Tulivuori purkautumaisillaan 50 kilometrin päässä: tuhkaa ei helposti näe, mutta se tuntuu!

Elämme jännittäviä aikoja täällä Balilla. Agung-tulivuoren status on tänään maanantaina nostettu korkeimmalle mahdolliselle tasolle, ja Balin lentokenttä on suljettu. Annoin muutama tunti sitten haastattelun Ilta-Sanomille aiheesta, kun heidän toimittajansa kontaktoi minut ja soitti iltapäivällä paikallista aikaa.

Olen vielä täällä Ubudissa ja tarkoitukseni on lentää kahden päivän päästä Australiaan, mutta nyt jännittää, jos lentokenttä onkin pidempään kiinni. Olenkin tässä ollut tänään ulkoministeriöön yhteydessä mahdollisen viisumiongelman vuoksi. Jos lentokenttä pysyy suljettuna pitkään, 60 päivän viisumini umpeutuu. Onneksi sain nopeasti vastauksen UM:ltä eikä hätää ole viisumin suhteen:

”Immigration-viranomaiset ovat pystyttämässä lentokentälle omaa deskiään ja matkustajat voivat tarvittaessa hakea sieltä seitsemän päivän extraviisumin. Tämä piste löytyy lentokentän Level 2:sta.
Lentokentälle on perustettu myös EU-helpdesk, joka opastaa ja neuvoo matkailijoita lentokentällä.” (Nettikonsulin vastaus 27.11.2017)

Lisäksi monet balilaishotellit ovat kertoneet tarjoavansa jumiin jääville turisteille ensimmäisen yön ilmaiseksi ja alennuksella loput lisäyöt.

Oma jännitykseni on tietenkin pieni verrattuna heihin, jotka asuvat Agung-tulivuoren läheisyydessä. Kun lokakuussa kävimme evakuointikeskuksissa, ne olivat jo silloin täynnä ihmisiä – vaikka osa oli palannut jo koteihinsa.

Balin hazard zone: katso video Agung-tulivuoren evakuointikeskuksista

Välitön vaara-alue on noin kymmenen kilometrin päässä Agung-tulivuoresta tämän jutun kirjoitushetkellä. Toistaiseksi sen pidemmälle evakuointialuetta ei ole viety, ja elämä jatkuu muissa paikoissa melkein entisellään – ellei tuhkapilven sekoittamia lentoja oteta huomioon. Myönnän, että tulivuoren läheisyys pelottaa hieman jo minuakin, mutta Bali on niin pieni paikka, että sitä ei pääse tällä saarella pakoon, vaikka menisi minne.

Paikalliset myös yrittävät leppoistaa tunnelmaa toistelemalla periaatettaan, jonka mukaan emme voi luonnonvoimille mitään. Että on turha stressata jostain sellaisesta, joka on vasta tulossa ja jonka voimakkuutta emme tiedä. Näitä lauseita olen kuullut nyt monilta.

Toisaalta nyt täällä Balilla leviävät vauhdilla myös kaikenlaiset huhut. Milloin evakuointialue kattaa koko saaren, milloin lentokenttä on suljettu kahdeksi kuukaudeksi. Kaikenlaista kuuleekin hädän hetkellä!

”On turha stressata jostain sellaisesta, joka on vasta tulossa ja jonka voimakkuutta emme tiedä.”

Joogahengitykset jäävät väliin

Täällä Ubudissa ei ole hätää, mutta tuhka on laskeutunut tännekin.

Olen tuntenut sunnuntaista lähtien keuhkoissa hieman karheutta, silmissä kirvelyä ja päässä ylimääräistä painetta. Olin vielä sunnuntaiaamupäivällä ihanalla yin-joogatunnilla, mutta enää iltapäivällä en pystynyt menemään toiselle tunnille, vaikka olin kovasti suunnitellut. Rankkasateet parantavat hieman tätä ilmanlaatua Ubudissa, joka on noin 50 kilometrin päässä Agungista.

Hengityksen lisäksi tein aamulla tuhkahavainnon kengistäni, jotka olivat jääneet yöksi parvekkeelle ja niiden päällä oli ohut tuhkakerros. Mutta huolettomasti majapaikassani kuivatetaan ulkona pyykkejä ja pidetään hedelmiä parvekkeella. Naapurihuoneessa asuva ranskalaisnainen ei ole niin ikään tuntenut ilmassa mitään. Mutta niiskutusta ja yskintää on kuulunut ympärilläni joka paikassa viime päivinä enemmän kuin aiemmin.

Olen jutellut aiheesta muun muassa joogakoulun tuttujeni kanssa ja osa heistä on tuntenut tuhka-ahdistusta jo pari päivää. Agung alkoi tuprutella ensin viikko sitten tiistaina ja kunnolla lauantaina. Paikallisissa Facebook-ryhmissä on kuvia, joissa paksu tuhkakerros on laskeutunut parvekkeelle vain 10 kilometrin päässä omasta sijainnistani. Kaikkein pysäyttävimmät kuvat ovat Agungin ympäriltä, jonne monet tekevät nyt tarkoituksella täältä Ubudistakin ”valokuvausmatkoja”.

Sunnuntai-iltana lähikaupoista ei löytynyt enää monia maskeja, mutta maanantaiaamuna niitä oli taas näkyvästi tarjolla useassa paikassa Ubudissa. Paikalliset eivät kasvomaskeja ole ainakaan toistaiseksi pitäneet, mutta muutamilla turisteilla niitä olen nähnyt ja paikalliset myös tarjosivat niitä tänä aamuna minulle kadulla. Itse olen pitänyt maskia muutaman kerran ulkona liikkuessani, kun olen mennyt pidempiä matkoja. Suojalaseja minulla ei valitettavasti ole, mutta nekin pitäisi hankkia.

Sanotaankin, että eläimet vaistoavat kriisitilanteet ensimmäisinä.

Vaikka elämä tuntuu täällä muuten normaalilta ja paikalliset rauhoittelevat turisteja, että mitään vaaraa ei ole, jotain pelottavaa täällä on: eikä ihme – jos tulivuori olisi purkautumaisillaan vaikka Jämsässä, kun olet Jyväskylässä, niin hätähän siinä tulisi.

Ubud vaikuttaa nyt niin hiljaiselta ja harmaalta. On vaikuttanut koko viikon (tietenkin, koska on sadekausi). Päänähtävyyksissä on vain vähän turisteja; kun olin vuonna 2015 marraskuussa täällä (silloinkin oli muuten tulivuorikriisi päällä), niin joka paikkaan sai jonottaa ja turistibussit tukkivat keskustaa. Nyt kadut ovat melkeinpä autioita, ja joogatunneilla voi olla vain muutama ihminen. Linnut nuokkuvat hiljaisina talojen katoilla eikä koirien haukuntaa kuulu niin paljon kuin aiemmin. Eilen illallakin viidakon keskellä kuulosti yllättävän hiljaiselta, kun yleensä siellä käy kova siritys. Sanotaankin, että eläimet vaistoavat tällaiset kriisitilanteet ensimmäisinä.

Matkailijoille tietoa muun muassa:

• Suomen suurlähetystö Jakartassa
• Bali Travel forum
• Livekuvaa tulivuoresta 

Kuvia maanantailta 27.11.2017: