Bongaan kagoshimalaisessa kahvilassa tutunnäköiset tennarit vieraan naisen jalassa. Hän huomaa tuijotukseni ja sanoo:
– Karhu. From Finland.
Nyökkään. Tunnen brändin.
Valko-mustat Karhun-tossut ovat yksi suosikkikengistäni – ja ne ovat myös tämän japanilaisnaisen lempparit.
Kun hän kuulee, että olen Suomesta, alkaa hän innolla kertoa viimekesäisestä matkastaan Helsinkiin ja Naantaliin.
Hän kertoo minulle vinkkejä Kagoshimasta, ja ihmettelee samalla, että olen tullut vain muutamaksi päiväksi kaupunkiin.
Ja oikeastaan tunnen alueelta entuudestaan vain teen.
Kagoshima on Japanin toiseksi suurin teentuottaja-alue. Tokion lähellä olevan Shizuokan jälkeen.
Olen haaveillut pitkään vierailusta Kagoshiman teepelloilla. Noilla ”vihreän kullan lähteillä”.
Mutta tämä aika ei anna siihen mahdollisuutta: ihan lähipäivinä on kauden tärkeimmän sadon poimiminen. Viljelijät ovat kiireisiä, ja he haluavat pysyä nyt terveenä. Koronavirusepidemia on saanut farmarit varovaisiksi, eikä pelloilla vieraileminen ole mahdollista.
Kovin suosittua se ei ole muutenkaan, sillä Kagoshima ei ole vielä kaupallistanut teefarmikierroksia niin kuin vaikkapa Shizuoka.
Mutta syytä olisi; täällä kuitenkin tuotetaan kevään ensimmäinen shincha-tee.
Teehuoneiden runsautta
Kaupungista löytyy kuitenkin teefanille monta mielenkiintoista kohdetta. Teepaikkoja on kymmeniä ympäri keskustaa ja kauempanakin maaseudulla.
Vanhimmat teehuoneet ovat itsessään kuin museoita. Niissä on rauhallisia nurkkia, joissa voi nauttia teemenun herkkuja.
Modernit teehuoneet ovat erikoistuneet muutamaan teelajiin ja näyttävät erittäin trendikkäiltä. On teedrinkkejä, jäätelöitä ja kakkuja.
Kagoshiman teet on pakattu äärikauniisiin paketteihin ja hyllyillä on rivissä upeita teekannuja.
Alle sadan euron ei näistä paikoista lähde teepannu mukaan.
Myös luksusteemerkeillä on hulppeat hinnat: 30 gramman matchajauhepurkki saattaa maksaa yli sata euroa.
Toisaalta paikallista matchaa, hieman huonolaatuisempaa, voi saada viidellä eurollakin – mikä on puolestaan naurettava hinta Suomeen verrattuna.
Muutaman teepurkin lisäksi päädyn ostamaan kauan etsimäni lasisen pullon, jossa voin tehdä kylmää teetä ja kuljettaa sitä mukanani.
Se olkoon tuliaiseni ja etukäteissynttärilahjani itselleni, sillä Fukuokassa en enää shoppailuja pääse tekemään. Yli 20 kauppakeskusta ja tavarataloa on sulkenut ovensa toukokuulle saakka. Avoinna ovat lähinnä apteekit ja ruokakaupat.
Mutta Kagoshimassa tilanne on toinen; vierailuni hetkellä siellä oli neljä varmistettua koronavirustapausta. Samaan aikaan Fukuokassa ja Tokiossa julistettiin hätätila viiden muun alueen kanssa.
– Miksi et jäisi tänne Kagoshimaan, jossa on nyt turvallista, moni tapaamani paikallinen sanoi minulle.
– Tämä on myös yksi Japanin aurinkoisimmista ja lämpimimmistä paikoista, he markkinoivat.
Kun Fukuokassa mittari näytti kymmentä lämpöastetta, Kagoshimassa oli parhaimmillaan +25 astetta. Ja elettiin huhtikuun alkua.
