Balin vaarallisin tie – 2 kertaa riittää

Täällä Canggussa sijaitsee Balin vaarallisimmaksi nimetty tie. Canggun oikotie.

Läpi riisipeltojen kulkeva poukkoileva tie näyttää idylliseltä, mutta se on todellinen tapaturmaloukku.

Tielle ei mahdu kahta isoa autoa rinnakkain. Hyvä jos kahta pientäkään autoa. Myös mopon ja auton ohittaminen tekee tiukkaa. Puhumattakaan, jos tienreunalla kävelee vielä ihmisiä.

Muutaman sadan metrin tie yhdistää Canggun kaksi aluetta. Berawasta pääsee Batu Bolongille oikotietä pitkin kätevästi. Tai niin sitä ainakin luulee, kun ei tarvitse tehdä noin vartin ja neljän kilometrin lenkkiä.

Mutta taiteilu mopo- ja autoruuhkassa voi viedä yhtä kauan. Ja se on riskialtista. Yhtäkkiä keskellä tietä saattaakin huomata, että toinen auto tulee vastaan. Koska perästä tulee lisää autoja ja ohi kiilaavia mopoja, ei voi enää peruuttaakaan. Siksi toinen auto päätyy yleensä riisipelto-ojaan.

Täällä asuvat ja pidempään eläneet ihmiset ovat nähneet satojen kulkuneuvojen suistuneen pelloille Canggun oikotiellä. Myös tietä kaahaavia mopoja näkyy välillä ojassa.

Ennen kuin kuulin Canggu shortcut -nimisestä reitistä, olin kulkenut sen päästä päähän kävellen. Tyylillä, jota ei suositella kenellekään täällä. Ei varsinkaan turistille.

Välillä autojen sivupeilit hipoivat päätäni. Monta kertaa jouduin hyppäämään suojaan riisipellon mutaan. Jo kävellessäni ensimmäisen kerran oikotietä ajattelin, että tulen taksilla takaisin majapaikkaani. Täällä kolmen–neljän kilometrin taksimatka tietyillä takseilla maksaa noin kaksi euroa, joten sinänsä se ei ole paljon.

Kun olin suorittanut asiani Berawassa, lähdin kävelemään kohti paluureittiä ja ajattelin nappaavani taksin matkalta. Mutta kun olin jo oikotien suulla ja näin ensimmäisen taksin, jouduin pettymään. Taksimies kertoi, että paikalliset taksit saavat ajaa enää vain yhteen suuntaan oikotietä. Kielletty suunta on Berawasta Batu Bolongille. Joten en ottanut sitten taksia, kun en jaksanut maksaa pidempää kierrosta taksin kyydissä. Moottoripyörätaksin olisin saanut heti eurolla, mutta en halunnut poukkoilevalle tielle kenenkään mopokyytiin. Palasin siis samaa reittiä kävellen.

Iltapäiväkävely oikotiellä kello neljän jälkeen, kun kaikki palaavat töistä ja asioilta, oli todellinen hermojenkoetusmatka. Minulla meni noin puoli tuntia kadun kävelemiseen, sillä se oli niin täynnä liikennettä.

Ihan oman turvallisuuteni vuoksi otan jatkossa taksi- tai mopokyydin vähän pidemmällä reitillä. Kaksi kertaa kävellen Balin vaarallisinta tietä riittää seikkailunhaluiselle Adventuristallekin!