Yhdeksän hyvää ja yksi kirosana Nizzasta

Adventurista

5 vuotta ago

Helmikuu on startannut ja missä maisemissa!

Olen nyt Nizzassa ja olen päässyt jo nauttimaan monesta kivasta jutusta. Tällaisia ihanuuksia olen muun muassa bongannut:

Paljon laventelin, sitruunaruohon ja tuoreiden leipomusten tuoksuja.
Meren kohinaa ja sen turkoosin kirkkauden.
Upean linnakukkulan ja monet muut kaupungin puistot.
Tikkitakkeihin ja turkkeihin pukeutuneita elegantteja naisia.
Vaaleanpunaisia taloja, joissa on söpöt ikkunanpielet.
Tyylillä (huumorillakin varmaan) suunniteltuja fontteja liikkeiden nimissä ja muissa jutuissa, joita kaduilla näkee.
Viehättäviä leipomoita ja hämyisiä ravintoloita.
Rentoa oloa sekä piknikeitä talviauringon lämmittäessä rannalla ja niissä puistoissa.
Lentosuukkoja sekä poskipusuja, joita paikalliset harrastavat aktiivisesti.

Ja kymmenes olisi varmaan se, että jos joisin viiniä, olisi sen nauttiminen tällä todella edullista. 🙂

Vuoden 2019 ensimmäinen matka

Tammikuun 2019 viimeinen päivä lennätti minut siis Ranskan Rivieralle. Ei nyt ihan niin ex tempore, kuin edellisessä postauksessani kirjoittelin äkkilähdöistä, mutta melko nopeasti tuli lähtö.

Katselin aluksi lentoja Ouluun, mutta hinnat olivat jostain syystä (=talviloma lähestyy?) pilvissä, ja sain uutiskirjeessä tiedon 88 euron ulkomaanlennoista. Aikataulullisesti parhaiten pitkään viikonloppuuni sopivat Nizzan-lennot, jotka sopivat paremmin myös budjetilleni.

Vaikka täällä ei mikään helle olekaan, Välimeren kirkkaus ja leuto sää ovat niin mainio piristys vuoden ensimmäisen kuukauden loppuun.

Vielä ei ole menossa myöskään helmikuinen karnevaaliaika, joten hotellejakin sai melko halvalla täältä Nizzasta.

Sapattivuoden reissuja lukuun ottamatta olen nyt varmaan ensimmäisiä kertoja lomalla, jota en aloita liian väsyneenä. Pakkaaminenkin oli helppoa lyhyelle lomalle. Japaniin lähdin marraskuussa kovalla kiireellä ja sairastuin siellä pitkäksi aikaa; silloin tuntui, että olisin voinut nukkua joka yö vaikka 12 tuntia, jos olisin malttanut.

Vaikka nyt nukuin ennen Nizzan-lentoani liian lyhyen yöunen, jaksoin lukea lennolla kaksi kirjaa. Tai toisen lopettelin ja toisen luin kokonaan. 3,5 tuntia – enempää en tarvitse, kun on tarpeeksi vetäviä tekstejä. Suosittelen molempia, joista Savonlahden kirja on kevyempi ja Kankimäen kirja vähän terävämpi:

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Lento meni nopeasti ja kuuden kilsan matka kentältä keskustaan hujauksessa. Sitten vein laukun hotellilleni ja säntäsin suoraan Nizzan nähtävyyksiin. Ensimmäinen päivä ja suurin osa iltapäivästä olivat kauniita ja ehdin tehdä vaikka mitä ennen sadeputkea. Tuttuun tapaani aloitin Nizzan-päiväni linnakukkulalle kiipeämällä. Linnaa siellä ei ole, mutta kukkulan puistot ja luonto ovat kauniita.

Ja ne näköalat merelle ja kaupunkiin, ah!

Mutta parasta meri on Promenade des Anglais -puistokadun varrella. Paikalliset näkyvät käyvän uimassa näillä tammikuun +10-keleilläkin. Ja sitten he ovat piknikillä kivirannoilla sekä istuvat bulevardin varrella lukemassa tai nauttimassa auringosta.

Katu on noin seitsemän kilometriä pitkä; tällä kertaa kävelin sitä noin kolme kilometriä. Sitten kutsui ostoskatu The Avenue ja vanhakaupunki. Olisin voinut jatkaa vielä vanhassakaupungissa talsimista vaikka kuinka pitkään; siellä parasta on pienillä kujilla seikkailu ja ikkunoihin kurkistelu. Mutta vesisade ja hämärä yllättivät.

