Yoko Okazaki opiskeli suomen kielen Sysmässä – nyt hän tekee Tokiossa elokuvaa, joka kertoo lapsensa menettäneestä suomalaisparista

”Morjens, mitä kuuluu? Mä olen Yoko. Nimeni lausutaan kuin suomalaisen pojan nimi, Jouko.”

Näin Yoko Okazaki esittelee itsensä – ja vieläpä suomen kielellä. Kun hän saapuu tokiolaiseen kahvilaan, hänen olallaan keikkuu suomalainen kassi.

– Kun olin vaihto-oppilaana Sysmässä ja vastasin joskus puhelimeen, soittaja saattoi kysyä, että onko perheessä uusi Jouko-poika, Yoko kertoo.

Yokon vaihtariajoista on nyt 20 vuotta. Vaikka hän ei ole sen jälkeen käyttänyt suomen kieltä aktiivisesti, kielitaito on pysynyt. Myös moni muu suomalaisuuteen liittyvä asia on kulkenut hänen mukanaan vuosien, jopa kahden vuosikymmenen, ajan. Esimerkiksi vanha Sysmän säästöpankki -kassi on Yokolla edelleen käytössä.

Kaulassaan hänellä on noin 20 vuotta vanha Kalevala Koru sekä Vallilan monitoimihuivi ja läppärissä Suomi 100 -tarra. Suomi 100 -teemavuoden Airam-termospullo, jonka hän sai ystävältään, pitää juomat lämpimänä.

Viestintäalan yrittäjänä Yoko on myös työskennellyt ja työskentelee yhä monien Suomi-brändien kanssa, kuten vuoden sisällä avattavien Muumi- ja Metsä-puistojen kanssa. Hän haluaisi silti tehdä lisää yhteistyötä suomalaisten kanssa. Nyt hän on mukana myös elokuvaproduktiossa, jonka päätähdeksi etsitään suomalaista naista ja miestä. Filmin ohjaa Yokon hyvä ystävä, Isamu Hirabayashi, joka on tullut tunnetuksi Japanissa kokeellisen elokuvan huipputekijänä.

– Teemme parhaillaan kaikkemme löytääksemme erinomaiset näyttelijät, mutta budjettimme on rajallinen.  Olisin halunnut ottaa yhteyttä suoraan alan ammattilaisiin Suomessa, mutta jouduimme luopumaan siitä ajatuksesta, koska matkustuskulut kasvaisivat liikaa. Olemme etsineet päänäyttelijöitä muun muassa paikallisten Facebook-ryhmien avulla, ja ensi viikolla haastattelemme ensimmäiset kandidaatit. Kuvaukset aloitamme kesäkuussa.

 

Shell and joint -elokuvassa tärkeässä osassa on suomalainen pari, joka on menettänyt lapsensa. He tulevat Japaniin lomalle päästäkseen yli tästä rankasta kokemuksesta. Vastassa on kuitenkin monenlaisia haasteita, kuten japanilainen majoitussysteemi. Kapselihotellissa suomalaispari hämmästyy, kun heidät ohjataan erillisille miesten ja naisten puolille, Yoko paljastaa.

– Kapselihotellit ovat perinteisiä japanilaisia majapaikkoja, mutta kaikki eivät tunne niiden systeemiä. Kuten eivät tiedä sitäkään, että alkujaan ne olivat vain miehille. Matkustajien määrä kasvaa koko ajan Japanissa ja meillä on suuri pula majapaikoista. Siksi kapselihotellit ovat loistava keksintö, Yoko hehkuttaa.

Kapselinmuotoiset hotellit kehitettiin Japanissa noin 40 vuotta sitten. Ne olivat pitkään majapaikkoja, joita toimistotyöntekijät käyttivät, kun he eivät ehtineet viimeiseen junaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kapselihotellien muotoiluun on kuitenkin kiinnitetty paljon huomiota ja niistä on tullut tosi suosittuja myös naisten ja nuorten keskuudessa, Yoko selittää.

Elokuvatiimissä Yoko toimii monessa eri roolissa, kuten ohjaajan assistenttina ja projekti- sekä suhdepäällikkönä. Hän on ehdottanut leffaan muun muassa useita näkökulmia. Niitä hän saanut muun muassa kierrättäessään suomalaisystäviään Tokiossa, jossa jo ensiaskeleella turistit hämmästelevät monia juttuja, kuten värikkäitä kaivonkansia – jotka ovat jokaisessa kaupunginosassa erilaiset.

– Japanilaisille arkipäivää olevat juoma-automaatit, joita on joka kulmassa, ja monet sisäkkökahvilat herättävät myös suomalaisissa usein kummastelua.

