtaa reissua.
Hotellit ovat viime aikoina osoittautuneet Japanissa edullisemmaksi kuin Airbnb-majoitukset näin soolomatkailijan näkökulmasta, majataloista puhumattakaan. Jokaisella kerralla haaveilen japanilaisesta majatalosta, mutta sellaisissa yöpyminen on jäänyt muutamiin kertoihin. Lähinnä niiden korkeiden hintojen vuoksi.
Fukuyaman Anchor-hotellissa oli kaikki kohdallaan, ja sain vieläpä enemmän kuin osasin haaveilla. Sain kahden hengen huoneen parvekkeella ja leveällä sängyllä. Huoneessa ja kylppärissä oli reilusti tilaa verrattuna bisneshotellien pieniin huoneisiin.
Harmi, etten ehtinyt esimerkiksi hyödyntämään parveketta. Aurinkoisena päivänä olisin voinut istua siellä lukemassa kirjaa ja katselemassa kaupungin menoa. Parvekkeelta oli näkymä myös mahtipontiseen Fukuyaman linnaan.
Kun kerroin olevani allerginen tyynyni höyhenille, minulle tuotiin neljä toisenlaista tyynyä. Oli ergonomista niskatyynyä ja tattarityynyä. Myös huoneen yukata, eli yöasu, on ensimmäistä kertaa heti tarpeeksi iso ja erittäin tyylikäs.
Asemalle ja Fukuyaman linnaan on hotellista vain viiden minuutin matka, joten sijaintikin on täydellinen. Hinnasta puhumattakaan, sillä maksoin yhdestä yöstä 43 euroa.
Sinisävyisessä huoneessa on esimerkiksi paksut denim-verhot, jotka piilottavat tehokkaasti kirkkaan aamuauringon. Farkkukangasta on hyödynnetty muissakin sisustusjutuissa. Huoneessa on valmiiksi myös sateenvarjo sekä poncho, jota voi käyttää vaikkapa onsen-käynnillä naapurihotellissa.
Huone viileni nopeasti ilmastointilaitteen avulla. Ainoa miinus tuli sen sijainnista, sillä se oli suoraan sängyn päällä. Silloin en koskaan käytä ilmastointia yöllä, sillä vilustun helposti. Mutta onneksi hellepäivien lämmöt katosivat nopeasti huoneesta illalla ennen nukkumaanmenoa.
En ole tottunut aamupaloihin japanilaishotelleissa. Yleensä jätän ne hankkimatta ja suuntaan aamiaiselle toisaalle tai suoraan lounaalle. Suomessakin ottaisin mielelläni tämän käytännön, eli skippaisin hotellin aamupalan – ellei se ole jotenkin spesiaali.
Mutta Anchorin pieni aamiainen, joka kuuluu hintaan, oli kiva yllätys.
Ihan parasta on, että Anchorin aamiaisen saa aina kahteen saakka iltapäivällä tai sen saa myös otettua mukaan. Valikoimissa on hotdog tai länsimaalainen leipä–jogurtti-aamupala erilaisilla juomilla. Suosikkini oli tuorepuristettu appelsiinimehu, joka yksistään on luksusta. Hotdog-nakki croissantilla oli uusi kokemus ja toimi hyvin.
Pienten japanilaishotellihuoneiden jatkumossa Anchor tarjosi hetkeksi kaipaamani luksusta kokonaiskuvallaan.
Nyt kelpaa loppuloman taas majoittua paikoissa, joissa ei välttämättä saa matkalaukkua aina avattua muualla kuin sängyn päällä ja minivessassa tuntee itsensä jättiläiseksi, jolla on kuitenkin liian lyhyet jalat ammeeseen nousua varten.
