Missä on opiskelijan paratiisi?
Se on vaikkapa Malediivien upeilla rannoilla. Balin viihtyisissä kahviloissa. Laosin buddhalaisessa rauhassa. Taiwanin ja Hongkongin supernopeiden nettiyhteyksien sekä viehättävien maisemien äärellä. Maltan tuulisella kattoterassilla. Taianomaisessa Japanissa: Okinawan upeassa yhteisötyötilassa, Fukuokan kirsikkapuiden keskellä ja Tokion viihdyttävässä sykkeessä.
En oikein vielä ymmärrä, että opintovapaani on nyt ohi. Hei hei kymmenen kuukauden kuherrusjakso, flirttihetket ja vapaus. Ne ovat olleet parasta aikaa elämässäni. Nyt ne ovat kuin kupla, joka on niin irrallinen tästä muusta maailmasta.
Opiskelin ehkä maailman hitaimmalla vaihteella, vaikka aluksi innostuneena kirjoitin useita sivuja päivässä. Moni tekee kirjoittamisen perusopinnot parissa kuukaudessa. Minä varasin niille aikaa kymmenen kuukautta – maksimiajan, jolle sain aikuiskoulutustukea.
Aluksi mietin, että tylsistynkö. Niin olivat ajatelleet ystävänikin. Kukaan läheinen ei uskonut, että viihtyisin maailmalla melkein kymmenen kuukautta tehden vain vähän opintoja. Mutta ei, en tylsistynyt. Päinvastoin: olisin kaivannut lisäaikaa. En ehtinyt tehdä puoliakaan siitä, mitä olisin halunnut. Vaikka paljon sainkin tehdä ja kokea.
Opintoni sain tehtyä hyvin loppuun; otin lisäkurssinkin. Kirjoittamisen perusopintojen mielenkiintoisimmat kurssit käsittelivät omaelämänkerrallista kirjoittamista, luovuutta sekä tietokirjallisuutta. Rakastuin pitkän proosan tekemiseen. Odotan myös, että jossain vaiheessa pääsisin myös aineopinnoissa tulevien draaman ja runouden pariin kunnolla.
Tein myös yhden etätentin. Keskellä Pohjois-Balia naputtelin puoli yötä tenttivastauksia ja tuskastelin nettiyhteyden suorituskykyä. Lopputulos oli yllättävä: sain tentistä nelosen eli kiitettävän.
Hutiloiden kiitettäviä
Kokonaisuudessaan sain kirjoittamisen perusopinnoista kiitettävän. Olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä en todellakaan tähdännyt loistaviin arvosanoihin. Kolmosen keskiarvolla pääsen suoraan aineopintoihin, jos joskus haluan tehdä ne ja saan niihin säästettyä rahaa tarpeeksi; aikuisopintotukea minulla on käytettävissä enää kuusi kuukautta. (Kyllähän minä haluan vielä joskus opiskella lisää, mutta aineopintojen ajaksi minulla on muitakin haaveita – kuten nämä kolme kohdetta ja paljon muuta.)
Olen aiemmin saanut vain yrittäjyyden ja parista kuvakoulutuksen kurssista erinomaisen arvosanan; muuten olin keskinkertainen opiskelija aikoinaan. Nyt kiitettävä kokonaisuus kirjoittamisesta antaa taas enemmän uskoa siihen, että olen oikeilla urilla ja opiskelin täysin oikeaa alaa sapattivuoteni ajan. Hassua kylläkin, että tämä kokonaisuus oli vieläpä suhteellisen helppo. Minun ei tarvinnut pingottaa eikä jännittää. Otin riskejäkin sekä kokeilin erilaisia tyylejä, ja ne onnistuivat arvostelijoidenkin mielestä. Välillä saatoin vähän hutiloidakin.
Monesti olen miettinyt, että miksi en opiskellut jo aiemmin kirjoittamista. Mutta kun pääsin juttelemaan aiheesta hyvän ystäväni, alan opettajan kanssa, ymmärsin monia asioita. Nyt oli täydellinen hetki näille opinnoille. Täydellinen breikki arjesta. Lisäksi tarvittiin kaikki nämä vuodet ja kokemukset, joista olen opiskeluteksteihini kaivanut sisältöä. Aikaisemmin minulla ei olisi ollut kaikkia näitä tarinoita, tunteita ja näkemyksiä. Niiden kirjoittamista aion jatkaa täällä blogissani nyt, kun viimeinen oodi opintovapaalle on laulettu!
