Erämaahotelli Kirikeskuksen herkullisia makuja sekä maisemia Posiolla

*Hotellihuoneesta saatu alennus

Ah, alkaisivatpa kaikki perjantait niin kuin elokuun viimeinen perjantai tänä vuonna.

Viikko sitten aloitin työpäiväni aamuvarhaisella ja päätin sen kello 14.30. Sain auton alle ja lämpömittari näytti +18 astetta. Ihana sää vielä elokuun lopuksi.

Laitoin kivan äänikirjan kuulumaan autossa ja lähdin ajelemaan. Ensin pieni pysähdys Pudasjärvellä, toinen Posion Livojärvellä.

Kolmessa tunnissa ehti myös päästä eroon työasioista ja virittäytyä täysin tulevaan viikonloppuun.

Mitäs kaikkea kivaa Posiolla ja Kirikeskuksessa voisikaan tehdä?

Vai pitäisikö vain vapaiden antaa soljua eikä tehdä mitään erityistä?

Kun kohteenakin on upean levollinen Posion erämaahotelli Kirikeskus.

Aurinko kimmelsi vielä kauniisti kuuden aikaan, kun saavuin Kirikeskukseen. Se sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Posion keskustasta.

Halusin koirani kanssa rauhallisen paikan juuri täksi viikonlopuksi, koska silloin vietettiin venetsialaisia ja niiden ilotulitukset olisivat olleet liikaa. Erämaahotelli Kirikeskus vaikutti oikein mainiolta pakopaikalta.

Saimme lemmikkihuoneen, jossa oli neljä makuupaikkaa. Se oli sisustettu osin Pentikin tuotteilla ja ikkunasta näkyi hohtava Kirintöjärvi.

Kävimme tutustumassa lähimaastoon ja kysyin hotellin ravintolasta, Kisurasta, viikonlopun vapaita aikoja. Lauantai oli myyty täyteen, mutta samalle perjantai-illalle löytyi vielä paikka.

Pohdin aluksi, jaksanko työviikon jälkeen istua pitkällä illallisella. Mutta en voinut jättää Kisuraa väliin.
Sanomalehdissä oli kirjoitettu siitä kesällä, ja siitä oli tullut hurjan suosittu.

Jotkut kuulemma olivat käyneet Posiolla pelkästään ravintolan vuoksi.

Poro-, kala- vai kasvismenu? Siinäpä oli vaikea valinta.

Tarjolla oli myös gluteenittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja.

Onneksi sain yhdistää niitä ja otin poromenun tartaralkupalan (gaspacho-vaahto oli täydellistä) sekä valitsin pääruoaksi kalaa.

Keittiömestari Marcus de Jongin loihtimat kauniit annokset tarjoiltiin paikallisen ylpeyden, Pentikin uusilta Kajo-astioilta. Herkuissa maistui Posio. Raaka-aineet olivat pitkälti paikallisia.

Settiin kuului keittiön tervehdys ja vielä jälkiruokakin yllätti illastajan. ”Missä se kisura on?” -niminen jälkiruoka oli tällä kertaa ihana jäädyke, joka oli muotoiltu sieneksi.

Maksoin illallisestani 42 euroa ja se oli kyllä hintansa väärti. Annokset olivat runsaita, kauniita ja maistuvia. Ravintolan sisustuksessa näkyi paljon Pentikiä ja uniikkeja elementtejä.

Ainoastaan jäin kaipaamaan erillistä leipälautasta sekä voiveistä.

Ja tietenkin se seuralainenkin olisi ollut kiva, mutta erämaan tyyliin yksin syöminen tässä ravintolassa ei ollut yhtään epämiellyttävä kokemus. Ei sitten lainkaan.

En muista, milloin olisin iloinnut niin paljon eri mauista ja ylipäätään illallisesta sitten alkuvuoden 2020 ja Japanin.
Tunnelma oli juurikin täydellinen, sekä vähän hämmentävä. .

Ei tällaiseen paikkaan uskoisi heti törmäävän Posiolla.

Olin keskellä Lapin erämaata. Oli vielä lisäksi perjantai-ilta, takana kiireinen työviikko sekä ajomatka ja edessä vielä viikonlopun kaikki ihanuudet.

Eipä ollut yöllisiä häiriöitä erämaahotellissa ja unet olivat kyllä huippuluokkaa siellä ulkoilujen jälkeen.

Lemmikkihuoneen äänieristyskin toimi eikä viereisen huoneen haukkujasta kuulunut sinne mitään – vain ulko-ovella tajusin, että hotellissa on muitakin koiria.

Pentikillä sisustetussa huoneessa oli täydelliset pellavaiset verhot ja tyynyt. Sängyt olivat juuri sopivan pehmyiset, kuitenkin jämäkät. Joissakin huoneissa on enemmän paikallista keramiikkataidetta ja jopa Pentikin vanhoja tuoleja.

Kun kysyin illalla ravintolan työntekijöiltä, että mitä he suosittelevat aamupalalla, sain ytimekkään vastauksen:

”Aamupala on yksinkertainen eikä siellä ole mitään erikoista.”

Mutta kun seuraavana aamuna kävelin Kisuran aamiaispöytään, hykertelin mielessäni, sillä aamupala näytti erittäin runsaalta – ja siinä oli kaikkia suosikkejani.

Kun aamiaispöydästä löytyy lohta, marjoja ja kaurapuuroa, olen varsin tyytyväinen. Bonuksena oli monenlaista leipää ja karjalanpiirakoita, sunnuntaina jopa pannukakkua.

Harvasta ketjuhotellistakaan löytyy esimerkiksi lohta tavallisesta aamiaispöydästä. Mutta perheomisteisessa, pienessä Kirikeskuksessa oli juuri tätä ja paljon muuta.

Nykyinen omistaja on vetänyt hotellia yli 15 vuotta. Samassa rakennuksessa toimii myös Arktinen keramiikkakeskus, jossa on käynyt keramiikkataiteilijoita ympäri maailmaa.

Siellä pidetään myös keramiikkakursseja – ja jo vain alkoivat Adventuristan silmät sädehtiä täysin uudella tavalla tuon kuullessaan!

Kyllä, keramiikkakurssi tai Kirikeskuksen joogaretriitti vaikuttavat sellaisilta, että niihin pitää päästä.

Sitten voisi myös tutustua Kirintövaarasta lähteviin retkeilyreitteihin. Viikonloppuni kului pitkälti Riisitunturilla ja Pentikin eri nähtävyyksien parissa, mutta aamu- ja iltalenkit tuli tehtyä hotellin viehättävässä lähimaastossa.

Hotellilta voi vuokrata kajakin, soutuveneen tai talvella vaikkapa ulkoiluvälineitä – tai mennä laskettelemaan Kiri-rinteisiin. Sauna löytyy paljuineen rannan läheltä sekä hotellin alakerrasta.

Henkilökunta antaa mielellään vinkkejä erilaisista aktiviteeteistä – jos niitä kaipaa. Kirikeskuksessa on helppo myös hengähtää ja rauhoittaa elämä katsomalla vaikka järvi- ja metsämaisemaa.

Siellä täällä voi bongata myös niitä kisuroita eli poroja. Niitäkin Posiolla riittää, kuten vesistömaisemaa ja muita upeita luontoelämyksiä.

Viikonloppu Posiolla meni hujauksessa, mutta se myös rauhoitti ja samalla antoi energiaa. Lisäksi se pukkasi päälle Posio-kuumeen, jonka voi tainnuttaa vain uudella vierailulla.