Uudet ripset. 48 euroa.
Geelilakkaus kynsiin ja tehokas manikyyri. 10 euroa.
Kun olin viettänyt puolipäivää sofialaisessa ostoskeskuksessa itseäni hemmotellen, halusin vielä leikkauttaa otsahiukseni. Olin pitänyt jo pitkään niitä pinnillä tai hiusnauhalla kiinni, kun ne kasvavat nopeasti Balkanin auringon alla.
Lisäksi kuumuudessa otsatukkani menee helposti laineille ja hikoilee, joten sitä ei kannatakaan pitää normikuosissa.
Kävin kysymässä aikaa muutamasta ostoskeskuksen kampaamosta, ja hinnat olivat tyrmistyttäviä: kymmenen euroa. Pesun kanssa 15 euroa.
Olisi pitänyt ehkä sittenkin ottaa laatupalvelu, mietin myöhemmin.
Sillä illan suussa päädyin keskustassa kampaamoon, jossa leikkauksesta pyydetiin viisi levaa eli 2,50 euroa; ja lopputulos oli ei miellyttänyt minua sitten yhtään.
Muodikkaat kerrostukset ilman lupaa
Istuin aluksi tyytyväisenä tuoliin ja pyysin graafisen suoraa leikkausta sivulta sivulle. Ei kerroksia eikä yli sentin leikkausta, vaan mieluummin pois vain puolisen senttiä.
Mieskampaaja otti heti paksun otsatukkani käteensä, katsoi sitä ihmetellen ja alkoi heilutella saksia vauhdikkaasti pystyasennossa.
– Ei, ei, ei. Ei kerroksittain eikä keventäen, yritin hänelle kertoa englanniksi, mutta hän vain jatkoi hiusteni hapsottamista eikä kuunnellut minua lainkaan.
Pohdin jo, karkaanko kesken leikkauksen.
Laitoin kuitenkin silmäni kiinni ja ajattelin, että ammattilainen hoitaa hommansa. Mutta ei.
Lopulta hän jätti myös sivulle parin sentin pidemmät pätkät, koska ”niin näyttää vaan paremmalta”. Yritin viittoa, että hän leikkaisi ne pois, ja saisin edes yhden suoran linjan.
Tällä kertaa en jättänyt tippiä. Kotona leikkasin sivut tasaisiksi. Etuosa näyttää kuin joku lapsi olisi käyttänyt saksia.
No, onneksi otsahiukset kasvavat nopeasti ja onneksi käytän mielelläni pipoa. Leikkaus oli myös edullinen.
Ja kun katselin paikallisten otsahiuksia ratikassa, huomasin, että epätasaisen kepeä ja lyhyt otsatukka on nyt suosittu kampaus Sofiassa.
Otsatukkaindeksi, top 15
Olen aiemmin pitänyt otsatukkaindeksiä lähinnä Aasian- ja Australian-kokemusteni perusteella. Sofian hinta on yllättäen yksi halvimmista.
Lopputulos ei ole aina ollut muuallakaan ihan toivomaani, mutta onpahan saanut hemmotteluhetken – tai sitten muistutuksen siitä, miltä tuntuu olla hieman ärtynyt ja pettynyt.
- Filippiinit 1 euro
- Hongkong 1
- Mongolia 1,5
- Laos 2
- Intia 2
- Myanmar 2,20
- Bulgaria 2,50
- Taiwan 2,70 (sis. erikoisteen)
- Sri Lanka 3
- Indonesia 4
- Vietnam 5
- Malesia 6
- Japani 7
- Thaimaa 8
- Australia 18
Raha- ja muita vinkkejä Sofiaan
- Sofian taksit ovat tunnettuja turistien huijaamisesta.
Onneksi kännykkään voi ladata Taxime- tai Yellow taxi -sovelluksen, josta näkee etukäteen jo arvion kyydin hinnasta.
Esimerkiksi lentokenttäkyydistä taksikuskit pyytävät helposti 30 levaa, mutta Taxime-firman kyyti maksoi 8,20 levaa eli nelisen euroa tämän hetken kurssilla. - Tippaaminen kuuluu paikalliseen kulttuuriin. Kymmenen prosenttia esimerkiksi ravintolalaskun summasta on kelpo tippi.
- Julkinen liikenne on halpaa, ja vanhat ratikat niin söpöjä. Siksi niistä on vielä muutama kuva tämän postauksen lopussa.
Ratikka-, metro- tai bussiajelu maksaa 80 senttiä. Lippuja voi ostaa pysäkeiltä tai kuljettajalta, jos mukana on sopivan pieni raha. Esimerkiksi 50 levan setelillä (noin 25 euroa) ei kannata yrittää ostaa lippua kuljettajalta.
Sofiassa myydään päiväpasseja turisteille. Kahden euron passilla saa ajella päivän niin paljon julkisessa liikenteessä kuin lystää. Kolmen päivän passi maksaa viisi euroa. - Erityisesti pienissä kaupoissa ja rahanvaihtopisteissä kannattaa olla tarkkana, että saa tarpeeksi rahaa takaisin tai että kuittiin ei ole lyöty kahta kertaa samaa ostosta.
- Tämä vinkki on todettu toimivaksi muuallakin Balkanilla ja köyhemmissä maissa: ei kannata pukea päälleen hienoimpia lenkkareita, laukkua eikä kelloa.
Erityisesti Marimekon-vaatteet ja jopa kangaskassi ovat kuin signaaleja kadulla kerjääville ihmisille. Sain vinkin paikalliselta oppaalta ja sen jälkeen jätin pukematta marimekkoni – ja sain olla rauhassa kerjäläisiltä. - Sofiassa, kuten muuallakin tällä reissullani eli Albaniassa, Kosovossa ja Pohjois-Makedoniassa, olen voinut käyttää digilaitteitani ilman adapteria.
