Sosiaalinen media on ihmeellinen – hyvässä ja pahassa. Viime päivinä se on mainostanut minulle ahkerasti yhteisötyötiloja. Ehkä se muistaa, että ihastuin Okinawalla paikalliseen työskentelytilaan – ja olen viime aikoina myös ollut joidenkin okinawalaisten kanssa yhteyksissä Facebookissa.
Sitten koittikin päivä, että oikeasti kaipasin yhteisöllistä työtilaa. Yritin tehdä etätyöpäivänä kotona töitä, mutta talomme julkisivuremontista kantautui niin kovia ääniä, että halusin poistua sisältä porakoneiden jumputuksesta. En kuitenkaan halunnut mennä työpaikalle, sillä olin pitkään kaivannut etätyöpäiviä ja saanut nyt niitä varten projektin, jonka mielelläni teen mahdollisimman luovassa paikassa.
Samaan aikaan somessa tuli vastaan mainos Sofia Future Farmista, joka on tällä hetkellä kenties Helsingin uusin työskentelytila. Sen päiväpassiin kuuluu myös kahvi- ja tee sekä yksi jännä juttu eli ohjatut päiväunet. Ihan jo tuon päiväunisession vuoksi olin halunnut mennä kokeilemaan Sofiankadun coworking-tilaa, ja nyt se päivä koitti.
Ilman työskentelyoikeuttakin voi tuonne mennä kokeilemaan ohjattuja päikkäreitä. Silloin niistä pitää maksaa viisi euroa. Kun olen puhunut näistä päikkäreistä kaveripiirissäni, oikeastaan kaikkien muiden mielestä viisi euroa on hukkaan heitettyä rahaa. Kun päiväunet voi ottaa ilmaiseksi omalla sohvalla. Tai japanilaiseen inemuri-tyyliin päikkäreistä voi nauttia oikeastaan missä vaan: bussissa, lounaalla tai työpöydän ääressä – kuitenkin niin, ettei paljastu pomolle.
Mutta onko oma rentoutumishetki yhtä tehokas kuin ohjattu hetki? Siitä voi jokainen muodostaa mielipiteensä. Minä väitän, että ohjattu puolituntinen on paljon tehokkaampi kuin mikään itse tehty rentoutumisharjoitus tai päiväuni. Vaikka olen tehnyt jo melkein kymmenen vuotta kehomeditaatiota ja muita rentoutumisharjoituksia päivittäin, rakastan edelleen ohjattuja tunteja.
Viime lukuvuonna näin Aasiassa näitä power napping class -mainoksia monessakin paikassa. Erilaiset rentoutumistunnit ovat olleet huippusuosittuja Suomessakin. Miksipä ei siis kannattaisi antaa päikkäritunnillekin mahdollisuus? Viidellä eurolla saa kyllä piristävän kahvin tai teen, mutta silloin jää kokeilematta koko kehon rentoututus.
Ensin päikkäreille…
Aikuisten välitunti eli Sofia Future Farmin päikkäritila on Torikortteleiden kuudennessa kerroksessa, valoisassa salissa Helsingin kattojen yllä. Lattialla on valmiiksi matot, viltit ja puublockit, joita voi käyttää vaikkapa niskan tukena. Päikkäriohjaaja Mariko Pajalahti, tuo Kwan-yhtyeestä tuttu laulaja, tuo luoksemme pienet puupenkit.
Ensin istumme jakkaroillemme ja venyttelemme Marikon ohjeiden mukaan jäseniämme. Sitten menemme maaten ja laitamme penkin jalkomme alle. Miten ihanalta tuntuukaan laittaa jalat vähän ylemmäs; veri tuntuu virtaavan nyt jaloista päähänkin saakka! Myös selkävaivaiselle tuo penkki jalkojen välissä saattaa olla parempi ratkaisu kuin pelkällä lattialla makaaminen. Kroppa rentoutuu mahtavasti tuossa asennossa.
Olen rauhoittanut melko hyvin ajatukseni aamun kirjoitusprojekteissa. Coworking-tilassa on todella hiljaista ja isot, selkeät ja niin kauniit pinnat ovat tehneet mieleni jotenkin superrauhalliseksi. Minulla on joku pieni fiksaatio isoista pöydistä, joiden ääressä teen nykyisin mieluiten työni. Tämä tapa taisi jäädä Japanista, jossa kaikki on niin minimalista, mutta työpöydät isoja.
Toisaalta, tällainen uusi tila ja tilanne tekevät minut hieman levottomaksi. Hyvällä tavalla, mutta huomaan, että käyn hieman kierroksilla. Minusta tuntuu melkein siltä, että olen jossain ulkomailla, kun olen saanut aamun ihailla Torikortteleihin rakennetun yhteisötilan ilmettä töiden ohessa.