 

Vaippavettä ja janssonin kiusausta

Japanilaiselokuvassa kapselihotelli toimii Yokon mukaan metaforana. Se voi tarkoittaa niin itsetietoisuutemme, ahdistuneisuutemme kuin koko elämämme kuorta. Meillä on edessämme koko ajan erilaisia, sisäisiä ja ulkoisia kapseleita, Yoko selittää.

– Elokuvamme ei ole Tokiota eikä Japania markkinoiva teos, vaan se kertoo, miten tavalliset ihmiset asuvat täällä ja miten se elämä on joidenkin näkökulmasta outoa. Silti nuo oudoimmatkin kuoret on tarkoitettu avattavaksi ja jaettavaksi.

Yokolla itsellään on ikimuistoinen kokemus elämän erilaisuudesta – ja avoimuudesta. Se kokemus on suomalaisesta Sysmän kunnasta, jossa asuu alle 4 000 ihmistä. Hän saapui Sysmään vuonna 1997 vaihto-oppilaaksi ja asui vuoden paikallisessa perheessä.

– Kävin Sysmässä lukion kakkosluokan. Olin silloin 17-vuotias ja koin melkoisen kulttuurishokin, sillä tulin miljoonakaupunki Hiroshimasta pienelle suomalaispaikkakunnalle, jossa ei ollut muita aasialaisia eikä hirveästi huvituksia. Korkeintaan yksi K-market ja rajallinen määrä muita kauppoja.

– En tiennyt Suomesta juuri mitään ennen tuota vuotta ja myönnän, että ensimmäiset kolme kuukautta olivat melko vaikeita. Suomalaiset opiskelijat tuntuivat aluksi todella aroilta. Heille englanniksi puhuminen ei ollut selvästikään luontevaa. Päätin opetella suomen kielen, sillä muuten olisin ollut kokonaan ulkona muiden koululaisten keskusteluista. Huomasin kuitenkin, että suomalaisilla ja japanilaisilla on paljon yhteistäkin: olemme molemmat hiljaisten ja kohteliaiden ihmisten kansa.

Kulttuurishokista huolimatta Yoko koki, että Sysmään päätyminen oli hänen lottovoittonsa. Hän kuvailee sysmäläisiä ihmisiä onnellisiksi ja kolmilapsista isäntäperhettään todelliseksi helmeksi.

– Toisin kuin Japanissa, jossa elämä on erittäin materialistista, Sysmässä onnellinen elämä tulee toisenlaisista asioista. Jos olisin päätynyt vaihtariksi Helsinkiin, olisin löytänyt varmasti enemmän ulkomaalaisia kavereita. Sysmässä jouduin kuitenkin ottamaan kontaktia paikallisiin ihmisiin ja löysin suomalaisten luottamuksen sekä avoimuuden. Sain monia hyviä ystäviä, jotka ovat sittemmin muun muassa vierailleet luonani Japanissa. Pidän edelleen yhteyttä myös vaihtariperheeseeni, Yoko sanoo.

– Vaihtojärjestön kautta Suomeen tuli samana vuonna kuusi muuta japanilaista vaihto-oppilasta. Monet olivat kiinnostuneet Muumeista, jotka eivät koskaan olleet minun juttuni, mutta se ei ollut suurin huolenaiheeni. Olin kiinnostunut mahdollisimman erilaisista jutuista, ja siksi en esimerkiksi halunnut vaihtariksi Yhdysvaltoihin.

Yokon mukaan kaikki tuon vuoden japanilaisvaihtareista eivät valitettavasti viihtyneet Suomessa.

– Muutamalle japanilaisnuorelle suomalainen todellisuus oli liikaa ja he eivät jatkaneet vuottaan Suomessa loppuun saakka. He olivat ehkä ajatelleet Suomen hiljaisuuden ja kauneuden tyyssijana, mutta arki näytti toisenlaisen maan. Maan, jossa juodaan kossua ja syödään salmiakkia sekä käydään sekasaunassa.

”Muutamalle japanilaisnuorelle suomalainen todellisuus oli liikaa ja he eivät jatkaneet vuottaan loppuun saakka.”

– Minullekin ensimmäisten kuukausien jälkeen joulu oli kova paikka. Sää ei houkutellut mihinkään eikä ketään näkynyt koulun jälkeen ulkona. Ruoka oli pelkistetyn makuista, sillä suomalaiset käyttivät tuolloin ruuassa vain suolaa, pippuria ja voita.

