Tämänhetkinen opintovapaani on ollut elämäni parasta aikaa. Olen saanut tehdä niitä asioita, joista nautin eniten: nukkua ja joogata. Ei kun, matkustaa ja kirjoittaa. Ja tietenkin paljon muutakin, kuten postauksissani olen kertonut.
Opiskelun ja reissaamisen ohella opintovapaa on ollut täydellinen ratkaisu myös hyvinvoinnilleni. Yleensä siinä vaiheessa vuotta, kun valon määrä vähenee Suomessa huomattavasti, stressini ja kiiretasoni kasvavat. Samalla unentarpeeni lisääntyy, unen laatu heikkenee ja vitamiinipurkkien määrä kasvaa kaapissani.
Kirkasvalolampun virittelen viimeistään lokakuussa, ja marraskuussa siitä on pakko saada siitä osuus joka päivä. Olen pitkään miettinyt myös sarastusvaloa. Toisaalta innokas koirani on pitänyt Suomessa huolen siitä, etten nuku liian pitkään. Ja ulkoilu pimeässäkin säässä on vaikuttanut piristävästi.
Mutta miten se sitten vaikuttaa täällä Balilla, jossa päivällä on valoa vaikka muille jakaa? Kun koko päivän maisema on kirkkaampi kuin kirkkainkaan kirkasvalo ja Suomen kesäinen aurinko ja kahvikuppi yhteensä?
Voin paljastaa, että aamulla heti heräämisen jälkeen, kun katson ikkunasta ulos, saan sellaisen määrän energiaa, että aamuteetä ei tarvitse enää odottaakaan. Aamujoogasta sain mielettömästi puhtia lisää, mutta myös pienet kävelylenkit tai uiminen tuovat saman, pirteän olon. Jo meren näkeminen on sellaista energialuksusta, että aallot väistyköön. En edes viikonloppuisin saa sellaista latausta kotona, vaikka ulkoilisin päivän ja nauttisin matchateetä sekä kirkasvaloa tai/ja auringonpaistetta.
Ehkä pirteyteni on toisenlaista senkin vuoksi, koska en herää täällä arkiseen työmoodiin. Vaan voin pitkälle säätää itseni päiväni aikataulut ja hommat. Miellyttävät jutut ja tämä valo sekä lämpö saattavat joskus aiheuttaa sen, että nukkumaan meneminen venyy pitkälle yöhön. Että yhtäkkiä ei enää nukutakaan, kun saa lähiruokalassa mukavaa juttuseuraa tai keksii muuta kivaa tekemistä, vaikka kello on jo paljon. Vaikka olisin herännyt aamukuudelta, saatan jaksaa yllättävän pitkään hereillä. Välillä sitten olen jo yhdeksältä illalla nukkumassa, kuten monet paikallisista. Täällä aamu alkaa monilla paikallisilla jo kolmen–neljän maissa. Aurinko nousee viiden jälkeen aamulla, ja silloin viimeistään torit ovat jo täynnä elämää.
Tärkein hyvinvointihuomioni täällä Balilla ja muissa kohteissa ennen sitä liittyy kilpirauhaslääkkeisiin – plus vitamiineihin ja hivenaineisiin, joita olen siis ottanut hyvinvointini tueksi. Mutta täällä tilanne on toisin: en ole syönyt kohta kolmeen kuukauteen yhtäkään pilleriä. En kilpparilääkkeitä enkä vitamiinipillereitä.
Olen huomannut saman aina, kun käyn lämpimissä kohteissa lomalla: kilpparilääkkeeni jäävät pois ja pärjään niitä ilman hetken Suomessakin. Mutta sitten taas jossain vaiheessa joudun turvautumaan niihin, koska olen saanut kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosin nelisen vuotta sitten. Vitamiinikaappini on aina ladattu täyteen kotona.
Aina kun lomailen lämpimissä kohteissa, en tarvitse kilpparilääkkeitäni enkä hivenaineitani purkista.
En pysty sanomaan, että lämpö ja valo ja stressittömyys auttaisivat kaikkien vajislaisten ongelmiin, mutta itse olen niin onnessani tästä olostani ja voinnistani täällä. Pystyn siis puhumaan vain omista kokemuksistani. Jännitin aluksi pitkään tämän aiheen kirjoittamista ja julkaisemista, sillä en halua tehdä yleistyksiä enkä antaa vinkkejä kenenkään terveyden sekä hyvinvoinnin hoitamiseen.
Olen ihmeissäni joka päivä: harvemmin opiskeleminen on ollut näin rentouttavaa aikaa. Viimeksi kun olin yliopistossa, vedin niin suurilla stressikierroksilla, ettei ihme, jos kilpirauhasvaivani puhjenneet jo silloin. Hassua on, että silloin olin koko ajan töissä ja tienasin jo silloin, 15 vuotta sitten, enemmän kuin mitä nyt saan aikuiskoulutustukea. Mutta silti tuskailin koko ajan rahojeni riittävyydestä, terveydestäni, sosiaalisista suhteistani, ajastani sekä ennen kaikkea tulevaisuudestani.
Onneksi elämä on opettanut, että elämässämme tapahtuvat asiat ovat vain pieni osa meitä. Suurempi ja tärkeämpi osa on sillä, miten noihin asioihin suhtaudumme. Olen oppinut, että terveyttäni minun kannattaa vaalia; siitä saan voimaa muuhun elämään. Mutta turha murehtiminen, terveydenkin kannalta, syö energiaa muilta minulle tärkeiltä jutuilta. Elämältä.
”Ihminen uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa.
Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä.
Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta,
että hän ei nauti tästä hetkestä.
Seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa.
Hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee,
eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.”
– Dalai Lama
Kuvat Lovinasta, Pohjois-Balilta, marraskuussa 2017.