Kahdeksan tunnin ulkoilun jälkeen etsin hetken hyvää teepaikkaa, joka tässä kahvinjuojien maassa tuntui aluksi olevan haastavaa. Olin ennen teetäni ollut hyvällä tuulella ja nauttinut Nizzan nähtävyyksistä todella paljon. Täällä on muun muassa niin kivan värikästä ja ihana meri. Päivä oli jo pitkälti plussan puolella, ja sellaiseksi se jäikin, vaikka illalla meinasi tulla itku. Tuli myös kamala Japani-ikävä, vaikka se nyt on päällä jatkuvasti. En vain osannut edes kuvitella, että se voisi iskeä kesken uuden seikkailunkin.

Saako sanoa pari rumaa juttua Nizzasta?

Hämärän tullessa huomasin Nizzassa valtavat epäkohdat: kaduilla vaeltavat ja tiettyjen kauppojen edessä notkuvat miesjengit, kerjäläiset ja kaikenlaisten aineiden myyjät. Jatkuvan tupakan savun, jossa joukossa tuoksui jokin muukin. Autojen tööttäilyn. Ihmisten rynnimisen ja kovaäänisen kailottamisen.

Aluksi ajattelin, että Nizzan kirous tuli päähäni vain siksi, koska en ollut saanut vielä teetäni sinä päivänä.

Mutta sitten alkoivat lähestymiset. Minulle kaupattiin jo ensimmäisenä Nizzan-päivänäni monta kertaa huumeita. Olin ehkä sateessa kastunut ja päivän kierroksistani ränsistynyt, mutta silti olin panostanut pukeutumiseen enemmän kuin ehkä muilla reissuillani. Olenhan nyt Ranskassa, huippumuodin ytimessä! Mutta mielessäni kävi, että miksi näytin siltä, että olen kohderyhmää?!

No, juttusilleni tulivat myös muutkin kuin the kauppiaat. Tosin tällä kertaa yritin päästä nopeasti tilanteista pois, vaikka yleensä mielelläni juttelen kaikkien kanssa.

Eräs mies seurasi monta korttelia perässäni ja jouduin menemään auki olevaan apteekkiin ihan vain sen vuoksi, että hän yritti jutella koko ajan minulle. Koska apteekissa ei kukaan osannut kunnolla englantia, lähdin sieltä pois – ja sama heppu odotti minua ulkona. Kipitin äkkiä hotellilleni.

Onneksi löysin myöhemmin teepaikan, sain vihreää teetä ja se rauhoitti. Lisäksi kuulin, että Nizzan tulevat karnevaalit saattavat houkutella kaduille enemmän epämääräistä porukkaa. Lisäksi näin sesongin ulkopuolella matkustava nainen voi edelleen joidenkin mielestä olla outo ilmiö täällä Ranskassakin. Lisäksi hotellini sijaitsee rautatieaseman kupeessa, ja se on tietenkin paikka, jossa hengailee aina kaikenlaista porukkaa.

Vaikka ensimmäinen päiväni sisälsi myös epämiellyttäviä kohtaamisia, tykästyin jo vuorokaudessa Nizzaan enkä missään nimessä ole kertaakaan katunut matkaani tai ollut lähdössä pois täältä. Olen jokaisesta matkasta ja kokemuksesta aina kiitollinen ja pakkohan se on myöntää: mieluummin olen aina reissussa kuin kotona. Minulle koti on mielentila missä tahansa liikunkin. Lisäksi se on kurkistus toisten elämään. Hyvän fiiliksen levittämistä ja uuden kokemista.

Myös pieni breikki tuntuu tekevän aina hyvää, vaikka joskus tuntuisikin siltä, että eihän tässä ole edes loman tarpeessa. Energisenä sitä jaksaa paremmin kierrelläkin ja vastoinkäymiset eivät tunnu niin suurilta, jos sellaisia tulee eteen. Pitkään mietin myös, että kerronko Nizzan rumasta puolesta mitään. Varsinkaan tässä ensimmäisessä Nizzan-postauksessani. Mutta sitten ajattelin kertoa rehellisesti fiiliksiäni ja lopuksi pakko hehkuttaa ensimmäisen vapaapäivän unitunnelmiakin:

Oli kyllä helppo saada uni pitkän päivän jälkeen ja makeaa nukkua ensimmäisenä yönä 8,5 tuntia. Semmoisen yön jälkeen pienet epäkohdat ovat unohtuneet ja sitä on niin reipas jatkamaan seuraavaa päivää uudessa kohteessa.