Sittemmin Yoko on löytänyt monta suosikkiruokaa Suomesta:

– Teen kotona usein janssonin kiusausta. Rakastan myös ruisleipää sekä ikävöin silakkaa. Karjalanpiirakkakin on hyvää, mutta ei sitä syödä 365 päivänä vuodessa.

Ja suosikkisanakin tulee helposti:

– Vaippavesi. Muistan sen, sillä se kuulostaa niin mielenkiintoiselta.

Vaippavesi sana tarttui Yokolle hänen asuessaan Vaasassa.

 

Vaippavesi = jacket cooling water (lähde: Wärtsilä)

 

 

Tokiossa toimii nyt Teema

1990-luvun suomalaislukiota Yoko kuvailee rennoksi paikaksi. Hän kävi suomalaisten kanssa samoilla tunneilla ja opiskeli kieltä yksityisopetuksessa, jota antoi kirkon vapaaehtoinen työntekijä.

Japanilaisesta lukiosta valmistuttuaan Yoko suunnitteli hakevansa suomalaiseen yliopistoon, mutta hän päätyikin opiskelemaan lakia tokiolaiseen yliopistoon.

Vuonna 2003 hän haki työharjoitteluun Suomeen ja muutti puoleksi vuodeksi Vaasaan. Siellä hän työskenteli Wärtsilän markkinointiosastolla.

Yliopiston jälkeen hän päätyi töihin japanilaiseen mainostoimistojättiin Dentsuun, jossa hän toimi eri tehtävissä, kuten henkilöstöpäällikkönä ja luovana johtajana. Mainostoimistolla on ristiriitainen maine Japanissa, sillä se on ollut uutisissa ylityökuolemien vuoksi 1990-luvulta lähtien.

– Olin yli kymmenen vuotta Dentsun palveluksessa, kunnes päätin alkaa yksityisyrittäjäksi. Perustin oman yritykseni, Teeman, joka toimii laajalla skaalalla. Konsultoin, autan viestinnässä, teen graafista suunnittelua ja jopa elokuvia. Nyt voin suunnitella aikatauluni helpommin ja minulla on vähemmän stressiä. Välillä kyllä kaipaan suomalaista ajan käsitettä, joka vaikuttaa rennommalta kuin japanilainen.

”Suomi on niin mahtava maa. Se ei ole liian hieno, vaan todella rento ja kotoisa paikka.”

Yokon asiakkaina on nimekkäitä yrityksiä aina Japanin Yahoosta lähtien. Silti hänellä riittää aikaa vapaaehtoisprojekteihin, kuten meneillään olevaan elokuvaan.

– Nyt teemme vielä kaiken omalla rahalla, mutta toivottavasti ensi vuonna saamme siihen sijoittajia mukaan. Elokuva valmistuu syksyllä 2018 ja aiomme markkinoida sitä muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla sekä osallistua sillä nimekkäisiin kilpailuihin.

Noin 90 prosenttia Shell and joint -elokuvasta kuvataan Tokiossa ja sen lähiseuduilla. Loput kuvataan Yokon mukaan Suomessa.

– Minulla on jo ikävä Suomea. Olin siellä viimeksi kolmisen vuotta sitten. Haluan päästä taas käyttämään suomen kieltä, vaikka aina aluksi se onkin vaikeaa. Mutta parin päivän jälkeen muistan taas sanat ja rakenteet hyvin. Ja Suomi on niin mahtava maa. Se ei ole liian hieno, vaan todella rento ja kotoisa paikka.

 

 

Yokon suosikit x 5

1. Kahvila Tokiossa:
   Iron cafe
   ”Uniikki kahvila Akihabaran kiinnostavalla alueella. Hyvää kahvia ja käsitöitä.”
2. Majoitus Japanissa:
   9 h -kapselihotelliketju
   ”Todella moderneja kapselihotelleja ympäri Japanin. Käytämme niitä myös elokuvan kuvauksissa.”
3. Must see Tokiossa:
   Roppongin alue
   ”Tokio on sekoitus niin monenlaisia alueita. Nautinnollinen alue on Roppongista Azabu Jubaniin. Siellä voi nähdä sekä kaupungin modernin että taiteellisen puolen. Suosittelen vierailua keittiövälinekadulla, Kappa-bashilla.”
4. Ruoka
   ”Olen siinä mielessä perinteinen japanilainen, että rakastan sushia. Tykkään myös tofusta monissa eri versioissa.”
5. Suomesta
   ”Ikävöin suomalaista mökkiä ja metsää, joka on aina niin lähellä, ja suomalaisia taloja, joissa on aina lämmintä.
   Lisäksi leipäjuusto ja ruisleipä maistuvat minulle aina.”

• 

• 

• 

• 

•