Päivä päivältä huomaan kotiutuvani tänne Okinawalle yhä paremmin. Saaresta tulee mieleeni usein Bali, joka tarjosi tämän opintovapaani alun huippuhetkiä. Balilla olin ollut kaksi kertaa aiemminkin ennen viime syksyä ja sinne haluan palata aina vain uudelleen.
Mutta nyt haluan palata tietenkin jatkossa myös Okinawalle. Vaikka tämä on Japania ja vaikka tämä on paljon kalliimpi ja viileämpi kuin Bali, löydän usein yhtäläisyyksiä näistä kahdesta saaresta.
Yksi yhdistävä tekijä on (länsimaalaisittain ajateltuna) mystiset kulttuuriperinteet, jotka näkyvät päivittäisissä tekemisissä. Kerroinkin tuossa maaliskuun onnellisuuslistassa, että yksi hieno paikka täällä on Okinawan museokompleksi. Siellä historiapuolella voi tutustua muun muassa paikallisen mehevän tofun valmistusprosessiin ja satoja vuosia vanhoihin kansanperinteisiin, jotka ovat vieläkin vallalla.
Nahan kaduilta voi bongata kymmeniä kädestä ennustajia. Shamaanit kiertävät edelleen talosta taloon. Puiden latvoissa uskotaan asuvan henkiä.
Kun kävin haastattelemassa suomalaista aivotutkija Yoe Uusisaarta, kuulin häneltä paljon tarinoita paikallisista tavoista, muun muassa hengille järjestettävistä juhlista ja muistoalttareista. Näitä tarinoita olen kuullut muiltakin tapaamiltani ihmisiltä täällä, mutta selvästikään kovin moni ei niistä halua keskustella ulkomaalaisen kanssa. Ne ovat perheen piirissä tapahtuvia asioita, joista ei ole syytä huudella ulkopuolisille. Jos turistia kiinnostaa saaren yleinen mytologia, niin siitä kyllä mielellään kerrotaan lisää.
Yksi asia, joka kiinnittää huomion joka puolella Okinawaa, on lukuisat leijonakoirapatsaat. Täällä niitä kutsutaan shisa-nimellä. Ne koristavat temppeleiden, kotien ja jopa ravintoloiden oviaukkoja. Ne ovat saaren ylivoimaisesti rakastetuimpia hahmoja!
Shisat ovat Okinawan ylivoimaisesti rakastetuimpia hahmoja!
Balilla oviaukkojen patsaat ovat aina vähän pelottavan näköisiä, koska niillä halutaan pitää henget kurissa. Mutta täällä Okinawalla leijonakoirapatsaat ovat hauskoja, jopa huvittavia. Yleensä ne esiintyvät pareittain, joista toisella on suu auki ja toisella suu kiinni. Suu avoinna oleva shisa vartioi pahoja henkiä vastaan, ja suu kiinni oleva shisa pitää hyvät henget läsnä.
Suu auki olevan shisan uskotaan olevan mies ja suu kiinni olevan nainen. Naisshisa sijoittuu aina vasemmalle ja mies oikealle. Väärin sijoitettujen shisojen uskotaan tuovat huonoa onnea. Joskus shisat esiintyvät yksin, esimerkiksi talon katolla tai rannalla.
Okinawalle shisakulttuuri on tullut suurimmaksi osaksi Kiinasta. Tosin leijonakoiria näkee muuallakin Japanissa. Täällä mystisellä saarella shisoista on tullut aikojen myötä suuria legendoja, jotka ovat milloin pelastaneet saaren tai kuninkaan lohikäärmeiltä. Tarinoita on varmaan niin monta kuin on shisoihin uskojiakin.
Turisteille shisa-patsaita kaupataan ahkerasti. Niitä on myytävänä jokaisessa pienessä kaupassa, ja niitä voi tehdä itse myös workshopeissa, joita markkinoidaan matkailijoille.
Niihin patsaisiin saa koskea, mutta kadulla ja temppeleissä olevat shisat on syytä jättää rauhaan. Välillä aina näkee, kun turistit ottavat selfieitä shisa-patsaiden luona, mutta esimerkiksi majapaikassani on kerrottu, että koskettamista on syytä välttää. Tai ainakin majapaikan omistaja oli erittäin tarkka shisa-patsaistaan, joita näkyi niin talon katolla, puutarhassa, ovella sekä lukuisia kappaleita sisälläkin.
Huhtikuun 3. päivä on pyhitetty Okinawalla shisa-patsaille. Joissakin pienimmissä kylissä niiden ympärille on kehitelty tuolloin juhlia, musiikkia sekä muuta toimintaa.
Hurraa kaikki leijonakoirapatsaat, teidän päivänne on huomenna!