Maanjäristyksiä ja aktiivinen tulivuori
Kagoshimaa kutsutaan leikkisästi Japanin tai jopa koko idän omaksi Napoliksi. Kaupungin laitamilla nousee ylväänä aktiivinen tulivuori, Sakurajima.
Kun vierailin kaupungissa huhtikuun alkupäivinä, Sakurajima puski välillä sakeaakin savua.
Meno kaupungissa on muutenkin erilaista. Kaduilla liikkuu pieniä ja söpöjä ratikoita, puistoissa on taidetta ja retrot kauppakujat liikuttavat paikallisia.
Kuumissa lähteissä voi rentoutua, valkoisten hiekkojen rannoilla viilentyä ja ravintoloissa nauttia vaikkapa paikallisten suosikkia, shaved ice -annoksia.
Sanoin taas ystävälleni ne tutut sanani: ”Tuntuu kuin olisin jossain ulkomailla, kun olen täällä Kagoshimassa.”
Ai, että, missäkö se Fukuoka onkaan? Ei suinkaan ulkomailla, hän kuittasi takaisin.
Kyushun eteläosassa sijaitsevaan Kagoshimaan pääsee Fukuokasta luotijunalla reilussa tunnissa.
Säästövinkki (sitten kun taas pääsee matkustamaan): Meno-paluu-lippua varten kannattaa ostaa JR Kyushu -passi, jolla voi matkustaa kolmen tai viiden päivän ajan muuallakin.
Junapassi maksaa itsensä takaisin, vaikkapa käyttäisi sen vain Kagoshiman matkaan ja johonkin pieneen lisäreissuun.
Olisin halunnut ottaa tulivuorisaarelle vartin lautan, mutta osa lähdöistä oli peruttu tuolloin.
Reippailin puolestaan Shiroyama-puiston näköalatasanteelle ja ihailin uhkeaa vuorta sieltä.
Kahtena yönä heräsin hotellissani, kun maanjäristys iski Kagoshimaan. Siinä meni loppuyön unet, kun ei tiennyt, pitääkö olla valmiustilassa ja lähteä.
Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut.
Samurain teevalinta
Suosikkipaikkani lukuisten teehuoneiden ja Shiroyama-puiston lisäksi Kagoshimassa on Senganen, japanilainen puutarha jo 1600-luvulta. Sieltä on myös mainiot näkymät tulivuorelle ja merelle.
Puutarhassa on monta osaa ja pyhäkköä. Oma pyhäkkönsä on muun muassa kissafaneille.
Bambumetsät, kirsikkapuut ja ruusupensaat ovat lähietäisyydellä, ja hieman pidemmällä vaelluksella voi mennä kunnon metsäretkelle.
Siellä huhtikuisen auringon alla paikalliset seniorit tulevat keppi kädessään vastaan ja nyökkäävät kohteliaasti. Joku jää juttelemaan ja kyselemään, mistä olenkaan kotoisin.
Yksi haluaa välttämättä tulla kanssani juomaan teetä ja esittelemään puutarhan teehuonetta.
Kimonoasuiset naiset kantavat pöytään teekannuja ja -tarjottimia.
He kysyvät, haluanko maistaa kuuluisan samuraikaupungin vai vuoristoalueen teetä. Vai paikallista matchaa?
Tällaisissa tilanteissa olen huono valitsemaan. Pohdin ja luen kuvailuja. Makeaa, pehmeää vai kirpsakkaa?
Lopulta päädyn samuraistaan tutun Chiranin-alueen teehen.
Raikkaan vihreää juomaa nauttiessani kuulen uudelta mummokaveriltani tasarivisistä vihreistä pelloista, aikaisin aamulla heräävistä teefarmareista ja siitä hetkestä, kun kevään ensimmäinen teesato on kupissa ja valmiina juotavaksi.
Ah, sen hetken ja Kagoshiman vihreät aallot eli teepellot haluan vielä joskus kokea.
1 comment