Miten matkustaisin toisin, jos olisin miljonääri?

Oletko koskaan miettinyt, että muuttuisivatko matkustustapasi, jos olisit miljonääri? Ja miten?

Valitsisitko bisnesluokan lentokoneessa? Lähtisitkö Etelä-Euroopan sijaan Bahamalle? Yöpyisitkö enää Airbnb-kämpissä, jos olisi mahdollisuus viiden tähden hotelleihin?¨

Kun olin lapsi, haaveilimme lauantailoton aikaan veljeni kanssa useinkin erilaisista jutuista, joita tekisimme, jos voittaisimme jättipotin. Veljeni halusi luksusresorttiin uima-altaalle tyttöjä iskemään ja huippuautojen kyytiin, minä mahdollisimman pitkälle ja moneen paikkaan. Kaukaisimpiin maihin, suurkaupunkeihin, viidakkoihin ja asuttamattomille rannoille.

Sittemmin en ole tehnyt suurempia toivelistoja matkoistani; mitä nyt opintovapaani alussa listasin muutamia maita, joissa haluan käydä. Mutta sen listauksen toteutumiseen en tarvitse miljoonia – vaikka opiskelijabudjetilla siltä saattaakin tuntua välillä, kun joudun laskemaan matkarahojani entistä tarkemmin ja säästämään niistä muun muassa lentoihini.

Kun olin miljonäärien maassa, Bruneissa, satuin keskustelemaan muiden reppureissaajien kanssa miljonääriaiheesta. Eli miten matkustamistapamme muuttuisivat, jos rahaa olisi enemmän.

”Joo, suoria lentoreittejä bisnesluokassa.”

”Ei kun, ekologisempaa matkustamista.”

”Kunnon hotelleja.”

”Enemmän matkoja.”

Tällaisia ja monia muita ajatuksia heittelimme aluksi. Sitten kun pohdimme aihetta pidempään, tulimme toisiin aatoksiin. Henkilökohtaisesti en viihdy esimerkiksi resorteissa enkä niitä suosisi varmaan silloinkaan, jos rahaa olisikin enemmän käytettävissäni.

Kun pääsiäisenä 2017 varasin kolme yötä vietnamilaisesta resortista, kävin paikassa lähinnä nukkumassa. Ravintolan ruoka oli tylsän eurooppalaista, ja söin mieluummin paikallisissa kotiruokaloissa. Koska resortin vieressä oli valkoisen hiekan uimaranta, viihdyin siellä paikallisten rannalla paremmin kuin turistien kanssa uima-altaalla. Malediiveilla asustelin suosiolla paikallisten saarella ja olin superonnellinen: tutustuin mielenkiintoisiin tyyppeihin, joita tuskin olisin resortissa tavannut.

Omilla reissuillani parhaat kokemukset olen saanut ihmisten (ja eläinten) seurassa. Niihin elämyksiin ei yleensä tarvita suuria rahasummia. Mieleeni tuli myös semmoinen asia, että jos olisin miljonääri, en ehkä matkustelisi lainkaan. En ehkä ehtisi enkä raaskisi reissata missään, sillä hilloaisin omistuksiani ja miettisin kaiken ajan, miten sijoittaisin rahani parhaiten. Aikaa ei voi kuitenkaan ostaa lisää, vaikka olisi kuinka varakas.

Yksi selkeä muutos on kuitenkin odottamassa sitä päivää, kun voitan lotosta – jos joskus aion taas tehdä kimppaloton ystävieni kanssa. Jos minulla olisi rahaa paljon enemmän, en lentäisi enää koskaan yölentoja. Vuorokausirytmini menee niin sekaisin yhdestäkin (jo puoleksikin) valvotusta yöstä.

Vaikka yölennot ovat usein ajansäästäjiä ja samalla nipistää myös matkakuluissa, ainakin pitkillä vaihtoajoilla ne tuntuvat todella tuskallisilta. Kolme päivää sitten olin kyllä onnellinen Bruneissa siitä, että minulla oli yölento ja sain käyttää vielä koko sunnuntaipäivän sulttaanimaan nähtävyyksiin. Mutta myöhemmin yöllä, kahdeksan tunnin odotus Manilan lentokentällä ei ollut enää kivaa. Sama fiilis oli menomatkalla, kun seikkailin ennen Bruneita yli kuusi tuntia Kuala Lumpurin kentällä.

Toki, en halua valittaa enkä kuulostaa kiittämättömältä. Onneksi kentillä on yleensä hyvä wifi ja paljon muutakin tekemistä. Tiedän monta paikkaa ja tilannetta, jotka yöllinen lentokenttäkin voittaa. Ja olen kiitollinen, että saan matkustaa. Mutta olen huomannut, että täällä Aasiassa yölennot ovat paljon halvempia kuin päivälennot. Niihin yleensä kuuluu monen tunnin odotus vaihtokentällä. Yöllä.

Onneksi minulla ei ole tässä elämänvaiheessa kiire kohteeseen. Reissuaikaa tuntuu vielä olevan rajattomasti – ja voin tuhlata lentoa seuraavan päivän nukkuen ilman todella suuria tunnontuskia. Paljon muuta en yleensä sinä päivänä jaksa tehdä. Ehkä muutaman tunnin käppäily uudessa kohteessa kuuluu pakolliseen ohjelmaan ennen huoneen saamista.  Mutta se rytmi, se saattaa mennä sekaisin moneksi päiväksi ja oloni voi olla viikonkin kuin jetlagia kärsivällä zombiella.

Voisin ottaa vaikka hitaan valtamerilaivan, jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti käytössäni, mutta ei enää yölentoja, jos saisin valita. Mutta niitäkin on vielä tulossa tänä keväänä.

Tällä hetkellä olen siis erittäin onnekas, sillä en keksinyt kuin yhden asian, jonka muuttaisin matkoillani, jos olisin miljonääri. Lisää matkojakaan en kaipaa nyt tällä hetkellä, sillä haluan pysytellä yhdessä kohteessa pidempään, jos se vain on mahdollista. Australia ja Brunei ovat olleet tällä reissulla pikavisiittejä niiden hintatason vuoksi – ja osittain puutteellisen ennakkovalmisteluni vuoksi. Sillä Brunein hintataso osoittautui paikoin jopa edulliseksi.

Pidempiä reissuja ja entistä useammin – niiden toiveiden aika tulee varmasti taas myöhemmin! Ainakin minusta tuntuu kovin usein, että olen saanut reissugeenin ja jatkuva matkakuume jyllää kehossani. Mutta nyt on hyvä, kun ympärillä on taas uusi, mielenkiintoinen paikka ja pään voi painaa paksuihin tyynyihin parin tähden hotellihuoneessa.

Kerro sinäkin!

Matkustaisitko toisin ja miten, jos sinulla olisi siihen varaa? Millaisia matkoja haaveilet tekeväsi lottovoiton jälkeen?

Olisi kiva kuulla matkahaaveistasi. Kerro niistä alla olevassa kommentointikentässä.

Kuvat ovat pikashotteja Filippiinien kolmipyöräisistä kulkuneuvoista, tricycleistä, Puerto Princesasta.
ricycle on sivuvaunulla tuunattu mopo, jollaisen otin täällä muun muassa ensimmäiseksi lentokentältä majapaikkaani.