Pelkään, että en pysty rentoutumaan kunnolla enkä varsinkaan nukahtamaan. Pelkään pienesti, että alan kuorsata. Myönnän, että välillä kuorsaan ja välillä en. Toisinaan tuhisen ja inisen kuin pieni lapsi, mutta joskus kuorsaan kuin iso mies. Siksi julkisissa liikennevälineissä taistelen usein nukahtamista vastaan, mutta viime viikkoina olen nukahdellut helposti vaikka missä. Niin junassa, kampaajalla kuin ripsihuollossa. Kuulin myös Sofia Future Farmin markkinointiviestinnän päälliköltä Vilja Grotenfeltiltä, että monikaan päikkäriläinen ei pääse uneen.
Mutta jo kymmenen minuutin totaalirentoutuminen tekee niin hyvää luovan työn tekijälle. Eli vaikka en nukahtaisikaan, saisin kaivatun breikin. Marikon pehmeä ääni pyytää meitä päiväunen ottajia rentouttamaan ruumiinosiamme toinen toisensa perään. Hän sanoo, että kelloja ei tarvitse vilkuilla. Hän herättää, jos joku nukahtaa oikeasti.
Teen varmaan elämäni nukahtamisennätyksen: ehdin vaipua alle viidessä minuutissa uneen julkisella paikalla.
Jossain vaiheessa klassinen musiikki ja ohjaajan ääni katoavat taustalta kokonaan. Teen varmaan elämäni nukahtamisennätyksen: ehdin vaipua alle viidessä minuutissa julkisella paikalla uneen ja herään viiden minuutin jälkeen ihan pökkyrässä niin, että melkein kaadan jakkaran jalkojen altani. Lähes koko syksyn ajan liian lyhyeksi jääneet yöunet vaikuttavat jo siihen, että voin nukahtaa japanilaisittain melkein missä vain.
Kun puolen tunnin sessio on ohitse, oloni on todella virkistynyt – hämmentyneestä herätyksestä huolimatta. Teemme pikapäikkäreiden jälkeen vielä muutaman rennon liikkeen ja tästä loppurentoutuksesta minulle jäi mieleen kasvojen jännittäminen mahdollisimman pieneksi ja sen jälkeen niiden rentouttaminen. Ainahan sitä töissäkin pyörittelee ranteita sekä hartioita, lantioita ja verryttelee jalkoja sekä ties mitä ruumiinosia, mutta tuo kasvo-osasto jää minulta ainakin ihan kokonaan jumppaamatta. Nyt taidan alkaa irvistelemään myös töissä.
… Sitten syömään!
Työpäivän välissä tuollainen rentoutusharjoitus tekee niin hyvää, että jos omalla työpaikallani järjestettäisiin päiväunia, saattaisin mennä useampana päivänä. Huomasin, että myös nälkä saattoi pitää yllä kierroksiani ennen tunnin alkua. Mutta kuulin Balilla, että kaikki rentoutumisharjoitukset ja meditaatiot kannattaa tehdä tyhjällä vatsalla, niin siksi menin päikkäritunnille ennen lounasta.
Puolituntinen päikkärisessio loppui 12.50. Silloin olin jo todella nälkäinen, mutta huomasin lounaspöydän ääressä ainakin yhden päikkärivaikutuksen. Olin saanut tyhjennettyä mieleni työasioista ja jotenkin se eteen tuotu Pielisen siika sai kaiken huomioni – ja sitä kyllä maistelin kaikella antaumuksella ja rentoudella. Paras lounas pitkästä aikaa!
Tunnin pituinen breikki keskellä päivää toi uutta puhtia kirjoitustöihin. Jo se, että poistuu työpöydän äärestä, tekee yleensä niin hyvää. Olipa tauko sen normaalin 30 minuuttia tai vaikkapa vain vartin. Iltapäivällä olisin tavallisesti jo täysin poikki tuollaisina aamuina, kun aloitan työt seitsemältä. Mutta tänään vedin superpitkän etätyöpäivän ilman iltapäiväteetäkin – ja se on kyllä aivan uutta minulle. Sain myös supertehokkaasti paljon aikaan ja mielestäni aivan ylivetoja ideoita sekä jaksoin hoitaa illan asioita kaupungilla. Kiitos viiden minuutin superpäikkärit ja upea etätyötila. Tänään oli täyden kympin päivä. 10.10.2018!
Sofia Future Farmiin (6–24) saa lokakuussa 2018 ilmaisen päiväpassin; muuten työskentelypäivä maksaa 20 euroa. Halvin kuukausimaksu on 250 euroa. Päiväunet maksavat 5 euroa kerralta tai 45 euroa 10 kerran kortilla.
Alakerran Teesalonki on vapaassa käytössä 10–18; sinne ei siis tarvitse ostaa päiväpassia.
