15 päivän japanilainen teemaraton – ja tärkeimpiä asioita, joita se opetti


Kesän 2021 yksi huippuhetkistä oli ehdottomasti japanilainen teemaraton. Vaikka se vaati joka päivä kaksi tuntia keskittymistä kahden viikon ajan sekä 4.45-aamuheräämisiä.

Olen nyt viikon sulatellut teemaraton-asioita ja Japanin 15 prefektuurin teemakuja.

Olen ehkä myös potenut lievää teekrapulaakin.

Totuin kahden viikon ajan valmistamaan ja juomaan vain parhaita japanilaisia teelajeja. Useimpia teenäytteitä oli pakkauksessa mukana tuplana, joten pystyin iltapäivällä ottamaan toisen näytteen vaikka retkelle tai säästämään myöhemmäksi. 200 osallistujalle lähetettiin kotiin noin 300 euron arvoinen teevalikoima.

Tällä viikolla kun olin nauttinut kaikki maratonjuomani, päädyin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa matchalle oululaiskahvilaan. En muistakaan, milloin olisin käynyt tarkoituksella juomassa teetä kahvilassa täällä – sen verran hyvää teetä on keväästä lähtien löytynyt omista kaapeistani ja varsinkin nyt maratonin aikana.

Japanilaisessa teemaratonissa erityisen mainiota oli myös sen ammattimainen seura. Virtuaalisessa tapaamisessa oli yleensä reilut sata teen ystävää ympäri maailman sekä japanilaiset teegurut – teenviljelijöitä ja muita alan ammattilaisia. He toimivat ikään kuin aamuteeseuranani.

Päivä käynnistyi aina niin pirteästi kahdella loistavalla teeannoksella. Samaan aikaan tuottajat kertoivat teestään ja chat-palstalla käytiin vilkasta keskustelua vaikkapa makuelämyksistä. Oliko tässä teessä kenties sitruksinen aromi? Vai maistuiko se jonkun mielestä pinaatilta?

Kun neljäntenä päivänä oli suosikkipaikkani Fukuokan ja Yamen vuoro, liikutuin ikävästä. Maistoin teessäni tutut maut ja saatoin nähdä edessäni Yamen vihreän kullan aallot, jotka päättyvät valtamereen.

En tosin olisi uskonut, että viimeiselläkin yhteisellä tapaamiskerralla liikuttuisin niin paljon. Ensin japanilainen teemestari itki ruudun toisella puolella; vanhemman miehen kyyneleet olivat aitoja ja tunnepurkaus kesti useita minuutteja.
Kyynelten virta tarttui digitaalisesti.

Viimeisen eli 15. päivän teemaratonkohde oli Shizuoka, tuo Tokion lähellä oleva Japanin teenviljelyn ykköspaikka. Kaupunki, jossa olen käynyt kahdesti ja joka herättää aina niin ihania muistoja sekä uusia, villejä ajatuksiakin. Haaveita ja tavoitteita, jotka liittyvät teehen.

Teemaraton opetti paljon, niin japanilaisesta teestä kuin sen valmistajista. Teekulttuurista ja japanilaisuudesta ylipäätään. Tämä oli ehdottomasti paras etäteetapahtuma, johon olen osallistunut.

Eikä ihme, mukana oli niin paljon ihmisiä järjestämässä tätä tapahtumaa. Melkein jokaisella kerralla mukana oli kaksi teefarmaria kertomassa omasta tuotannostaan. Projektia oli työstetty täysillä viimeiset neljä kuukautta.

Jokaisella kerralla kirjoitin ylös kysymyksiä ja etsin niihin vastauksia session jälkeen. Kahden tunnin ”opetuskerran” jälkeen olin enemmän ja enemmän inspiroitunut tästä lempiaiheestani enkä olisi malttanut jättää teen opiskelua siihen hetkeen.

Erityisesti teemaratonpäivistä mieleeni jäivät tällaiset asiat:

  • Teeihmiset, erityisesti japanilaiset, ovat superavuliaita. He ovat valmiita auttamaan ja jakamaan parhaat tietonsa. He eivät panttaa tärkeää informaatiota kilpailijaltakaan, vaan uskovat, että toisen auttaminen hyödyttää aina itseäänkin.
  • Japanissa teenviljely kulkee vahvasti sukupolvelta toiselle. Meille esiteltiin tiloja, joita oli vetämässä vaikkapa jo 17. sukupolvi.
  • Viljelijät eivät lannistu pienistä jutuista, eivätkä suuristakaan – kuten koronapandemiasta tai siitä, että nuorempi sukupolvi ei ole niin kiinnostunut perinteisestä teestä.
  • Ja heidän intohimonsa ja innostuksensa on käsittämätöntä. He jaksavat herätä yöllä ja tehdä pitkiä päiviä seitsemän kertaa viikossa.
  • He suunnittelevat teepakkauksensa uskomattoman kauniiksi ja lisäävät sinne nokkelia visuaalisia kikkoja. He myös tekevät teetiloistaan upeita videoita markkinointitarkoitukseen; ajelevat dronella ja editoivat materiaalinsa huipputyylikkäiksi.
  • Eri alueiden välillä on monia eroja: sama teelajike maistuu eriltä riippuen onko se kasvatettu pohjoisessa vai etelässä. Teepensaiden kasvatuksesta löytyy myös eroja, kuten sen käsittelystä.
  • Paljon puhuttiin myös muun muassa toisen ja useampien haudutuskertojen mahdollisuudesta, erilaisista haudutustavoista, teenlehtien syömäkelpoisuudesta ja veden lämpötiloista. Erityisesti oli hauskaa taas muistaa, kuinka Japanissa voidaan käyttää ruoanlaitossa laadukkaimpia teenlehtiä – ja seuraavan gyokuroni haudutuksen jälkeen sain miellyttävän teen aromin lounassalaattiini.
  • Ulkomaalaiset teefanit pitävät maistelupäiväkirjoja sekä kirjaavat teemuistiinpanoja erinäisiin sovelluksiin. Niitäkin pitää joskus testailla, mutta tällä hetkellä keskityn makuelämyksiin ja pidän ne mielessäni. Kielen päällä ja tuoksuina muistissani.
  • Eri teelle on hurjan paljon erilaisia teenvalmistus- ja -juontivälineitä; jotkut käyttävät tiettyjä teepannuja pelkästään tietyn värisille teelajeille. Välineiden ja astioiden hankkimiseen voi jäädä helposti koukkuun, kuten moni kansainvälinen teen ystävä kertoi. On myös niin ihanaa valmistaa lempijuomaa kauniissa astioissa, juomisesta puhumattakaan. Toisaalta, jossain vaiheessa voi tulla vaihe, jolloin sisäistää viimeistään senkin, että teetä voi nauttia ilman turhia sääntöjä ja luksusastioita. Käytännön toteutus on sitten toinen juttu, kun kaapissa on kuitenkin niitä kauniita astioita.
  • Mitä enemmän teestä oppii, sitä nöyremmäksi teen juojaksi sitä tulee. Japanissa on yli sata erilaista teetä: vihreää, mustaa, valkoista… Teetä eri alueilta, eri lajikkeista, rullattua, paahdettua… Voisin opiskella niitä loppuikäni enkä oppisi tuntemaan kaikkia teelaatuja tai valmistustapoja. Mutta tästä on hyvä jatkaa.
    Kiitos japanilaisesta teemaratonista.
    Iro iro arigatou, Global Japanese Tea Association.

1 comment

Kommentoi postausta alla

%d bloggaajaa tykkää tästä: