Ylös naurettavan matalalle Victoria-tulivuorelle – ja alas monta kokemusta rikkaampana

 

Uuden-Seelannin suurimmassa kaupungissa, Aucklandissa, on hillitön määrä tulivuoria. 53 kappaletta.

Ne ovat kuitenkin nukkuvia tulivuoria, ja monet niistä ovat suosittuja retkeilyalueita.

Kun Aucklandista ottaa lautan ja matkustaa vartin Devonportin kylään, vastassa on kaksi tulivuorta, Mt. Victoria ja North head.

Victoria-vuori on suurempi niistä, ja tämän postauksen kuvat ovat sieltä. Punaiset sienet ovat tulivuoren alla kulkevien vesijohtojen venttiileitä.

Victoria tunnettiin aikoinaan Takarunga-nimellä. Se oli maorien kylä sekä puolustuskukkula.

Etukäteen minua varoiteltiin matkasta Victorian päälle – varsinkin helteisenä päivänä. Tripadvisorissa on myös mainintoja ”jyrkästä noususta”.

Mutta sinnehän kiipesi helposti ja nopeasti. Maisemia oli pakko ihailla välillä sekä ihmetellä kirjoittajaresidenssiä, joka sijaitsee vuoren rinteellä.

Ainoastaan rinteitä pitkin kulkeva kävelypolku ilman kaiteita hieman pelotti, mutta huipulle vie myös asfaltoitu tie ja sitä pitkin pääsisi ylös turistibusseillakin.

 

 

Tämmöiselle urbaanille seikkailijattarelle pieni vaellus tulivuoren päälle sopii hyvin kuumana kesäpäivänä.

Hyvä olo levisi koko kehoon, kun katselin sieltä kukkulan päältä hulppeita maisemia.

Samalla tuli mietittyä monia asioita, jotka ovat viime aikoina kutkuttaneet. Ne eivät ole isoja, kuten ei ole Victoria-tulivuorikaan.

Devonportin korkein tulivuori on alle sata metriä korkea. Melkein naurettavan matala, ja silti se on näyttävä vuori.

Kuinka usein sitä ajattelee muistakin hyvistä asioista, että olivatpa ne pieniä? Että ei niitä kannata edes muistella, saati kertoa kenellekään.

Pienet hyvät asiat ovat kuitenkin ehkä niitä tärkeimpiä. Niistä syntyy isompi kokonaisuus.

Kun niitä pikkuruisia vaalii ja pitää mielessä sekä on kiitollinen niistä, muistaa selkeämmin, ettei perusonnellisuuteen tarvita räjäyttäviä asioita. Joskus olen kokeillut kiitollisuuspäiväkirjaa; toiset käyvät läpi onnellisuuden lähteitään jopa päivittäin – kirjoittaen ja muistaen.

Kaivelin viidessä minuutissa ilonaiheitani tältä viikolta, ja Adventurista-blogin vuoden ensimmäinen kiitollisuuslista näyttää tältä:

  1. Kun voi herätä ilman herätyskelloa ja päässä on monia vaihtoehtoja päivän ohjelmaksi.
  2. Kun saa loistavan vinkin paikallisesta nähtävyydestä ja vieläpä reittiohjeetkin paikkaan.
  3. Kun puolipilvinen päivä muuttuu täysin aurinkoiseksi, mutta tuulee niin kivasti, että +28 asteen lämpö tuntuu sopivalta ulkoilukeliltä.
  4. Kun korkeanpaikan pelosta huolimatta haluaa jatkaa kiipeämistä tulivuoren huipulle, vaikka kapea polku kiemurtelee avoimena ilman kaiveta.
  5. Kun jaksaa kiivetä hengästymättä vuoren laelle, vaikka vasta oli vähän flunssanpoikasta ilmassa.
  6. Kun saa valokuvata kauniita maisemia ilman muiden läsnäoloa.
  7. Kun tapaa mukavia ihmisiä ja saa kutsun yhteiselle lounaalle.
  8. Kun supermarketin marjat ovat tarjouksessa, ja on valinnanvaikeus, ottaisiko mansikoita, vadelmia, mustikoita… vai kaikkia?
  9. Kun tuuli puhaltaa hiukset selfien aikana täysin sekaisin, ja kuvasta tuleekin oikeastaan melko hauska.
  10. Kun löytää ympäriltään taas niin paljon kivoja kuvauskohteita.
  11. Kun voi upottaa varpaat rantahiekkaan ja tuntea vähän karhean hiekan jalkapohjissa.
  12. Kun saa heilutella jalkoja merivedessä ja katsella ohi lipuvia laivoja.
  13. Kun jyrkän ylämäen jälkeen tulee alamäki tai pitkä suora pätkä; Auckland on yksi mäkisimmistä kaupungeista.
  14. Kun voi taas astua elokuvateatteriin ja uppoutua täysin toiseen maailmaan.
  15. Kun voi nähdä lapsuutensa suosikkitarinan, Pikku naisia, mantereen vanhimmassa elokuvateatterissa – paikassa, joka on luotu näyttämään tällaisia pukuelokuvia.
  16. Kun hostelliviikon jälkeen pääsee suurperheen yksiöön (joka sijaitsee kuumassa autotallissa).
  17. Kun on katsonut yli kaksi tuntia elokuvaa ilman kännykän räpläämistä ja astuu illalla kahdeksalta kirkkaaseen valoon.
  18. Kun on niin liikuttunut elokuvasta, ympärillä olevasta iltavalosta, vapaudesta ja elämästä, että itkettää.
  19. Kun majapaikan huone tuntuu tullessa viileämmältä kuin aamulla.
  20. Kun huomaa, että tämä lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkään.

Mistä sinä olet iloinen juuri nyt?

 

 

2 comments

  1. Auringossa on helpompi olla kiitollinen, Suomen tammikuussa paljon vaikeampi. 😉 Tämä on itselle sitä aikaa vuodessa, kun mietin usein iltaisin voiko opiskeleva/työssäkäyvä kahden teini-ikäisen äiti vaan päättää yks päivä lähteä aurinkoon, jos ei vaan sillä hetkellä jaksa? Aina tulen siihen lopputulokseen etten voi ja silti seuraavana päivänä selailen taas halpoja lentoja ympäri maailmaa! 😀

    Mutta olen silti iloinen/kiitollinen siitä, että..

    .. minulla on maailman paras puoliso, joka jaksaa vuosi toisensa jälkeen nämä mun tammikuun ahdistukset ja “pakoajatukset” ja kestäis varmaan senkin, jos mä joku tammikuu lähtisin jonnekin!
    .. opiskelu maistuu edelleen ja keväälle on tiedossa mielenkiintoinen harjoittelupaikka
    .. olen sellaisessa elämäntilanteessa (kaikesta vastuusta ja kuormituksesta huolimatta), että voin itse päättää kuinka paljon työskentelen ja milloin pitää keventää
    .. enimmäkseen elämäni on leppoisaa olemista ja silti opintoni etenevät ja valmistun todennäköisesti aikanaan ja kaikki tämä ILMAN että suoritan itseni hengiltä, olen ehkä oppinut jotain?!?
    .. kevät ja kesä tulee, jos talvi loppuu yhtä nopeaa kuin alkoikin niin kohta? pääsee istuttaan pihalle kasveja ja seurata niiden kasvua!!!

    Ihania kuvia taasen! Niin ja blogisi ilahduttaa myös minua! 🙂

    1. Moi MerjaO.
      Olet niin oikeassa: auringossa on helpompi olla kiitollinen.

      Mutta ihania onnellisuuden aiheita on sinullakin. Mainiota opiskeluaikaa ja harjoittelua sekä hieman leppoisampaa elämää. 😉

      Olen erittäin kiitollinen ja iloinen tästä kommentistasi. <3

Kommentoi postausta alla

%d bloggaajaa tykkää tästä: